*

Wennberg

Työnteon kustannuksia voidaan vähentää palkkoja laskematta

  • Työnteon kustannuksia voidaan vähentää palkkoja laskematta

Nopein ja tehokkain tapa luoda uusia työpaikkoja kestävällä tavalla on alentaa työllistämisen kustannuksia.  Tämä ei tarkoita matalampia palkkoja vaan sen kuilun pienentämistä joka jää työnantajan maksaman palkan ja  työntekijän käteen saaman palkan välille. Keskituloisella tuohon kuiluun katoaa lähes puolet palkasta.

Kuilu muodostuu kahdesta osasta: työnantajan palkanmaksun sivukuluista ja työntekijän maksamista veroista ja veroluonteisista maksuista.  Kun työnantajan sivukuluja pienennetään pystyvät yritykset palkkaamaan samalla rahalla useampia työntekijöitä ja kun työntekijän verokiila pienenee, paranee hänen ostovoimansa, joka puolestaan elvyttää taloutta.  Molemmat mekanismit toimivat erittäin tehokkaasti ja varmasti.

Oheisessa kuviossa on esimerkkilaskelma keskituloisesta, 3000 euroa kuussa ansaitsevasta, työntekijästä.

Laskelmasta nähdään, että lakisääteiset maksut huomioiden työnantaja maksaa 3000 euroa/kk ansaitsevalle palkkaa joka kuukausi vajaa 4000 euroa ja työntekijälle jää käteen lopulta reilu 2000 euroa/kk. Maksetusta palkkasummasta (sivukuluineen) katoaa matkalla yli 40 %.  Täsmälliset summat riippuvat  mm. toimialasta ja palkansaajan iästä, mutta suuruustaso pysyy suunnilleen samana (tietyillä toimialoilla vaaditaan enemmän vakuutuksia ja TyEL-maksu riippuu palkansaajan iästä).

Laskelmassa on otettu huomioon vain lakisääteiset palkan sivukulut sekä palkansaajan maksamat verot ja maksut. Laskelma ei siis kuvaa yrityksen kustannuksia 3000 euroa/kk palkkaa saavasta työntekijästä.  Ne ovat tosiasiassa paljon  suuremmat kuin oheisessa laskelmassa, koska huomioon tulisi ottaa lisäksi mm. loma-ajan palkat, lomarahat, arkipyhät ja sairauspoissaolot. Tosiasiassa työnantajan kokonaiskustannus  3000 euroa/kk ansaitsevasta työntekijästä on noin 4 500- 5 000 euroa/kk, toimialasta riippuen.

Välittömien palkan sivukulujen lisäksi työn teettämiseen liittyviä kuluja kasvattavat lukemattomat erilaiset raportointi ja tiedonantovelvollisuudet, joita eri laeissa on asetettu.  Tällaisia vaatimuksia on useita kymmeniä ja taloushallinnon vaatimukset mukaan lukien satoja. Oleellista on huomata, että ne eivät ole vaatimuksia toimia tietyllä tavalla,  vaan  luonteeltaan puhdasta byrokratiaa eli raportointivaatimuksia. Kaikilla vaatimuksilla on hyvä tarkoitus, mutta tosiasiassa suuri osa (eivät suinkaan kaikki) ainoastaan kasvattaa yritysten työn teettämiseen liittyviä kustannuksia ilman muita vaikutuksia (tiesittekö esimerkiksi, että sopimuksissa joiden arvo on yli 7500 euroa, tilaajayrityksen tulee pyytää selvitys sopimuskumppanin noudattamasta työehtosopimuksesta ja tämä selvitys tulee arkistoida kahdeksi vuodeksi).

Työ- ja elinkeinoministeriö on ansiokkaasti jo vuosien ajan selvittänyt yritysten hallinnollista taakkaa ja tehnyt niistä  myös perusteellisia laskelmia. Valitettavasti ainakaan toistaiseksi ei näytä sille, että selvitykset olisivat johtaneet mittavaan yritysten byrokratian  purkamiseen, vaan pikemminkin päin vastoin. Verohallinto tosin on ollut etulinjassa vähentämässä kansalaisten hallinnollista taakkaa ja  helpottamassa palkansaajien arkea liittyen veroilmoitukseen ja verokorttimenettelyihin. Toivottavasti myös  kehitystoimenpiteet yritysverotuksessa etenevät!

Yritykset työllistävät varmuudella enemmän kun työllistämisen  sivukustannukset  ja  muut yritystoiminnan byrokratiakustannukset vähenevät. Ja mikä parasta – nämä toimenpiteet eivät tuo vain väliaikaista elvytystä,  vaan vaikutukset luovat positiivista kierrettä ja ovat luonteeltaan pysyviä. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Onko jonkin laskelma missä selviäisi sivukulujen pienentämisen vaikutukset kansantalouteen lyhyellä ja pitkällä aikavälillä

Käyttäjän Jusii kuva
Jukka Pursiainen

Kun palkkameno on perusteena moninaisille veroille ja maksuille, ei suurtyöttömyyttä tarvitse ihmetellä.

16.9.1979 Helsingin Sanomissa on julkaistu kirjoitus tutkimuksesta, jonka tekivät silloinen julkisoikeuden professori Jaakko Uotila yhdessä apulaisprofessori Paavo Uusitalon kanssa. Professorit hahmottelivat verotusjärjestelmän, joka vaikuttaisi työllisyyttä edistävästi eikä työvoiman käyttöä rajoittavasti kuten nykyäänkin vielä on tilanne.

Verotuksen rakenteen uudistus voisi olla se, mitä tarvittaisiin. Aikansa eläneiden tutkijoiden työntulos voisi olla hyvänä virikkeenä nykyisen tilanteen oikaisemiseksi.

Perään kuulutan maamme taloustutkijoita astumaan esiin ja vaikka twiittailemalla kertomaan oman käsityksensä maamme pelastamiseksi.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

"Kuilu muodostuu kahdesta osasta: työnantajan palkanmaksun sivukuluista ja työntekijän maksamista veroista ja veroluonteisista maksuista. Kun työnantajan sivukuluja pienennetään pystyvät yritykset palkkaamaan samalla rahalla useampia työntekijöitä ja kun työntekijän verokiila pienenee, paranee hänen ostovoimansa, joka puolestaan elvyttää taloutta. Molemmat mekanismit toimivat erittäin tehokkaasti ja varmasti."

Tuo pitää paikkansa vain osittain. Työnantaja ei todella palkkaa yhtään enempää työntekijöitä kuin on välttämätöntä tietyn loppusuoritteen aikaansaamisessa. Työnantajan sivukulujen alentaminen johtaa voittojen eli esimerkiksi osinkojen kasvuun. Tästä seuraa yrityksen arvon nouseminen.

Työntekijöiden verokiilan alentaminen ja heidän käteen jäävän rahasumman nostaminen todella lisää kulutusta.

Käyttäjän Timoteus kuva
Timo Huolman

No can do, ensin pitäisi ylisuurta julkista sektoria karsia kovalla kädellä tai perusteellisella rakennemuutoksella saada väkeä palveluista tuotantoon, nyttenniinhän tekevät päinvastoin, myyvät loputkin ja ulos tietty.

Toimituksen poiminnat