*

Wennberg

Kuntavaalien viimeinen tuotantokausi

Jos kuntavaalit olisivat tosi-tv-ohjelma, niin tämä olisi niiden viimeinen tuotantokausi. Sen verran heikolta katsojaluvut eli tuleva äänestysaktiivisuus ja yleinen kiinnostus vaaleja kohtaan näyttää.

Asia tuli mieleeni kun tarkastelin Ylen vaalikonevastauksia, jotka Yle tarjoaa avoimena datana. Päällimmäinen huomio vastauksista oli seuraava: kaikissa puolueissa ollaan kaikista asioista kaikkea mieltä. Eikä tulosta selitä ne muutamat kylähullut, jotka jokaisen puolueen listalla kuntavaleissa aina on, vaan useimmissa kysymyksissä kaikki vastausvaihtoehdot olivat laajasti käytössä.

Tein nopean tilastollisen analyysin ja tulos oli se, jonka oletinkin sen olevan: puoluekanta ei juurikaan selitä vastauksia kuin muutaman kysymyksen kohdalla. Tästä päästään toiseen huomioon. Usein kuulen väitettävän, että jako oikeistoon ja vasemmistoon on aikansa elänyt.  Vastausten perusteella näin ei ole.

Selkeimmin erot puolueiden välillä tulee esiin juuri oikeistoa ja vasemmistoa jakavissa kysymyksissä. Oikealla laidalla uskotaan yrityksiin ja ihmisten omiin valintoihin, kun taas vasemmalla laidalla uskotaan julkiseen sektoriin ja kollektiivisiin päätöksiin.

Eniten puoluekanta selitti vastauksia väittämiin: ”Kunnallisten terveyspalveluiden yksityistäminen tuo palveluihin tehokkuutta ja säästää kustannuksia” ja ” Suomessa kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet rikkauteen ja onneen”. Oikealla laidalla näihin uskotaan, vasemmalla ei.

Useiden kysymysten kohdalla puolueet ovat hyvin saman mielisiä eli tyypillisin (moodi) vastaus on sama puoluekannasta riippumatta. Yksi tällaisista on väittämä: ”Kunnan tulee ruokapalveluissaan valita kotimaiset raaka-aineet aina kun niitä on saatavilla. ” Sikäli kun vaalikonevastaukset heijastuvat päätöksentekoon tulee kotimaisten raaka-aineiden käyttö siis kunnissa lisääntymään. Eräs keskustalainen ehdokas tosin huomautti, että appelsiinien kohdalla asiassa voidaan tehdä poikkeus.

Äänestäjän kannalta tilanne näyttää paradoksaaliselta. Puolueiden välillä on varsin vähän eroja ja kaikissa puolueissa voidaan asioista olla mitä mieltä tahansa. Äänestäessäni saman mielistä ehdokasta, saattaakin listalta valituksi päätyä henkilö, joka on ollut minulle tärkeistä asioista täysin vastakkaista mieltä. Ja viimekädessä tälläkään ei ole suurta merkitystä, koska asiat päätetään valtuustoryhmissä. Toisaalta yhteen asiaan äänestäjä voi luottaa: porvaripuolueissa halutaan parantaa elinkeinoelämän menestymisen mahdollisuuksia ja vasemmistopuolueissa halutaan varmistaa julkisesti tuotettujen palveluiden säilyminen. Vihreät näyttävät kulkevan näissä jakolinjoissa enemmän vasenta laitaa.

Mielenkiintoinen detalji vastauksissa on se, että ehdokkaat jotka ovat töissä julkisella sektorilla ovat enemmän samaa mieltä väittämästä ” Nykyisten kuntatyöntekijöiden työpaikat on turvattava sote-uudistuksessa,” kuin muut vastaajat.  Tulos ei ole yllättävä, mutta muistuttaa ongelmasta, jonka kunnat kohtaavat, kun niiden omat työntekijät ovat valtuustossa.

Jos siirrytään tosi-tv:stä paneeliohjelmiin, voidaan kysyä: pitääkö tästä olla huolissaan?

Asiassa on kaksi puolta. Äänestysaktiivisuus ja kiinnostus kuntapolitiikkaa kohtaan on laskussa. Tuote ei ole lainkaan kiinnostava. Kun se ei oikein jaksa kiinnostaa minunlaista politiikan ammattiseuraajaa, niin miten se kiinnostaisi henkilöä, jonka intressit ovat aivan muualla. Ihmisten arjen kannalta merkitykselliset yhteiskunnalliset päätökset tehdään kasvavassa määrin ihan muualla kuin valtuustojen saleissa. Useimpien ihmisten arkeen vaikuttaa enemmän Onnibussi, Siwojen muuttuminen K-kaupoiksi, työterveyshuolto ja ulkomaalaisomisteisen kuntokeskuksen fuusio, kuin se mitä valtuustosalissa päätetään kunnallisverotulojen käytöstä. Eikä siellä paljon edes niistä tosiasiassa päätetä.  Asia ei siis kiinnosta, koska asian merkitys on ihmisille vähäinen.

Toinen puoli asiasta on se, että tämä vähäinenkin kiinnostus tapetaan vaalijärjestelmällä ja siihen liittyvällä poliittisella kulttuurilla. Vaikka vaalijärjestelmään sisältyy ongelmallisuuksia (kaikkiin sisältyy), niin niitä voidaan hallita   ja vähentää poliittisen järjestelmän toimintatavoilla.  Lisäksi digitalisaatio tarjoaisi vaikka kuinka paljon mahdollisuuksia kuntalaisten suoraan vaikuttamiseen.

On myös hyväksyttävä se, että edustuksellisessa järjestelmässä ihmisiä kiinnostaa ihmisten äänestäminen. Hyvä esimerkki tästä ovat ne kaupungit joissa ollaan siirrytty pormestarimalliin. Mahdollisuus päästä valitsemaan pormestaria lisää merkittävästi ihmisten kiinnostusta vaaleihin – samalla se kuitenkin myös lisää taktista äänestämistä ja kasvattaa kärkipuolueiden äänimääriä.

Jos maakuntauudistus toteutuu, kuntien painoarvo vähenee edelleen eikä se ainakaan helpota asiaa yhtään.  Äänestysaktiivisuus tullee jäämään alle 60%:in, joka sekin on edelleen yllättävänkin hyvä tulos.  Toivottavasti tämä kuitenkin toimisi kimmokkeena sen pohtimiselle, miten poliittista kulttuuriamme, vaaleja ja muita demokraattisen osallistumisen muotoja voitaisiin perusteellisella tavalla uudistaa. Nämä asiat ovat yllättävän vähän muuttuneet samaan aikaan kun yhteiskunta on perusteellisesti muuttunut. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Olen aina silloin tällöin luonnehtinut eduskuntapuolueiden välisiä eroja sanomalla, että kaikki eduskuntapuolueet voitaisiin yhdistää yhdeksi Suomen Kapitalistinen Talouskasvupuolue -puolueeksi, eikä politiikassa tapahtuisi mitään eroa nykyiseen verrattuna.

Ainoa ero olisi se, että kansalaiset saattaisivat havahtua näkemään, mikä on yhteiskuntamme nykyinen tilanne.

Toimituksen poiminnat