Anteeksiannosta ja armosta
”Metoo-kampanja on menettänyt sen moraalisen hohteensa antaessaan vallan kivittäjille ja edistäessään yhdenvertaisen ja tasa-arvoisen yhteiskunnan sijaan julkisen häpäisemisen kulttuuria, jonka moraali ponnistaa Hammurabin laista. Yhteiskunta jossa anteeksiannolla ja armolla ei ole sijaa, ei ole se yhteiskunta, jonka arvopohjasta myös Metoo-kampanja alun perin ponnisti.”
Olen kirjoittanut tässä blogissa pääasiassa nykyistä ammattiani sivuavista asioista, lähinnä siis hallinnosta ja yhteiskunnasta. Pääsiäispyhinä on ollut aikaa hetkeksi palata juurilleni filosofisten kysymysten pariin!
Anteeksiannon ja armon käsitteet ovat aina kiehtoneet minua. Paitsi että ne näyttävät kertovan jotain oleellista siitä, mikä on ihmisyydessä kaikkein uniikeinta, niin ne ovat myös avainkäsitteitä länsimaisessa moraalikoodistossa. Juuri nyt tähän pohdiskeluun on kimmokkeena ollut Sillanpäätä ja Louhimiestä koskeva uutisointi ja some-keskustelu. Ja mikä olisikaan tähän parempi aika kuin juuri pääsiäinen!
Meillekin joilla ei ole henkilökohtaista uskonnollista vakaumusta, on kristinuskon kulttuurinen vaikutus läsnä joka päivä niin ympäröivän yhteiskunnan moraalisessa koodistossa, tapakulttuurissa kuin lainsäädännössäkin. Anteeksiannon ja armon käsitteet ovat keskeinen osa tätä kulttuurista koodistoa.
Anteeksianto on yksi inhimillisyyden uniikeimmista piirteistä. Harvassa asiassa kiteytyy paremmin se mistä inhimillisyydessä on ytimeltään kysymys. Anteeksianto edustaa sekä moraalisen ajattelun että inhimillisyyden korkeinta tasoa. Anteeksiantoon ei riitä moraalisen koodiston ymmärrys, vaan se edellyttää myös ymmärrystä ihmisten vajavaisuudesta omien moraalisten standardiensa noudattamisessa. Anteeksiantoon kykenevä ihminen pystyy näkemään muissa itsensä.
Anteeksiannossa ei ole kysymys sovittelusta ja hyvityksestä. Anteeksiannon ydin on hyväksyä ihminen ja hänen tekonsa siitä huolimatta, että henkilö on loukannut jotain tärkeää moraalista arvoa. Anteeksianto ei aseta ehtoja ja pyydä hyvitystä. Anteeksianto ei ole asian unohdusta tai sen kanssa elämään oppimista. Anteeksiannossa toisen moraalisesti tuomittavat teot jätetään ilman niiden oikeuttamia moraalisia seurauksia anteeksiannon itsensä vuoksi. Anteeksiannossa tekojen syy-suhde niiden tekijään katkaistaan ja emotionaalinen suhde moraalisen rikkeen tekijään palautetaan tätä rikettä edeltäneeseen tilaan.
Vaikka anteeksianto on usein järkevää anteeksiantajan itsensä vuoksi (kenenkään ei kannata katkeroitua), anteeksianto ei tapahdu itsekkäistä motiiveista, vaan se on luonteeltaan moraalinen teko, jossa omista moraalisista oikeuksista hyvitykseen luovutaan vapaaehtoisesti. Anteeksiannon käsite juontuu kreikan sanasta, joka tarkoittaa ’antaa mennä’ ’ tai ’päästä menemään’. Käsite on liittynyt alun perin nimenomaan velan anteeksiantoon. Kun velka annettiin anteeksi, anteeksiantaja luopui vapaaehtoisesti oikeudestaan vaatia velkaansa.
Vain henkilö jota vastaan on rikottu voi antaa anteeksi. Siksi minä en voi eikä minulla ole syytä antaa sen enempää Louhimiehelle kuin Sillanpäällekään anteeksi. Kumpikaan ei ole rikkonut minua vastaan. Samasta syystä en myöskään tarvitse heidän anteeksipyyntöään.
Armo on sukua anteeksiannolle. Armossa käydään oikeuden edestä. Jokin saa muuta kuin mihin hänen tekonsa oikeuttaisivat. Armolle on tyypillistä, että sitä antavat yleensä muut henkilöt kuin ne joita vastaan on rikottu. Armoon liittyy aina myös valtasuhde. Armahtaa voi vain sellainen, joka pystyy käyttämään jonkinlaista valtaa kohteen yli.
Sosiaalisessa mediassa valtaa käytetään kollektiivisesti. Sosiaalisen median ongelma on se, että meistä jokaisesta voi tulla kivittäjä vaikka heitämme vain hiekanhyvän. Kun riittävän moni ihminen heittää sen oman hiekanjyvänsä, hautautuu kohde lopulta kivisateen alle. Oikeutamme oman toimintamme muiden samanlaisella tai yksittäisten ihmisten pahemmalla toiminnalla. Armolla ei ole sijaa, kun kukaan ei koe olevansa kivittäjä, joka voisi armahtaa.
Metoo-kampanja on menettänyt sen moraalisen hohteensa antaessaan vallan näille kivittäjille ja edistäessään yhdenvertaisen ja tasa-arvioisen yhteiskunnan sijaan julkisen häpäisemisen kulttuuria, jonka moraali ponnistaa Hammurabin laista. Yhteiskunta jossa anteeksiannolla ja armolla ei ole sijaa, ei ole se yhteiskunta, jonka arvopohjasta myös Metoo-kampanja alun perin ponnisti. Sanomalla nämä sanat päädyn luultavasti sen saman kivisateen kohteeksi, josta olen edellä kirjoittanut.
Oireellista on, että keskustelu mainitsemissani tapauksissa on keskittynyt anteeksi pyytämiseen ja katumuksen osoittamiseen. Ihmiset joita vastaan ei ole rikottu, ovat pönkittämässä omaa kuvitteellista ylemmyyttään ja paremmuuttaan vaatimalla julkista anteeksipyyntöä ja arvioimalla katumuksen aitoutta. Muutoksen vaatiminen vallitseviin rakenteisiin tai päihteettömän elämäntavan arvostaminen ei kumpikaan edellytä inhimillisyyden, armon ja anteeksiannon hylkäämistä ja yksittäisten ihmisten tuomista koko kansan kivitettäväksi.
Lapsille ei ole oleellista opettaa anteeksipyytämistä vaan anteeksiantoa. Kuka tahansa oppii pyytämään anteeksi, anteeksiantoon pystyvät vain vahvimmat. Sosiaalisessa mediassa länsimaisen yhteiskunnan ymmärryksen, armon ja anteeksiannon kulttuuri, on muuttunut oikeassa olemisen, tuomitsemisen ja julmuuden kulttuuriksi. Uuden testamentin ydinsanoma on korvattu Vanhalla.
Tällaisessa maailmassa saamme katsoa tv:stä ohjelmaa, jossa kollegat käyvät kivittämässä maassa makaavaa ohjaajaa kiillottaakseen omaa ja edustamansa toimialan moraalista kilpeä. Tällaisessa maailmassa olemme valmiit tuhoamaan vaikeuksiin ajautuneelta laulajalta senkin, mitä hänellä on vielä jäljellä vain osoittaaksemme omaa paremmuuttamme.
Moraalisen oikeuden vaatiminen ja vaaliminen on suurta, mutta vielä suurempaa on anteeksiannon ja armon osoittaminen.
Ehkä nyt ollaan syklin siinä vaiheessa että voidaan katsella vähän omaakin käytöstä asiassa ja ehkä viisastua. Ehkä tällainen puheenvuoro ei olisi ollut vielä ajankohtainen kohun aallonharjan ollessa korkeimmillaan.
Ilmoita asiaton viesti
Nii eli kannatta lukee kirja Charlotte Rorth ; Tapasin Jeesuksen, Minerva Kustannus oy tai on engl I met Jesu. Tanskalainen toimittaja tapasi siis oikeeti Jeesuksen Espanjan katollisessa kappelissa ihan kuten toinen ihmine tapaa toisen torilla ja siitä teki kirjan ja kait hänellä juttuja video you tube.Toimittja elää edelleen Tanskassa
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoitin samsta teemasta blogin Uuteen Suomeen pari päivää sitten. Anteeksianto on pitkä prosessi, jolle pitää antaa oma aikansa kulkea eteenpäin. Medialle se ei ole kovin houkutteleva, koska julkisuuden syklit ovat nopeampia kuin anteeksiannon tahti. Se on myös hyvä oivaltaa ja antaa anteeksiannon jatkua. Ja toivoa, että se lähtee aidosti liikkeelle.
Koko blogi löytyy täältä: http://marjaheinonen3.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253…
Ilmoita asiaton viesti
”Medialle se ei ole kovin houkutteleva, koska julkisuuden syklit ovat nopeampia kuin anteeksiannon tahti.”
Se mikä myy, se kannattaa? Media tykittää syytteet ja juoksee piiloon sananvapauden taakse. Vastuullista journalismia kun on.
http://jukka-konttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/25…
Ilmoita asiaton viesti
Itse en edes ymmärrä mistä asiasta Sillanpään pitäisi olla pahoillaan ja kenelle. Huumeidenkäyttäjien vainot ovat mielestäni rinnastettavissa juutalaisvainoihin. Molemmat tuomitaan siitä mitä he ovat, eikä siitä mitä pahaa he ovat muille tehneet.
Ilmoita asiaton viesti
Miten Sillanpäätä on vainottu?
Kaiketi Sillanpää itse halusi tv-haastatteluun. Eikä häntä haastattelussakaan vainottu, kysyttiin kysymyksiä.
Keikkajärjestäjät peruvat keikkojaan. Pelkäävät, etteivät ihmiset tule paikalle tai ettei Sillanpää kykene paikalle.
Minä en ole Sillanpäätä myöskään vainonnut. Olen muutaman kerran todennut: ”Voi Jari!” tai ”Voi Siltsu!”
Kiviä en ole keräillyt enkä anteeksipyyntöäkään häneltä kaipaa. Sääliksi käy, onko se väärin?
Ilmoita asiaton viesti
#10
Miten Sillanpäätä on vainottu?
…………..
Pidetty vankina, viranomaiset penkovat hänen yksityisiä asioitaan, vaikeutettu hänen elinkeinoaan, pilkattu julkisesti, tehty kotietsintöjä.
Riittääkö?
Ilmoita asiaton viesti
Ok. Rikoksesta epäillyn kohtelu on mielestäsi vainoamista.
Kotietsintöjä, vangittuna pitämistä ja yksityisasioiden penkomista ovat harrastaneet poliisiviranomaiset. Miten rikostutkinta pitäisi mielestäsi hoitaa? Pitäisikö julkisuuden henkilölle järjestää erilainen kohtelu? Vai kaikille huumerikoksista epäillyille?
Kuka on vaikeuttanut hänen elinkeinoaan? Viranomainen vangitsemisellaan? Vaiko tapahtumanjärjestäjät perumalla keikkoja?
Julkista pilkkaa olen huomannut sinunkin saaneen osaksesi, vaikket ole edes julkisuuden henkilö. Sillanpään huumausainemyönteiset mielipiteet saavat osakseen arvostelua, ihan ymmärrettävästi. On tietenkin äärimmäisen ikävää, että kritiikkiä ei kohdisteta yksin sanoihin, vaan se kohdistuu myös henkilöön. Tämä toimintamalli on toki tuttua täällä meidän blogistaniassakin.
Ilmoita asiaton viesti
#17
Ok. Rikoksesta epäillyn kohtelu on mielestäsi vainoamista.
…………..
Sillanpää ei ole tehnyt rikosta ketään kohtaan. Huumeidenkäyttäjien vainoaminen on toisinajattelijoiden vainoamista.
Jos ei ole uhria, ei ole rikostakaan. Näin sivistys- ja oikeusvaltion pitäisi toimia.
Ilmoita asiaton viesti
Huumeiden salakuljettaminen omaan käyttöön pitää mielestäsi sallia? Miten silloin, kun salakuljettaa porukan käyttöön? Tai silloin kun tarjoaa huumeita juhlissaan, vaikkapa vain vastikkeetta, kuten Sillanpää kertoi?
Eikö juhlavieras ole lain tarkoittamassa merkityksessä rikoksen uhri?
”Jos ei ole uhria, ei ole rikostakaan.”
Rattijuoppous sallitaan, jos kukaan ei jää alle?
Ylinopeus yksistään ei ole rikos ikinä?
Punaista päin saa ajaa?
Salakuljettaminen minkä tahansa aineen tai tavaran osalta sallitaan, koska ostaja tai käyttäjä ei ole uhri?
Aseita saa salakuljettaa, uhrithan syntyvät vasta myyntiketjun loppupäässä eivätkä uhrit koskaan synny salakuljetettaessa?
Ilmoita asiaton viesti
#19
Huumeiden salakuljettaminen omaan käyttöön pitää mielestäsi sallia? Miten silloin, kun salakuljettaa porukan käyttöön? Tai silloin kun tarjoaa huumeita juhlissaan, vaikkapa vain vastikkeetta, kuten Sillanpää kertoi?
Eikö juhlavieras ole lain tarkoittamassa merkityksessä rikoksen uhri?
……….
Huumeiden hallussapito ei pitäisi ole rikos. Miksi olisi jos käyttäminenkään ei olisi? Ja jos tarjoaa täysi-ikäiselle ihmiselle huumetta se ei ole sen kummempaa kuin tarjoaisi huumetta nimeltä alkoholi. Eri asia jos pakottaisi ottamaan.
Ilmoita asiaton viesti
Salakuljettamisen ei myöskään siis pitäisi olla rikos?`Miksi pitäisi, jos hallussapitäminenkään ei ole rikos?
Ilmoita asiaton viesti
#25
Juuri näin. Laillista ainetta ei tarvitse salakuljettaa.
Ilmoita asiaton viesti
#19
Rattijuoppous sallitaan, jos kukaan ei jää alle?
Ylinopeus yksistään ei ole rikos ikinä?
Punaista päin saa ajaa?
………..
Nyt menet kuutamolle.
Vertaat nyt toisten ihmisten vaarantamista huumeiden käyttöön.
Aivan eri asia.
Ilmoita asiaton viesti
Ei noissakaan rikoksissa ole uhreja.
Huumeiden käyttö vaarantaa käyttäjänsä terveyden. Riippuvuudesta on erittäin vaikea päästä eroon. Alkoholi ei aiheuta samassa määrin riippuvuutta, eikä sen myymistä ole siksi myöskään kriminalisoitu.
Jos vaarantaminen on rikollinen teko, huumeiden tarjoaminen, myyminen ja levittäminen on rikollista.
Ilmoita asiaton viesti
#24
Huumeiden käyttö vaarantaa käyttäjänsä terveyden. Riippuvuudesta on erittäin vaikea päästä eroon. Alkoholi ei aiheuta samassa määrin riippuvuutta, eikä sen myymistä ole siksi myöskään kriminalisoitu.
………….
Nyt puhut puuta heinää.
Alkoholi on maailman ylivoimaisesti tappavin huume ja se on kaikista huumeista yksi eniten riippuvuutta aiheuttava. Se on myös kaikista huumeista eniten yhteiskunnalle kustannuksia aiheuttava huume. Se on huumeista lähes ainoa joka aiheuttaa lisäksi väkivaltaista käyttäytymistä.
Ja se ei ole tappava vain siksi, että sitä käytetään niin paljon vaan myös suhteellisesti tappava huume.
Alkoholi on laillista vain kulttuurisidonnaisista syistä.
Ilmoita asiaton viesti
#24
Jos vaarantaminen on rikollinen teko, huumeiden tarjoaminen, myyminen ja levittäminen on rikollista.
………….
Tässä ei ole mitään logikkaa.
Ilmoita asiaton viesti
Omituisia ajatuksia näköjään tulee mieleen kun on pää alaspäin.
Tarttis joskus kokeilla.
Ilmoita asiaton viesti
#35
Mitäs ne minun omituiset ajatukset ovat? Voisitko valaista?
Ilmoita asiaton viesti
Huumeiden tarjoaminen ei vaaranna terveyttä samassa mielessä kuin esimerkiksi ylinopeus. Se, jolle huumeita tarjotaan, tekee itsenäisen päätöksen ottaako tarjousta vastaan vai ei. Sen sijaan esimerkiksi taajamassa katua ylittävällä kävelijällä on perusteltu syy olettaa, että mahdolliset kadulla ajavat autot kulkevat korkeintaan 50 km/h ja tehdä päätös kadun ylittämisestä sen perusteella. Ylinopeus vertautuu lähinnä jonkinlaiseen huijaukseen. Eli, että tarjottaisiin vaikka eri vahvuista tai kokonaan eri päihdettä kuin mitä väitetään.
Ilmoita asiaton viesti
Taitaa usein käydä niin, että sen kivittäjän pitäisi pyytää anteeksi.
Onko kuitenkin olemassa tekoja joita ei niiden kohde (tai kivittäjä) voi koskaan antaa anteeksi?
Ilmoita asiaton viesti
No Isä Meidän rukouksessa pyydetään että anna meille anteeksi niinkuin mekin annamme jne.Sitten Paavali kirjoittaa efesolaisille luvussa 4 että miten sitä pitää puhua toisille jne
Ilmoita asiaton viesti
Hei!
Tärkeää on myös muistaa Jeesuksen sanat kivittäjille: ”Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: ”Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä”. Eli vain synnittömällä Jeesuksella olisi ollut ja on moraalinen oikeus heittää kivi, mutta hän ei tehnyt sitä, koska hän on täynnä armoja ja totuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä blogi, antaa vähän perspektiiviä viimeaikaisille tapahtumille. Me,too -kampanja ei ole yksinomaan positiivinen juttu ihmiskunnalle. -Ja kyllähän kristinuskon kulttuuri on vähenemässä monin paikoin, ei sitä käy kieltäminen.
Ilmoita asiaton viesti
No, kyllä.
Kristinuskoon kuuluu lähimmäisen rakastaminen ja kolkuttakaa, niin teille avataan. Yhteiskuntamme on käynyt ankaraksi ja suvaitsemattomaksi, varsinkin niille, jotka kaipaavat apua ja ymmärrystä.
Minusta MeToo on yksinomaan hyvä asia ihmiskunnalle. Kunhan vain parannamme käytöstämme ja oppisimme käyttäytymään myös niitä kohtaan, joilla on parannettavaa.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä ja tasapainoinen muistutus siitä mikä länsimaisen yhteiskunnan turvallisuuden ja hyvinvoinnin perusta on ollut. Sen voima ei ole ollut taloudessa, eikä politiikassa. Ei sotilaallisessa voimassa.
Sen elinvoima on ollut aineeton henki, joka henkäyksen lailla on helppo hävittää maailman tuuliin, mutta sen kerran kadottua niin vaikea löytää samana uudelleen.
Ilmoita asiaton viesti
En ymmärrä, miten voisimme odottaa Sillanpäältä anteeksipyyntöä. Eihän Sillanpää ole meitä vastaan mitenkään rikkonut.
Jos olisin joskus käynyt Sillanpään konsertissa ja konsertti olisi ollut huono, voisin ehkä miettiä, että artisti saattoi epäonnistua huumeiden vaikutuksesta. Anteeksipyyntöön voisi kenties olla tilausta.
Sillanpää itse tarjoutui tv-haastatteluun. Ei häntä sinne pakotettu. Eikä häntä haastattelussa kivitetty eikä rankaistu. Aika armollisesti ja ymmärtävästi häntä kohdeltiin. Tarjottiin apua.
Louhimies käy omaa kiirastultaan läpi näyttelijöiden kanssa. Louhimies on loukannut toiminnallaan ihmisiä ja käy asiat läpi näiden kanssa. Padot ovat purkautuneet ja toivon, että kaikki saavat purettua omat kipuilunsa.
Meillä yleisöllä ei ole Louhimiehen tai Sillanpään kohdalla kuin seuraajan osa. Opiksi voimme toki ottaa. Työelämässä ei pidä käyttää vääriä menetelmiä. MeToo on nostanut arvokkaalla tavalla esimerkkejä, joiden mukaan ei pidä toimia. Sillanpään esimerkki osoittaa huumeidenkäytön vaarallisuuden.
Eivät nämä ihmiset anteeksiantoa meiltä kaipaa. Ei heillä ole mitään anteeksipyydettävääkään. Louhimies pyysi anteeksi, kaiketi niiltä, joita on loukannut, niiltä, joiden kanssa on töitä tehnyt.
Louhimies on kaikkien aikojen paras elokuvaohjaajamme. Upeita näyttelijäsuorituksia lienee puristettu osin näyttelijää kunnioittamatta. Toivon, että jatkossa löydetään muita menetelmiä. Odotan seuraavaa elokuvaa innolla. Lupaan katsoa.
Armo? Miten minä voisin ketään armahtaa? Eiväthän kumpikaan minun armostani ole riippuvaisia. Jos tulevat kysymään, saavat armahdukseni. Miksi minun pitäisi kaunaa kantaa, kenellekään?
Ilmoita asiaton viesti
Kolumnistin kanssa olen eri mieltä vain yhdestä yksityskohdasta. Todellinen anteeksianto ei edellytä itse pahuuden hyväksymistä vaan sen halveksimista.
Pahaan hairahtuneeseen ihmiseen suhtautuminen on sitten eri asia.
Ilmoita asiaton viesti
Totta, pahuutta tai pahaa tekoa voi ja kuuluu myös vihata, mutta sen tekijää on voi rakastaa. Kun on tunnistanut itsessään pahuutta ja tunnustanut sen ja saanut anteeksi, on helpompi myös antaa muille anteeksi.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvää päivää. Mistä tämä kaikki viha(-puhe) kumpuaa? Miten ihmeessä vihaamisesta tuli jotenkin sallittua ja hyväksyttävää?
Ilmoita asiaton viesti
#6
Jos pyydän anteeksi, ja saan anteeksi, niin mitä sitten?
Ilmoita asiaton viesti
Anteeksiannossa on tärkeintä otta ensin hirsi pois omasta silmästä; muuten ei todellakaan saa mitään !
Anteeksiantoasiassa ei vaadita toisilta anteeksiantamista.
Anteeksiantamisen tarve johtuu omista puutteistamme …understand. Anteeksiantaminen on osa rakkautta. Kaikki tarvitsevat anteeksiantoa jos siit’ä syystä, että ”ovat olemassa”; sillä olemme aina taakkana jollekulle.
Kannattaa kuunnella vanhojen virsien yksinkertaisia sanoja, siinä loppuu viisastelut.
Anteeksianataminen on kolmivaiheinen tapahtuma. 1) kontakti 2) katumuksen ilmaisu 3) anteeksi pyyntö
Katumus on perusta sille, että ylipäätänsä voidaan antaa anteeksi.
Blogisti oli tavoittanut mielettömän hyvin asioita, kuten: ” Moraalisen oikeuden vaatiminen ja vaaliminen on suurta, mutta vielä suurempaa on anteeksiannon ja armon osoittaminen.”
Armo ja anteeksianto ovat todella syvällisiä asioita ja vaatii todellista ihmistä ja todellista nöyryyttä laskeutua armon ja anteeksiannon tasolle. Meistä ei ole siihen koskaan.
Louhimies, Sillanpää, metoo ovat jo hautautuneet kivisateen alle, uusia tulee ja lisää tarvitaan oman ylemmydden ja ylpeyden pönkittämiseen. Maailma ja siinä elävä ihminen on sekoamassa tai oikeammin toteuttamassa vääjäämätöntä kohtaloa, joka on jo määrätty silloin, kun ensimäinen ihminen on tänne tullut, jos näin voi sanoa. Nyt vain yhteen hetkeen mahtuu niin paljon, että siinä menevät kaikki asiat sekaisin ja kaikessa vallitsee hetken tyrannia.
… tärkeintä on rakkaus ja laupeus ja armo, ne ovat jumalallisia avroja…
.. anteeksi ja hyvää yötä
Ilmoita asiaton viesti
Totta. Totta on se mitä blogisti kirjoittaa. Totta on se mitä sinä Jussi kommentoit.
Tarkoitukseni ei ole tällä kommentilla ottaa kantaan sen paremmin Jumalan kuin kenenkään muunkaan olemassaoloon. Tiedän: olen olemassa.
Aha: kuten kirjassani kerron; kaikki vaikuttaa kaikkeen… kaakki!
Ilmoita asiaton viesti
Hieno kirjoitus.
Media ei pysty antamaan anteeksi, koska se on sieluton orgaani. Media voi vain jakaa vihaa, lynkata ja tuhota aivan kuin kommunismien näytösoikeudenkäynnit.
Ainoa mihin media pystyy on absurdit katumusharjoitukset. Ne ovat anteeksiannon irvikuva.
Kuten kommunismissa, jos tekijä/mediavihan kohde katuu « toverituomioistuimessa » hairahduksiaan, niin toveri katsotaan « parantuneeksi », toverille annetaan armo ja häntä ei tuhota.
Kommunistien näytösoikeudenkäyntien todellinen kohde oli aina yleisö eikä syytetty. Tärkeintä että suuri yleisö seuraa oikeudenkäyntiä, näkee seuraukset ja pelkää omaa nahkaansa.
Ilmoita asiaton viesti
Anteeksiannon ja armon jälkeen tuntuu vaikealta ymmärtää sitä, että vielä vaadittaisiin ns. tehokkaan katumuksen jatkuvia näyttöjä tai täydellistä julkista nöyryytystä.
Eikö sellainen olisi anteeksiantamatonta ja armotonta?
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä. Näin nimenomaan.
Ilmoita asiaton viesti