Wennberg

Julkisen sektorin tuottavuus paranee vain yritysten avulla

Tilastokeskuksen lukujen mukaan kuntien palvelutuotannon kokonaistuottavuus on laskenut lähes joka vuosi koko 2000-luvun ajan.  Kaikkein voimakkainta tuottavuuden lasku on ollut sosiaali-  ja terveyspalveluissa, joissa myös kysyntä tulee kasvamaan  kaikkein voimakkaimmin lähi vuosina  väestön ikääntymisen myötä.

 

Arvioiden mukaan hoivapalveluissa tarvitaan vuonna 2030 yli 100 000 työntekijää enemmän kuin nykyisin, jos kysyntä pysyy nykyisen kaltaisena ja tuottavuus ei parane.  Kun lisäksi huomioidaan, että julkisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa tällä hetkellä työskentelevistä noin kolmannes tulee eläköitymään seuraavan 10 vuoden aikana ja yli puolet seuraavien 20 vuoden aikana, on yhtälö täysin kestämätön.

 

Ikärakenteen ja heikon tuottavuuskehityksen aiheuttamien haasteiden ratkaisemiseksi hallitus perusti vuonna 2003 valtionhallinnnon  tuottavuusohjelman  ja  vuonna 2005 kunta- ja palvelurakenneuudistukseen tähtäävän PARAS-hankkeen.  Kummankin ohjelman mahdollisuudet näihin haasteisiin vastaamiseen ovat vähäiset.

 

Suomen valtionhallinto on jo nykyisellään varsin kapea.  Kaksikymmentä vuotta sitten valtion henkilöstömäärä oli yli kaksinkertainen. Vaikka valtionhallintoa tulee edelleen trimmata, koskevat julkishallinnon tuottavuusongelmat ennen muuta palveluja, jotka ovat kuntien järjestämisvastuulla.  Edellisen hallituksen keskeisin hanke kuntien palveluiden tuottavuuden kehittämiseksi oli kunta- ja palvelurakenneuudistus. Hankkeen tärkeimpänä tavoitteena oli saada kuntien vastuulla olevien palveluiden järjestämiselle riittävä väestöpohja.

 

Kunta- ja palvelurakenneuudistus voi parhaimmillaankin parantaa tuottavuuden lisäämisen edellytyksiä, mutta itse tuottavuuden perusongelmaan se ei tarjoa ratkaisua.  Julkishallinnon tuottavuusongelman ydin löytyy tarkastelemalla yksityisten palvelujen osuutta palvelutuotannosta.  Esimerkiksi terveyspalveluissa kuntien yksityisten asiakaspalvelujen ostot ovat olleet vain kolme prosenttia kuntien käyttökustannuksista. Kasvu on ollut erittäin vähäistä.  Koko yksityisen terveydenhuollon (yritykset ja kolmas sektori) laskennallisesta liikevaihdosta julkisen sektorin yksityiset asiakaspalvelujen ostot ovat vain 10 prosenttia.  

 

Tuottavuuden parantamiseen on olemassa testattu ja toimiva lääke: markkinamekanismin hyödyntäminen ja kilpailuelementin tuominen palvelutuotantoon.  Nykyiset ns. tilaaja-tuottaja –mallit ovat tässä suhteessa täysin riittämättömiä. Yksityiset palveluntuottajat eivät ole niissä samalla viivalla kunnan omien tuotanto-organisaatioiden kanssa. Näennäinmarkkinoiden luominen julkishallintoon on tuonut usein lähinnä näennäisiä hyötyjä.

 

Kuntien budjeteista valtaosa kuluu sosiaali- ja terveyspalveluihin ja ne sitovat entistä enemmän työvoimaa samalla kun ikäluokat pienenevät. Tästä syystä juuri sosiaali- ja terveyspalvelut ovat ratkaisijan asemassa koko julkisen sektorin tuottavuusongelmasta puhuttaessa. Heikon tuottavuuskehityksen korjaaminen ja julkisen sektorin sitoman työvoiman vapauttaminen muuhun toimintaan voi tapahtua vain markkinoita kehittämällä ja yksityisen sektorin osuutta kasvattamalla.

 

Nykyisten sosiaali- ja terveyspalveluiden markkinoiden toimimattomuutta kuvaa hyvin alan yritysten rakenne.  Terveydenhuollon yritykset ovat keskimäärin erittäin pieniä. Alle kahden hengen yritykset, jotka koostuvat lähinnä yksinyrittäjistä, muodostavat yli 80 prosenttia yrityskannasta. Vaikka yksityinen toiminta on lisääntynyt 2000-luvulla jonkin verran nopeammin kuin julkinen toiminta, kasvuyritysten määrä on jäänyt  hyvin  pieneksi.

 

Sosiaalipalveluissa tilanne on jonkin verran parempi.  Näissä palveluissa kuntien ostot kohdistuvat kuitenkin pääasiassa vaikeammin hoidettaviin asioihin kuten lasten ja nuorten laitoshuoltoon ja päihdehuoltoon, kun taas esimerkiksi lasten päivähoidossa ostot ovat lähes olemattomia.

 

Yritystoiminnan kasvu juuri sosiaali- ja terveyspalveluissa on aivan asemassa koko julkisen sektorin tuottavuuden kehittämisessä.  Tuottavuusongelma ratkeaa vain jos samanaikaisesti väestö saadaan pysymään terveenä nykyistä pidempään ja palvelutuotannon tuottavuutta pystytään kehittämään. Tämä edellyttää kannusteiden luomista sekä omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen että palvelutuotannon tehokkuuteen.  Molempiin on olemassa tunnetut lääkkeet, mutta tässäkin asiassa vain otettu lääke auttaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Dari-anne Suomalainen

Anteeksi vaan, mutta markkinamekanismit ja kilpailuelementit kuulostavat kovin kylmiltä palvelutuotannossa, se on hiukan sama kun nopeantoiminnan joukot lähetetään humanitääriseen apuun.

Ensimmäiseksi tulee mieleen, että toivottavasti ne eivät syötä vanhuksia ja
lapsia niin nopealla toiminnalla, että tukehtuvat, Sama se on kilpailuelementeissäkin.

Anna-Leena Nieminen

Anteeksi nyt vaan, mutta kyllä kaikista kylmimpiä ja myös ahneimpia(korkeat palkat) ovat virkamiehet, jotka kansalaisten verorahoilla leikkivät, kas kun ne eivät ole omia rahoja niin niiden ei ole niin väliä...

Se avarakatseinen

Miten ihmeessä tuottavuus paranee yritystoiminnan avulla, kun kaiken muun yrityksen pyörittämiseen liittyvän normaalin katteen lisäksi on yrityksen omistajalle/omistajille saatava hankituksi uskottavuuden vuoksi uusi Mersu, hirsihuvila ja kunnollinen purjevene?
Lisäksi tarvitaan runsaasti mainosrahaa yrityksen positiivisen imagokuvan ylläpitoon, jos Duunarit eivät ole tyytyväisiä palkkoihinsa ja liiketoiminnan tuloksen voitonjakoon = palkkoihinsa.

Näitä ongelmia ei kunnallisessa toiminnassa ole.

Käyttäjän akisuihkonen kuva
Aki Suihkonen

Kuvailet perittyä yritystä, jonka johtajilla ei ole mitään käsitystä tuotannosta. He *kopioivat* toimintaa, jonka pitäisi olla menestymisen seuraus toivoen että se tuottaisi heille menestystä. Kotona heillä on poolboy, joka hoitaa rakastajan velvollisuudet.

Tapio Niemi

Yksityinen terveydenhuolto maksaa yhteiskunnalle 23-miljoonaa euroa vuodessa. Yksityiset eivät tunne vastuusta tekemisistään vaan sysäävät epäonnistuneet hoidot yhteiskunnan vastuulle, josta summa muodostuu.

Käyttäjän wennberg kuva
Mikko Wennberg

Sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaismenot ovat vuodessa suunnilleen 20 miljardia euroa. Puhuttaessa euromääristä on hyvä muistaa minkä kokoluokan ilmiön kanssa ollaan tekemisissä. Oleellista on se, että monipuolistamalla nykyisiä tuotantotapoja hyödyntämällä yrityksiä nykyistä laajemmin, saadaan tuolla 20 miljardilla hoidettua suurempi määrä ihmisiä. Mikään muu ei ole oleellista.

Käyttäjän akisuihkonen kuva
Aki Suihkonen

Yritykset ovat ainoita tahoja jotka tuottavat. Sosialivaltio puolestaan on rikollinen koneisto, joka vie yritysten ja asiakkaitten rahat. Näillä rahoilla sosialivaltio perustaa yritysten kaltaisia tuotantoyksiköitä, luo lainsäädännön, jonka avulla niiden hallinta on monopolisoitu ja väittää seuraavaksi, että näitä palveluja ei olisi olemassa ilman valtiota.

Julkisen ja yksityisen tuotannon varsinainen ero on taloudellisen motivaattorin eli voittoaspektin puuttuminen. Siinä missä yksityinen taho joutuu tekemään laskelmia ja pohtimaan miten saisi tuotannon kustannukset alemmalle tasolle, julkinen laskee laatua, nostaa hintaa, laajenee alkuperäisen tehtäväkenttänsä ulkopuolelle ja teettää tutkimuksen joka osoittaa itsensä parhaaksi vaihtoehdoksi.

Koska julkiselta sektorilta puuttuu voittoaspekti, kenenkään ei tarvitse vaivautua ajattelemaan. Julkinen sektori ei kuitenkaan voi elää ilman jonkun ajatuksia, kuten ei kukaan ihminenkään; omien ajatusten puuttuessa valmis ratkaisu on kopiointi. Neuvostoliittokin olisi kaatunut jo kauan ennen 90-lukua, jos se ei olisi kopioinut lännestä hintainformaatiota.

Toimituksen poiminnat