Wennberg

Ostettaisiinko tuloksia?

Julkinen sektori on isoin talouden sektori Suomessa. Kansantalouden menestys ja talouskasvu riippuvat meillä olennaisesti julkisen sektorin tuottavuudesta ja toimintamalleista. Yhdeksi tuottavuuden paranemisen keskeiseksi esteeksi ovat muodostuneet julkisten hankintojen toteutusmallit: hankinnat sitovat toimittajien kädet tiettyyn tuotantotapaan ja uusien toimintatapojen syntymiselle ei ole mahdollisuuksia.

Keskeisiä julkisten hankintojen ongelmia ovat ainakin seuraavat tekijät:

  • Palvelujen toteutusmallit  on määritelty jo kilpailutusvaiheessa eikä uusien toimintamallien kehittämiselle  jää sijaa .
  • Hankintojen sisältö ja tarjouskilpailuissa käytettävät valintakriteerit eivät kannusta osaamisen, tuotteiden/palveluiden ja toimintatapojen kehittämiseen.
  • Sopimukset eivät kannusta yhteistoimintaan - kumppanuuden elementit puuttuvat.
  • Sopimukset ovat lyhytkestoisia ja kysyntänäkymä lyhyt.
  • Hyötyjen ja riskien jakaminen ei kannusta kustannustehokkaiden toimintamallien kehittämiseen

Toisin kuin usein ajatellaan lainsäädännölliset tekijät eivät estä uudenlaisten hankintamallien tavoittelua, vaan julkisten hankintojen tarkoituksena on päinvastoin tehostaa julkisten varojen käyttöä ja parantaa yritysten kilpailukykyä avoimen ja tasapuolisen kilpailuttamisen kautta. Lainsäädännöllä pyritään varmistamaan tehokas kilpailuttaminen eli kilpailun aikaansaaminen ja kilpailukyvyn parantaminen.

Hankintalainsäädännön tulkintaan on kuitenkin muodostunut ”maan tapa”, joka ohjaa valitsemaan palvelun toimittajat usein pelkästään alimman tarjoushinnan perusteella, ilman että otetaan huomioon esimerkiksi toimitettavan palvelun elinkaarikustannuksia, palvelun kehittämisen mahdollisuuksia, asiakastyytyväisyyttä ja muita laadullisia elementtejä. Samalla hankinnoista on tullut “juridinen harjoitus”, jonka keskeisenä tarkoituksena ei ole hankkia palveluita tai tuotteita mahdollisimman järkevällä tavalla, vaan yksinomaan minimoida juridiset riskit.

Julkisten hankintojen ongelmat palautuvat olennaisesti hankintayksiköiden tapaan hankkia palveluja määrittelemällä etukäteen prosessit ja resurssit, joilla palvelu tuotetaan. Toisin sanoen hankintayksiköt määrittelevät jo osatessaan palvelun sen tuotantotavan. Tämä estää palveluntarjoajia kehittämästä ja tarjoamasta uudenlaisia ja innovatiivisia toimintamalleja.

Julkisissa hankinnoissa olisinkin siirryttävä toimenpiteiden ostamisesta tulosten ostamiseen eli ns. tulosperusteisiin hankintamalleihin. Läheinen esimerkki tulosperusteisista hankintamalleista löytyy Tanskasta, jossa maahanmuuttajien kielikoulutusta ostetaan oppimistulosten perusteella. Toisin sanoen kielikouluttajille ei makseta järjestetystä opetuksesta vaan ainoastaan saavutetuista tuloksista. Kun maahanmuuttaja läpäisee kielitestin saa kouluttaja sovitun palkkion. Tulosperusteisia hankintamallien edelläkävijä on Yhdysvallat, jossa esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluissa käytetään laajasti tulosperusteisia malleja.

Kuka näyttäisi Suomessa esimerkkiä?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat