Verotus http://ristokoivula1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132404/all Sun, 20 May 2018 19:06:11 +0300 fi Vähennetään köyhyyttä, lisätään köyhien määrää http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255579-vahennetaan-koyhyytta-lisataan-koyhien-maaraa <p>&nbsp;</p><p>SDP on viime aikoina ollut kovasti tapetilla, ei vähiten talouspoliittisen lausuntojen tai pitäisikö sanoa lupausten johdosta. Viime viikolla vuorossa oli puolueen veropoliittinen ohjelma, joka näyttää kirvoittaneen joukon pääosin kriittisiä kommentteja. Ehkä kommentit heijastelevat paitsi ohjelmaa myös sen tekijöitä (tai tekijää). Vielä 1970 ja 1980-luvuilla -luvulla SDP talouspoliittisen ohjelman tekijöinä oli joukko sen ajan eturivin taloustieteilijöitä tai talouspolitiikan ammattilaisia (alkaen Mauno Koivistosta ja sisältäen sellaiset nimet kuten esimerkiksi Pekka Korpinen, Seppo Lindblom, Eero Tuomainen, Jussi Linnamo). Nyt asiantuntijakaari tuntuu supistuvan (jumalan) teatteritieteen maistereihin.</p><p>Toki myös ympäröivä maailma on muuttunut. Poliittiset puolueet ovat muuttuneet vain tulonjakoautomaateiksi, joiden tarkoituksena on oman kannattajakunnan tulojen maksimointi muiden väestöryhmien kustannuksella. Toista oli ennen. Ensimmäisissä (vuoden 1907) eduskuntavaaleissa ylivoimaisesti suurimmat puolueet olivat sosiaalidemokraatit (SDP), suomalainen puolue, nuorsuomalainen puolue ja RKP. Kaikki ne olivat johonkin aatteeseen tai ideologiaan tukeutuvia kansalaisjärjestöjä. SDP:kin oli siihen aikaan ensi sijassa marxismi -uskonnon puolestapuhuja, eikä suinkaan mikään tulojen uusjakoon pyrkivä etujärjestö (kapinaa ei varmasti aloitettu siksi, että eläkkeet olivat &rdquo;liian&rdquo; pieniä). Toista on nyt. Ideologiat ovat kuolleet. Lähes kaikilla puolueilla on oma taloudellinen reviirinsä, jolle pitää yrittää lypsää rahaa muilta väestöryhmiltä. Vai voiko joku keksiä eroja esimerkiksi vasemmistoliiton ja kokoomuksen välillä, jos ohitetaan tulonjakokysymykset (ajatellaan vaikka EU -jäsenmaksuja, homoliittoja, maahanmuuttopolitiikka ja &rdquo;hyvinvointivaltiota&rdquo;). Lievästi yksinkertaistaen voi sanoa, että Vasemmistoliitolla ruokittavia ovat ei-työssä olevat ja maahanmuuttajat, SDP:llä eläkeläiset (entiset työläiset), Kepulla maanviljelijät ja maaseudulle unohtuneet, vihreillä opettajat ja (ikuiset) opiskelijat, kokoomukset virkamiehet ja yrittäjät. Vain RKP, kristilliset ja persut jäävät tulonjaon suhteen kysymysmerkeiksi.</p><p>Mutta palataan SDP:n veropoliittiseen ohjelmaan. Ohjelmaan ei kaikkien yllätykseksi ollut mahdutettu Antti Rinteen ehdotusta lapsilisien verotuksesta (kannattajakunnassa saattaa sittenkin olla joku hyvätuloinen työssäkäyvä lapsiperheellinen, joka voisi ottaa nokkiinsa). Verotusidea sinällään vaikutti aika räjähtäneeltä, varsinkin kun sen tarkoituksena piti olla lapsiperheiden köyhyyden poistaminen.</p><p>Ongelma on tietenkin siinä, että köyhyyden poistaminen tässä tapauksessa vain lisäisi köyhien lukumäärää. Ajatellaan vaikka eri perhemuotojen kehitystä. Tätä nykyä jo yksi neljännes lapsiperheistä on yksinhuoltajatalouksia ja osuus on vain kasvussa. Miksi? Syy on selvä. Eroaminen on helppoa. Tekstiviesti ja &rdquo;that&rsquo;s it&rdquo;. Erot kuitenkin maksavat, mutta pääosan kustannuksista kantaa yhteiskunta. Samaan suuntaan vaikuttaa nuorten yksihuoltajien osuuden kasvu. Vastenmielisistä vahvemmista pääsee helpoimmin eroon hankkimalla lapsen tai kaksi. Kaikille vuokra-asumisen kanssa puuhaileville on varmaan tuttu kuvio, jossa kaksikymppinen yksinhuoltajaäiti etsii asuntoa. Ei koulutusta, ei työtä. ei tuloja. Valtio (lapsilisät) maksaa kaiken. Selvää on se, mitä korkeammat ovat tuet, sitä suurempi houkutus on oman huushollin aloittaminen heti täysi-ikäiseksi päästyä. Tällaiset ihmiset ja heidän lapsensa ovat köyhiä, ja pysyvät köyhinä, teki valtio mitä tahansa. Mutta ehkä köyhyys ei sittenkään ole yhteiskunnan vika, vaikka onkin poliittisesti epäkorrektia sanoa, että yhteiskunnalla ei ole osa eikä arpaa tähän kehitykseen.</p><p>Vielä ongelmallisempaa on tilanne alkoholia ja muita huumeita käyttävien nuorten kohdalla. Heille lapset ovat monesti vain lupalappu yhteiskunnan tuelle. Kuitenkin vuosittain 600-1000 lasta syntyy päihteiden käytön vaurioittamina ja peräti 3300 kärsii ainakin jossain määrien äidin raskauden aikaisesta päihteiden käytöstä. Tarvinnee tuskin sanoa, että näistä lapsista/vanhemmista koituu yhteiskunnalla valtava lasku. Tasa-arvointoilijoita se ei kuitenkaan häiritse, pääasiahan on, että rikkaiden lapset eivät ole tukien kohteena. Kuitenkin luulisi, että yhteiskunnan olisi järkevämpää edesauttaa järjestelmää, jossa lapsia saisivat vanhemmat, jotka kykenevät hoitamaan lapsensa, eikä vain rahastamaan yhteiskunnalta lapsien nimissä erilaisia etuuksia.</p><p>Tukien kasvaessa köyhiä lapsia syntyy tietenkin entistä enemmän köyhiin perheisiin. Toinen lapsiköyhyyttä lisäävä mekanismi on maahanmuutto. Maahanmuuttajien osuus köyhistä kotitalouksista on yli kolminkertainen kantaväestöön verrattuna ja siksi maahanmuuton kasvun&nbsp; myötä myös lapsiköyhyys väistämättä kasvaa (maahanmuuttajataustaisia lapsia Tilastokeskuksen mukaan nykyään yli 80000 (määrä on kaksinkertaistunut 10 vuodessa), mikä tarkoittaa nyt yli kahdeksaa prosenttia alaikäisten määrästä).</p><p>Mutta palaan vielä hetkeksi SDP:n vero-ohjelmaan. Tuskin liioittelee, jos sanoo, että punainen laina on innostunut suhtautuminen verojen korotuksiin. Raportin logiikka on se, että jos jonkin veromuodon osuus (!) on Suomessa pienempi kuin muissa EU-maissa, seuraa tästä välittömästi vaatimus asianomaisten verojen (tason) nostamisesta. Toisin päin logiikkaa ei sitten noudatetakaan yhtä orjallisesti. Julkisen sektorin menojen supistamismahdollisuuksista ei ohjelmassa (tietenkään) hiiskuta sanallakaan. Lisää verotuksen progressiota, lisää pääomaveroja (30à 32, 34 à 35) ja tietenkin kireämpää asumisen verotusta. Asumisen hintaanhan nämä tekijät eivät vaikuta. Asuminen on vain varallisuutta, joka on paha asia.</p><p>Pääomaverotuksen kiristäminen tuntuu olevan jonkinlainen ilmainen lounas vasemmistolle. Ilmeisesti kukaan ei tajua, että monen pienyrittäjän on maksettavaa paitsi pääomavero myös ALV. Ja kun nämä laskee yhteen, veroaste ei suinkaan ole (ehdotettu) 35 vaan 48 %. Asiaa ei auta, että ohjelmassa kerrotaan, että &rdquo;pienten ansioiden tulotukea ja sosiaaliturvaa uudistettaessa tulisi varmistaa yksinyrittäjälle tasapuolinen kohtelu ja kunnon turvaverkot&rdquo;. Ensin rahat pois ja sitten tulotukea! Kaiken kruunaa ajatus exit -verosta, jolla maastamuuttajia rangaistaisiin Suomessa ansaituista tuloista. Vain köyhät saisivat muuttaa pois Suomesta (nerokas idea sinänsä). Henkeen ei sentään kajottaisin DDR:n malliin. Mitenkähän tämä muuten sopii yhteen EU-alueen &rdquo;vapaan liikkuvuuden&rdquo; kanssa!</p><p>Ohjelmassa aivan oikein puhutaan paljon veropohjan tiivistämisestä. Mutta koko hommalta putoaa heti pohja pois, kun kerrotaan, että ns. voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen verovapauteen ei puututtaisi. Käytännössä tämä tarkoittaa AY -liikettä. Niiden jäsenmaksujen verotuen arvo on VATT:n arvioiden jopa 500 miljoonaa euroa ja päälle tulevat vielä verovapaista pääomatuloista tuleva verohyöty. Pääomatulojen suuruutta emme edes tiedä, kun kaikki ammattiliitot eivät suvaitse julkaista tuloslaskelmiaan. Periaatteet ovat periaatteita, mutta omista pitää aina pitää kiinni.</p><p>Harmaasta taloudesta saatavat miljardit roikkuvat vielä ohjelamassa, vaikka viimeisen kymmen vuoden aikaisista toimista on nettona tainnut jäädä valtion kassaan tason nolla euroa. Ohjelmassa viitataan verotusneuvos Markku Hirvosen arvioihin, joiden mukaan harmaan talouden aiheuttama verovaje olisi jopa 8 miljardia euroa. En voi ymmärtää, miten poliitikot ja valtionhallinto jaksavat toistella tällaisia mielipuolisia lukuja, joille ei löydy mitään tieteellistä näyttöä eikä edes &rdquo;common sense&rdquo; -perusteluita. Toki samanlaisia lukuja on muitakin, kuten viime viikolla julkisuuteen tullut arvio neljän miljardin ICT -säästöistä SOTE -uudistukseen liittyen.</p><p>Paljon on tekstiä mutta kaikki on kirjoitettu äärimmäisen tarkoitushakuisesti vain legitimisoimaan suurempaa julkista sektoria ja alati kiristyvää verotusta. Niinpä ohjelma vilisee kommentteja, joissa vähätellään verotuksen hyvinvointi- ja kasvuvaikutuksia. Seuraavassa muutama sitaatti: Verotuksen tason tulee olla riittävä (?), jotta sillä voidaan kestävästi rahoittaa hyvinvointiyhteiskunnan palvelut&rdquo;. Hyvinvointiyhteiskunta hyödyttää kaikkia, kun yhteiskunnan kukoistus tuo veroille vastinetta (huokaus: YLE-vero). Tutkimusten (?) perusteella verotus tai sen rakenne eivät lukeudu talouskasvun kannalta merkityksellisimpiin tekijöihin&rdquo;. &rdquo;Maltillisten veromuutosten vaikutukset käyttäytymiseen ovat yleensä suhteellisen pieniä. Sen sijaan verotuksen dynaamisista vaikutuksista tosiasialliseen toimintaan ja taloudelliseen kehitykseen on verraten vähän luotettavaa (?) tutkimusta&rdquo;. &rdquo;Veronkorotuksilla ja veronalennuksilla ei siis itsessään välttämättä vaikuteta kovin paljon esimerkiksi työntekoon tai yrittäjyyteen, vaan hyvinvoinnin kannalta jopa olennaisempaa on se, miten verovarat käytetään&rdquo;. &rdquo;Verotuksen suorat vaikutukset ihmisten käyttäytymiseen ovat verraten vähäiset&rdquo;. On totta, että ekonomistit yleensä tutkimustensa johtopäätöksissä varottelevat vetämästä liian voimakkaita johtopäätöksiä ja esittävät erilaisia varauksia, mutta on totaalista vääristelyä ylikorostaa näitä varauksia ja väittää, että taloustieteen kirjallisuus sanoo verotuksen vaikutusten olevan olemattoman pieniä. Lukija voi vaikka vilkaista esimerkiksi alla viitattuihin Storlettesenin, Prescottin, Kocherlakotan, Coenenin. Uriben ym. ym. tutkimuksiin ja päätellä, ovatko verotuksen vaikutukset todellakin vain siitepölyä.</p><p>Selvyyden vuoksi sanottakoon, että SDP:n ohjelma ei &rdquo;laadullisesti&rdquo; ole sen huonompi kuin muidenkaan puolueiden. Samanlaisia ne ovat kaikki. Kohtuullista olisi vain kertoa lukujoille yhdellä lauseella (50 tekstisivun sijaan), että ohjelman tarkoitus on vain lapioida rahaa omille (ja kuvitelluille) kannattajille ja sidosryhmille, puheet koko yhteiskunnan hyvinvoinnista ovat vain sanahelinää, jota tarvitaan vain tämän tosiasian sumentamiseksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Ohjelma: <a href="https://drive.google.com/file/d/1CTPiVM0FGbCPvh-L204PsFbmIUcCJr-A/view" title="https://drive.google.com/file/d/1CTPiVM0FGbCPvh-L204PsFbmIUcCJr-A/view">https://drive.google.com/file/d/1CTPiVM0FGbCPvh-L204PsFbmIUcCJr-A/view</a></p><p>Kirjallisuutta: <a href="http://folk.uio.no/kjstore/papers/taxation.pdf">http://folk.uio.no/kjstore/papers/taxation.pdf</a></p><p><a href="https://press.princeton.edu/titles/9222.html">https://press.princeton.edu/titles/9222.html</a></p><p><a href="https://www.amazon.com/Open-Economy-Macroeconomics-Mart%C3%ADn-Uribe/dp/0691158770" title="https://www.amazon.com/Open-Economy-Macroeconomics-Mart%C3%ADn-Uribe/dp/0691158770">https://www.amazon.com/Open-Economy-Macroeconomics-Mart%C3%ADn-Uribe/dp/...</a></p><p><a href="http://www.euro.zentral-bank.eu/pub/pdf/scpwps/ecbwp747.pdf" title="http://www.euro.zentral-bank.eu/pub/pdf/scpwps/ecbwp747.pdf">http://www.euro.zentral-bank.eu/pub/pdf/scpwps/ecbwp747.pdf</a></p><p><a href="https://www.minneapolisfed.org/research/QR/QR2811.pdf" title="https://www.minneapolisfed.org/research/QR/QR2811.pdf">https://www.minneapolisfed.org/research/QR/QR2811.pdf</a></p><p>huumeäidit: <a href="https://yle.fi/uutiset/3-8776409" target="_blank">https://yle.fi/uutiset/3-8776409</a></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

SDP on viime aikoina ollut kovasti tapetilla, ei vähiten talouspoliittisen lausuntojen tai pitäisikö sanoa lupausten johdosta. Viime viikolla vuorossa oli puolueen veropoliittinen ohjelma, joka näyttää kirvoittaneen joukon pääosin kriittisiä kommentteja. Ehkä kommentit heijastelevat paitsi ohjelmaa myös sen tekijöitä (tai tekijää). Vielä 1970 ja 1980-luvuilla -luvulla SDP talouspoliittisen ohjelman tekijöinä oli joukko sen ajan eturivin taloustieteilijöitä tai talouspolitiikan ammattilaisia (alkaen Mauno Koivistosta ja sisältäen sellaiset nimet kuten esimerkiksi Pekka Korpinen, Seppo Lindblom, Eero Tuomainen, Jussi Linnamo). Nyt asiantuntijakaari tuntuu supistuvan (jumalan) teatteritieteen maistereihin.

Toki myös ympäröivä maailma on muuttunut. Poliittiset puolueet ovat muuttuneet vain tulonjakoautomaateiksi, joiden tarkoituksena on oman kannattajakunnan tulojen maksimointi muiden väestöryhmien kustannuksella. Toista oli ennen. Ensimmäisissä (vuoden 1907) eduskuntavaaleissa ylivoimaisesti suurimmat puolueet olivat sosiaalidemokraatit (SDP), suomalainen puolue, nuorsuomalainen puolue ja RKP. Kaikki ne olivat johonkin aatteeseen tai ideologiaan tukeutuvia kansalaisjärjestöjä. SDP:kin oli siihen aikaan ensi sijassa marxismi -uskonnon puolestapuhuja, eikä suinkaan mikään tulojen uusjakoon pyrkivä etujärjestö (kapinaa ei varmasti aloitettu siksi, että eläkkeet olivat ”liian” pieniä). Toista on nyt. Ideologiat ovat kuolleet. Lähes kaikilla puolueilla on oma taloudellinen reviirinsä, jolle pitää yrittää lypsää rahaa muilta väestöryhmiltä. Vai voiko joku keksiä eroja esimerkiksi vasemmistoliiton ja kokoomuksen välillä, jos ohitetaan tulonjakokysymykset (ajatellaan vaikka EU -jäsenmaksuja, homoliittoja, maahanmuuttopolitiikka ja ”hyvinvointivaltiota”). Lievästi yksinkertaistaen voi sanoa, että Vasemmistoliitolla ruokittavia ovat ei-työssä olevat ja maahanmuuttajat, SDP:llä eläkeläiset (entiset työläiset), Kepulla maanviljelijät ja maaseudulle unohtuneet, vihreillä opettajat ja (ikuiset) opiskelijat, kokoomukset virkamiehet ja yrittäjät. Vain RKP, kristilliset ja persut jäävät tulonjaon suhteen kysymysmerkeiksi.

Mutta palataan SDP:n veropoliittiseen ohjelmaan. Ohjelmaan ei kaikkien yllätykseksi ollut mahdutettu Antti Rinteen ehdotusta lapsilisien verotuksesta (kannattajakunnassa saattaa sittenkin olla joku hyvätuloinen työssäkäyvä lapsiperheellinen, joka voisi ottaa nokkiinsa). Verotusidea sinällään vaikutti aika räjähtäneeltä, varsinkin kun sen tarkoituksena piti olla lapsiperheiden köyhyyden poistaminen.

Ongelma on tietenkin siinä, että köyhyyden poistaminen tässä tapauksessa vain lisäisi köyhien lukumäärää. Ajatellaan vaikka eri perhemuotojen kehitystä. Tätä nykyä jo yksi neljännes lapsiperheistä on yksinhuoltajatalouksia ja osuus on vain kasvussa. Miksi? Syy on selvä. Eroaminen on helppoa. Tekstiviesti ja ”that’s it”. Erot kuitenkin maksavat, mutta pääosan kustannuksista kantaa yhteiskunta. Samaan suuntaan vaikuttaa nuorten yksihuoltajien osuuden kasvu. Vastenmielisistä vahvemmista pääsee helpoimmin eroon hankkimalla lapsen tai kaksi. Kaikille vuokra-asumisen kanssa puuhaileville on varmaan tuttu kuvio, jossa kaksikymppinen yksinhuoltajaäiti etsii asuntoa. Ei koulutusta, ei työtä. ei tuloja. Valtio (lapsilisät) maksaa kaiken. Selvää on se, mitä korkeammat ovat tuet, sitä suurempi houkutus on oman huushollin aloittaminen heti täysi-ikäiseksi päästyä. Tällaiset ihmiset ja heidän lapsensa ovat köyhiä, ja pysyvät köyhinä, teki valtio mitä tahansa. Mutta ehkä köyhyys ei sittenkään ole yhteiskunnan vika, vaikka onkin poliittisesti epäkorrektia sanoa, että yhteiskunnalla ei ole osa eikä arpaa tähän kehitykseen.

Vielä ongelmallisempaa on tilanne alkoholia ja muita huumeita käyttävien nuorten kohdalla. Heille lapset ovat monesti vain lupalappu yhteiskunnan tuelle. Kuitenkin vuosittain 600-1000 lasta syntyy päihteiden käytön vaurioittamina ja peräti 3300 kärsii ainakin jossain määrien äidin raskauden aikaisesta päihteiden käytöstä. Tarvinnee tuskin sanoa, että näistä lapsista/vanhemmista koituu yhteiskunnalla valtava lasku. Tasa-arvointoilijoita se ei kuitenkaan häiritse, pääasiahan on, että rikkaiden lapset eivät ole tukien kohteena. Kuitenkin luulisi, että yhteiskunnan olisi järkevämpää edesauttaa järjestelmää, jossa lapsia saisivat vanhemmat, jotka kykenevät hoitamaan lapsensa, eikä vain rahastamaan yhteiskunnalta lapsien nimissä erilaisia etuuksia.

Tukien kasvaessa köyhiä lapsia syntyy tietenkin entistä enemmän köyhiin perheisiin. Toinen lapsiköyhyyttä lisäävä mekanismi on maahanmuutto. Maahanmuuttajien osuus köyhistä kotitalouksista on yli kolminkertainen kantaväestöön verrattuna ja siksi maahanmuuton kasvun  myötä myös lapsiköyhyys väistämättä kasvaa (maahanmuuttajataustaisia lapsia Tilastokeskuksen mukaan nykyään yli 80000 (määrä on kaksinkertaistunut 10 vuodessa), mikä tarkoittaa nyt yli kahdeksaa prosenttia alaikäisten määrästä).

Mutta palaan vielä hetkeksi SDP:n vero-ohjelmaan. Tuskin liioittelee, jos sanoo, että punainen laina on innostunut suhtautuminen verojen korotuksiin. Raportin logiikka on se, että jos jonkin veromuodon osuus (!) on Suomessa pienempi kuin muissa EU-maissa, seuraa tästä välittömästi vaatimus asianomaisten verojen (tason) nostamisesta. Toisin päin logiikkaa ei sitten noudatetakaan yhtä orjallisesti. Julkisen sektorin menojen supistamismahdollisuuksista ei ohjelmassa (tietenkään) hiiskuta sanallakaan. Lisää verotuksen progressiota, lisää pääomaveroja (30à 32, 34 à 35) ja tietenkin kireämpää asumisen verotusta. Asumisen hintaanhan nämä tekijät eivät vaikuta. Asuminen on vain varallisuutta, joka on paha asia.

Pääomaverotuksen kiristäminen tuntuu olevan jonkinlainen ilmainen lounas vasemmistolle. Ilmeisesti kukaan ei tajua, että monen pienyrittäjän on maksettavaa paitsi pääomavero myös ALV. Ja kun nämä laskee yhteen, veroaste ei suinkaan ole (ehdotettu) 35 vaan 48 %. Asiaa ei auta, että ohjelmassa kerrotaan, että ”pienten ansioiden tulotukea ja sosiaaliturvaa uudistettaessa tulisi varmistaa yksinyrittäjälle tasapuolinen kohtelu ja kunnon turvaverkot”. Ensin rahat pois ja sitten tulotukea! Kaiken kruunaa ajatus exit -verosta, jolla maastamuuttajia rangaistaisiin Suomessa ansaituista tuloista. Vain köyhät saisivat muuttaa pois Suomesta (nerokas idea sinänsä). Henkeen ei sentään kajottaisin DDR:n malliin. Mitenkähän tämä muuten sopii yhteen EU-alueen ”vapaan liikkuvuuden” kanssa!

Ohjelmassa aivan oikein puhutaan paljon veropohjan tiivistämisestä. Mutta koko hommalta putoaa heti pohja pois, kun kerrotaan, että ns. voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen verovapauteen ei puututtaisi. Käytännössä tämä tarkoittaa AY -liikettä. Niiden jäsenmaksujen verotuen arvo on VATT:n arvioiden jopa 500 miljoonaa euroa ja päälle tulevat vielä verovapaista pääomatuloista tuleva verohyöty. Pääomatulojen suuruutta emme edes tiedä, kun kaikki ammattiliitot eivät suvaitse julkaista tuloslaskelmiaan. Periaatteet ovat periaatteita, mutta omista pitää aina pitää kiinni.

Harmaasta taloudesta saatavat miljardit roikkuvat vielä ohjelamassa, vaikka viimeisen kymmen vuoden aikaisista toimista on nettona tainnut jäädä valtion kassaan tason nolla euroa. Ohjelmassa viitataan verotusneuvos Markku Hirvosen arvioihin, joiden mukaan harmaan talouden aiheuttama verovaje olisi jopa 8 miljardia euroa. En voi ymmärtää, miten poliitikot ja valtionhallinto jaksavat toistella tällaisia mielipuolisia lukuja, joille ei löydy mitään tieteellistä näyttöä eikä edes ”common sense” -perusteluita. Toki samanlaisia lukuja on muitakin, kuten viime viikolla julkisuuteen tullut arvio neljän miljardin ICT -säästöistä SOTE -uudistukseen liittyen.

Paljon on tekstiä mutta kaikki on kirjoitettu äärimmäisen tarkoitushakuisesti vain legitimisoimaan suurempaa julkista sektoria ja alati kiristyvää verotusta. Niinpä ohjelma vilisee kommentteja, joissa vähätellään verotuksen hyvinvointi- ja kasvuvaikutuksia. Seuraavassa muutama sitaatti: Verotuksen tason tulee olla riittävä (?), jotta sillä voidaan kestävästi rahoittaa hyvinvointiyhteiskunnan palvelut”. Hyvinvointiyhteiskunta hyödyttää kaikkia, kun yhteiskunnan kukoistus tuo veroille vastinetta (huokaus: YLE-vero). Tutkimusten (?) perusteella verotus tai sen rakenne eivät lukeudu talouskasvun kannalta merkityksellisimpiin tekijöihin”. ”Maltillisten veromuutosten vaikutukset käyttäytymiseen ovat yleensä suhteellisen pieniä. Sen sijaan verotuksen dynaamisista vaikutuksista tosiasialliseen toimintaan ja taloudelliseen kehitykseen on verraten vähän luotettavaa (?) tutkimusta”. ”Veronkorotuksilla ja veronalennuksilla ei siis itsessään välttämättä vaikuteta kovin paljon esimerkiksi työntekoon tai yrittäjyyteen, vaan hyvinvoinnin kannalta jopa olennaisempaa on se, miten verovarat käytetään”. ”Verotuksen suorat vaikutukset ihmisten käyttäytymiseen ovat verraten vähäiset”. On totta, että ekonomistit yleensä tutkimustensa johtopäätöksissä varottelevat vetämästä liian voimakkaita johtopäätöksiä ja esittävät erilaisia varauksia, mutta on totaalista vääristelyä ylikorostaa näitä varauksia ja väittää, että taloustieteen kirjallisuus sanoo verotuksen vaikutusten olevan olemattoman pieniä. Lukija voi vaikka vilkaista esimerkiksi alla viitattuihin Storlettesenin, Prescottin, Kocherlakotan, Coenenin. Uriben ym. ym. tutkimuksiin ja päätellä, ovatko verotuksen vaikutukset todellakin vain siitepölyä.

Selvyyden vuoksi sanottakoon, että SDP:n ohjelma ei ”laadullisesti” ole sen huonompi kuin muidenkaan puolueiden. Samanlaisia ne ovat kaikki. Kohtuullista olisi vain kertoa lukujoille yhdellä lauseella (50 tekstisivun sijaan), että ohjelman tarkoitus on vain lapioida rahaa omille (ja kuvitelluille) kannattajille ja sidosryhmille, puheet koko yhteiskunnan hyvinvoinnista ovat vain sanahelinää, jota tarvitaan vain tämän tosiasian sumentamiseksi.

 

Ohjelma: https://drive.google.com/file/d/1CTPiVM0FGbCPvh-L204PsFbmIUcCJr-A/view

Kirjallisuutta: http://folk.uio.no/kjstore/papers/taxation.pdf

https://press.princeton.edu/titles/9222.html

https://www.amazon.com/Open-Economy-Macroeconomics-Mart%C3%ADn-Uribe/dp/0691158770

http://www.euro.zentral-bank.eu/pub/pdf/scpwps/ecbwp747.pdf

https://www.minneapolisfed.org/research/QR/QR2811.pdf

huumeäidit: https://yle.fi/uutiset/3-8776409

 

]]>
8 http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255579-vahennetaan-koyhyytta-lisataan-koyhien-maaraa#comments köyhyys Ssiaalidemokraatit Verotus Sun, 20 May 2018 16:06:11 +0000 Matti Viren http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255579-vahennetaan-koyhyytta-lisataan-koyhien-maaraa
Nuuska myyntiin, verolle ja ikärajojen piiriin http://tomlindblom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255398-nuuska-myyntiin-verolle-ja-ikarajojen-piiriin <p>Lehtitietojen mukaan monessa EU-maassa de facto myydään Suomessa kiellettyä nuuskaa.</p><p>Erään tutkimuksen mukaan aikuista miehistä 2,4 prosenttia käyttää Suomessa nuuskaa. Jos näin on, voisi laskuharjoituksen vuoksi ajatella, että päivittäinen nuuskankäyttö olisi esimerkiksi 50 000 purkkia. Jos jokaisesta purkista maksettaisiin viisi euroa veroa, olisi päiväverokertymä 250 000 euroa ja vuodessa yli 180 miljoona euroa. Nyt se on nolla &ndash; mutta käytön haitat jäävät kuitenkin veronmaksajien maksettavaksi.</p><p>Ymmärtääkseni nuuska aiheuttaa tupakointia merkittävästi vähemmän terveyshaittoja ja käsittääkseni ei kovin moni ole sairastunut vakavasti passiivisesta nuuskaamisesta.</p><p>Sallimalla &ndash; ja verottamalla &ndash; nuuskakauppa saataisiin siihen kauppaan myös ikärajat ja jonkinlainen valvonta.</p><p>Tällä hetkellähän lienee niin, että lähes jokaisesta yläkoulusta löytyy nuuskadiileri tai useampi. Siinä kaupassa ei kuluttajansuojaa tai ikärajoja juuri tunneta. Kun organisaatio saatu valmiiksi trimmattua, mikä estää yritteliästä toimijaa myymästä myös muita kemikaaleja samalle asiakaskunnalle samaa jakelutietä käyttäen? Paitsi tietysti laillinen nuuskakauppa, joka tuhoaa alkukysynnän.</p><p>Jos väite, että EU kieltää, ei sitten tosiasiassa kuitenkaan koske Saksaa tai Tsekkiä, niin miksi sen pitäisi koskea meitä?</p><p>En siis väitä, että nuuska olisi terveystuote, mutta verot kyllä näin jäävät saamatta. Ei se edellinenkään kieltolaki ollut kovin tehokas?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Lehtitietojen mukaan monessa EU-maassa de facto myydään Suomessa kiellettyä nuuskaa.

Erään tutkimuksen mukaan aikuista miehistä 2,4 prosenttia käyttää Suomessa nuuskaa. Jos näin on, voisi laskuharjoituksen vuoksi ajatella, että päivittäinen nuuskankäyttö olisi esimerkiksi 50 000 purkkia. Jos jokaisesta purkista maksettaisiin viisi euroa veroa, olisi päiväverokertymä 250 000 euroa ja vuodessa yli 180 miljoona euroa. Nyt se on nolla – mutta käytön haitat jäävät kuitenkin veronmaksajien maksettavaksi.

Ymmärtääkseni nuuska aiheuttaa tupakointia merkittävästi vähemmän terveyshaittoja ja käsittääkseni ei kovin moni ole sairastunut vakavasti passiivisesta nuuskaamisesta.

Sallimalla – ja verottamalla – nuuskakauppa saataisiin siihen kauppaan myös ikärajat ja jonkinlainen valvonta.

Tällä hetkellähän lienee niin, että lähes jokaisesta yläkoulusta löytyy nuuskadiileri tai useampi. Siinä kaupassa ei kuluttajansuojaa tai ikärajoja juuri tunneta. Kun organisaatio saatu valmiiksi trimmattua, mikä estää yritteliästä toimijaa myymästä myös muita kemikaaleja samalle asiakaskunnalle samaa jakelutietä käyttäen? Paitsi tietysti laillinen nuuskakauppa, joka tuhoaa alkukysynnän.

Jos väite, että EU kieltää, ei sitten tosiasiassa kuitenkaan koske Saksaa tai Tsekkiä, niin miksi sen pitäisi koskea meitä?

En siis väitä, että nuuska olisi terveystuote, mutta verot kyllä näin jäävät saamatta. Ei se edellinenkään kieltolaki ollut kovin tehokas?

]]>
0 http://tomlindblom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255398-nuuska-myyntiin-verolle-ja-ikarajojen-piiriin#comments EU Nuuska Verotus Wed, 16 May 2018 17:44:34 +0000 Tom Lindblom http://tomlindblom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255398-nuuska-myyntiin-verolle-ja-ikarajojen-piiriin
Normaali - uusi normaali? http://tomlindblom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255251-normaali-uusi-normaali <p>Kun tällainen keski-ikäinen, keskiluokkainen, keskinkertaisuus alkaa etsiä merkitystä elämälleen huomaan pohtivani kaltaisteni merkitystä. Toki on niin, että yhden ihmisen tai edes kokonaisen kanssa merkitys suuressa mittakaavassa on täysin olematon. Sadan vuoden kuluttua kukaan ei muista mitään. Vai kuinka paljon Sinä päivittäin pohdit vaikkapa armenilaisten kansanmurhaa tai Amerikan intiaanien kohtaloa?&nbsp; Kuitenkin usein aamukuuden bussissa katsellessani kanssatyömuurahaisiani ihmettelen, että mitäpä tapahtuisi jos porukka yksissä tuumissa päättäisi downshiftata, saada burnoutin tai lähteä vuodeksi Intiaan löytämään itseään? Mitä jos työssäkäyvät ja yrittäjät olisivatkin sitä mieltä, että he maksavat liikaa veroja suhteessa siihen mitä he saavat? Mitä jos yrittäjä ajattelisi, että ei ole hänen duuniaan olla verottajan, työeläkeyhtiöiden ja ay-liikkeen maksujenkerääjä ja eteenpäintilittäjä ilman mitään korvausta? Mitä jos työmatkautolijamme olisivatkin sitä mieltä, että automatisoitu ylinopeusvalvonta on vain autoverotuksen yksi osa ja ei vaan maksaisi? Mitä jos isät ja äidit päättäisivät olla lähettämättä parhaita poikiaan puolesta vuodesta vuoteen isänmaan käyttöön?&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Kaikki edellä mainittu ja moni muukin on mahdollista. Monet nyt jo näin tekevät mutta suuri ja tunnollinen enemmistö ei. Suuri enemmistö uskoo vielä, että tämä maa on meidän yhteinen projekti. Että me olemme samaa kansaa jolla on yhteinen missio. Mutta mitä jos tämä usko katoaa? Mitä jos verotus alkaakin tuntumaan ryöstöltä? Mitä jos virkamiehet vaikuttavat vain hyväpalkkaisilta kiusantekijöiltä? Mitä jos poliitikot vaikuttavat vain omaa narsismiaan toteuttavilta Brysselin ja valtionyhtiöiden suojatyöpaikkaa kärkkyviltä parasiiteiltä? Mitä jos maa jossa elämme ei enää tunnu omalta maalta vaan joltain vieraalta?</p><p>&nbsp;</p><p>Keskiluokka on monesti ollut se joka saa muutoksen aikaan. Niin hyvässä kuin pahassa. Näin kävi 1930-luvun Saksassa. Venäjän Putin on turvassa koska Venäjällä keskiluokka on niin heikko ja jopa Suomessa Tarja Halosen äänestivät valtaan kokoomusnaiset. Ärsytetty tai harjaanjohdettu keskiluokka on siis vaarallinen.</p><p>&nbsp;</p><p>Itse uskon, että suomalaisen elämä ei ole koskaan ollut niin hyvin kuin se on nyt. Me voimme esimerkiksi pestä kätemme sellaisella vedellä jota suuri osaa planeettamme väestöstä ei saada koskaan edes juodakseen. Voi olla, että olemme hiukan pehmentyneet yltäkylläisyytemme keskellä. Voi olla, että sukupuolineutraalivessa ei olisi ollut se kaikista tärkein kysymys Dresdenissä 15.2.1945. Mutta hyvä näin. Huonomminkin voisivat asiat olla ja eihän sitä ole pakko kaikkea niin vakavasti ottaa. Mutta sen olen huomannut, että aika moni kokee, antavansa enemmän kuin saa ja toisaalta, osalla taas sen, että yhteiskunnan (ts. veronmaksajien) tulee täyttää jokainen toive jonka vain kehtaa ja keksii esittää. Ja osa meistä kehtaa ja keksii. Tämä siitä huolimatta, että itse ei ole koskaan tuottanut yhtään mitään yhteiseen kassaan. Osa jopa matkusta melko pitkältä luoksemme esittelemään innovaatiokykyään tällä sektorilla.</p><p>&nbsp;</p><p>No edellä niin paljon valitusta ja siihenhän pystyy jokainen, mutta olisiko jotain tällä keskinkertaisuudella tarjota jotain tilalle? Itse miettisin aluksi, että mikä on Suomi-nimisen projektin tarkoitus. Itse ajattelisin, että tämä tarkoitus olisi tarjota kansalaisilleen mahdollisuus elää meidän elämäntapamme mukaista elämää, mahdollisuutta tarjota lapsillemme tulevaisuus vapaassa maassa, mahdollisuutta elättää itsensä ja perheensä omalla työllään, vanhemmillemme hyvä vanhuus. Itse en usko, että meidän tarvitsee pelastaa koko muuta maailmaa, että meidän tarvitsee yrittää poistaa maailmasta kaikkea pahuutta, että meidän tulee taata, että jokainen elää yli 100-vuotiaaksi tai loputtomia mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen veronmaksajien kustannuksella. Uskon myös, että pääosa aikuisista ihmisistä on aikuisten oikeasti aikuisia ja, että me emme tarvitse verorahoin ylläpidettyjä korvikemammaa ja -pappaa kertomaan koska voimme &nbsp;ostaa kaljaa tai miten kävellä metsässä.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Jos minä saisin päättää:</p><p>aloittaisin jo ne normitalkoot. En usko, että kaipaamme hirveästi lisää säännöksiä säätelemään sitä miten asiat tulee tehdä. Esimerkiksi rakentamisessa ollaan alati lisääntyvällä säätelyllä mielestäni päästy lähinnä siihen, että rakennusten käyttöikä vain lyhenee. Parhaiten tuntuvat kestävän ja toimivan ne talot jotka rakennettiin ennen sotia ilman juurikaan mitään määräyksiä.</p><p>Onko todella niin, että kaikkien ja erityisesti mei(s)tä fiksuimpien tulee olla kunnalla ja valtiolla töissä ja erityisesti hallinnossa? Ja kun vaikuttaa siltä, että kaikki oikeat työt on jo ajat sitten tehty käytetään julkisenpuolen työaikaa laatimaan ohjeita siitä miten roskia kerätään tienreunasta, kuinka soratien kuoppia ei itse saa täyttää ja paljoon muuhun taloudellista toimintaa haittaavaan puuhasteluun. Samaan aikaan kun esimerkiksi vanhainkodit kärsivät jatkuvasta henkilökunta- ja resurssipulasta. Eli kunnan ja valtion tulisi jatkossa tuottaa pääsääntöisesti vain hoiva-, koulutus- ja turvapalveluita.</p><p>Työttömyysturvan, joka nykyisellään turvaa työttömyyden todella tehokkaasti, uudistaisin vastikkeelliseksi. Eli työttömyysturvaa saisi, ainakin jonkun aikaa, mutta jotain pitäisi myös sitä vastaan tehdä. Vaikka sitten risusavottaa, roskienkeräämistä tai muuta.</p><p>Hyväksyisin myös sen, että jokainen elämä päättyy kuolemaan. Siinä eivät paljoa pyöräilykypärät ja omassaautossa tupakointikiellot auta. Mutta kaikella pelotteleminen kyllä lamaa kaiken riskinoton.&nbsp;</p><p>On myös niin, että nykyinen hyvinvointi saavutettiin muutamassa kymmenessä vuodessa, vanhempiemme kovalla työllä, yhtä nopeasti tai jopa nopeamminkin se voidaan myös hukata. Historia on täynnä entisiä korkeakulttuureja</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kun tällainen keski-ikäinen, keskiluokkainen, keskinkertaisuus alkaa etsiä merkitystä elämälleen huomaan pohtivani kaltaisteni merkitystä. Toki on niin, että yhden ihmisen tai edes kokonaisen kanssa merkitys suuressa mittakaavassa on täysin olematon. Sadan vuoden kuluttua kukaan ei muista mitään. Vai kuinka paljon Sinä päivittäin pohdit vaikkapa armenilaisten kansanmurhaa tai Amerikan intiaanien kohtaloa?  Kuitenkin usein aamukuuden bussissa katsellessani kanssatyömuurahaisiani ihmettelen, että mitäpä tapahtuisi jos porukka yksissä tuumissa päättäisi downshiftata, saada burnoutin tai lähteä vuodeksi Intiaan löytämään itseään? Mitä jos työssäkäyvät ja yrittäjät olisivatkin sitä mieltä, että he maksavat liikaa veroja suhteessa siihen mitä he saavat? Mitä jos yrittäjä ajattelisi, että ei ole hänen duuniaan olla verottajan, työeläkeyhtiöiden ja ay-liikkeen maksujenkerääjä ja eteenpäintilittäjä ilman mitään korvausta? Mitä jos työmatkautolijamme olisivatkin sitä mieltä, että automatisoitu ylinopeusvalvonta on vain autoverotuksen yksi osa ja ei vaan maksaisi? Mitä jos isät ja äidit päättäisivät olla lähettämättä parhaita poikiaan puolesta vuodesta vuoteen isänmaan käyttöön? 

 

Kaikki edellä mainittu ja moni muukin on mahdollista. Monet nyt jo näin tekevät mutta suuri ja tunnollinen enemmistö ei. Suuri enemmistö uskoo vielä, että tämä maa on meidän yhteinen projekti. Että me olemme samaa kansaa jolla on yhteinen missio. Mutta mitä jos tämä usko katoaa? Mitä jos verotus alkaakin tuntumaan ryöstöltä? Mitä jos virkamiehet vaikuttavat vain hyväpalkkaisilta kiusantekijöiltä? Mitä jos poliitikot vaikuttavat vain omaa narsismiaan toteuttavilta Brysselin ja valtionyhtiöiden suojatyöpaikkaa kärkkyviltä parasiiteiltä? Mitä jos maa jossa elämme ei enää tunnu omalta maalta vaan joltain vieraalta?

 

Keskiluokka on monesti ollut se joka saa muutoksen aikaan. Niin hyvässä kuin pahassa. Näin kävi 1930-luvun Saksassa. Venäjän Putin on turvassa koska Venäjällä keskiluokka on niin heikko ja jopa Suomessa Tarja Halosen äänestivät valtaan kokoomusnaiset. Ärsytetty tai harjaanjohdettu keskiluokka on siis vaarallinen.

 

Itse uskon, että suomalaisen elämä ei ole koskaan ollut niin hyvin kuin se on nyt. Me voimme esimerkiksi pestä kätemme sellaisella vedellä jota suuri osaa planeettamme väestöstä ei saada koskaan edes juodakseen. Voi olla, että olemme hiukan pehmentyneet yltäkylläisyytemme keskellä. Voi olla, että sukupuolineutraalivessa ei olisi ollut se kaikista tärkein kysymys Dresdenissä 15.2.1945. Mutta hyvä näin. Huonomminkin voisivat asiat olla ja eihän sitä ole pakko kaikkea niin vakavasti ottaa. Mutta sen olen huomannut, että aika moni kokee, antavansa enemmän kuin saa ja toisaalta, osalla taas sen, että yhteiskunnan (ts. veronmaksajien) tulee täyttää jokainen toive jonka vain kehtaa ja keksii esittää. Ja osa meistä kehtaa ja keksii. Tämä siitä huolimatta, että itse ei ole koskaan tuottanut yhtään mitään yhteiseen kassaan. Osa jopa matkusta melko pitkältä luoksemme esittelemään innovaatiokykyään tällä sektorilla.

 

No edellä niin paljon valitusta ja siihenhän pystyy jokainen, mutta olisiko jotain tällä keskinkertaisuudella tarjota jotain tilalle? Itse miettisin aluksi, että mikä on Suomi-nimisen projektin tarkoitus. Itse ajattelisin, että tämä tarkoitus olisi tarjota kansalaisilleen mahdollisuus elää meidän elämäntapamme mukaista elämää, mahdollisuutta tarjota lapsillemme tulevaisuus vapaassa maassa, mahdollisuutta elättää itsensä ja perheensä omalla työllään, vanhemmillemme hyvä vanhuus. Itse en usko, että meidän tarvitsee pelastaa koko muuta maailmaa, että meidän tarvitsee yrittää poistaa maailmasta kaikkea pahuutta, että meidän tulee taata, että jokainen elää yli 100-vuotiaaksi tai loputtomia mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen veronmaksajien kustannuksella. Uskon myös, että pääosa aikuisista ihmisistä on aikuisten oikeasti aikuisia ja, että me emme tarvitse verorahoin ylläpidettyjä korvikemammaa ja -pappaa kertomaan koska voimme  ostaa kaljaa tai miten kävellä metsässä. 

 

Jos minä saisin päättää:

aloittaisin jo ne normitalkoot. En usko, että kaipaamme hirveästi lisää säännöksiä säätelemään sitä miten asiat tulee tehdä. Esimerkiksi rakentamisessa ollaan alati lisääntyvällä säätelyllä mielestäni päästy lähinnä siihen, että rakennusten käyttöikä vain lyhenee. Parhaiten tuntuvat kestävän ja toimivan ne talot jotka rakennettiin ennen sotia ilman juurikaan mitään määräyksiä.

Onko todella niin, että kaikkien ja erityisesti mei(s)tä fiksuimpien tulee olla kunnalla ja valtiolla töissä ja erityisesti hallinnossa? Ja kun vaikuttaa siltä, että kaikki oikeat työt on jo ajat sitten tehty käytetään julkisenpuolen työaikaa laatimaan ohjeita siitä miten roskia kerätään tienreunasta, kuinka soratien kuoppia ei itse saa täyttää ja paljoon muuhun taloudellista toimintaa haittaavaan puuhasteluun. Samaan aikaan kun esimerkiksi vanhainkodit kärsivät jatkuvasta henkilökunta- ja resurssipulasta. Eli kunnan ja valtion tulisi jatkossa tuottaa pääsääntöisesti vain hoiva-, koulutus- ja turvapalveluita.

Työttömyysturvan, joka nykyisellään turvaa työttömyyden todella tehokkaasti, uudistaisin vastikkeelliseksi. Eli työttömyysturvaa saisi, ainakin jonkun aikaa, mutta jotain pitäisi myös sitä vastaan tehdä. Vaikka sitten risusavottaa, roskienkeräämistä tai muuta.

Hyväksyisin myös sen, että jokainen elämä päättyy kuolemaan. Siinä eivät paljoa pyöräilykypärät ja omassaautossa tupakointikiellot auta. Mutta kaikella pelotteleminen kyllä lamaa kaiken riskinoton. 

On myös niin, että nykyinen hyvinvointi saavutettiin muutamassa kymmenessä vuodessa, vanhempiemme kovalla työllä, yhtä nopeasti tai jopa nopeamminkin se voidaan myös hukata. Historia on täynnä entisiä korkeakulttuureja

]]>
0 http://tomlindblom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255251-normaali-uusi-normaali#comments Keski-luokka Verotus Yhteiskunta Sun, 13 May 2018 12:31:20 +0000 Tom Lindblom http://tomlindblom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255251-normaali-uusi-normaali
Miksi vain Suomessa ja Ranskassa on varakkaille kapitalisaatiosopimuksia? http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254882-miksi-vain-suomessa-ja-ranskassa-on-varakkaille-kapitalisaatiosopimuksia <p>Petteri Orpon perustaman säästöhenkivakuutusten ja vakuutuskuorten verotusta pohtineen valtionvarainministeriön työryhmän raportista löytyy erikoinen tieto. Mm Sipilän käyttämää kapitalisaatiosopimusta ei ole tarjolla Suomen lisäksi muualla EU:ssa kuin Ranskassa. Suomessa tämä tuotiin mahdolliseksi vuonna 2010 jostain ihmeen syystä tarjoten veroparatiisin maan sisällä varakkaille henkilöille. Vuoden 2010 jälkeen noin 12 miljardia omaisuutta on siirtynyt näihin kapitalisaatisopimuksiin verottajan ulottumattomiin. Miksi ihmeessä meillä on luotu tällainen mahdollisuus?</p><p><a href="https://api.hankeikkuna.fi/asiakirjat/2da26afe-fcb5-4132-a1f3-e29e7c9b7fba/cdc5a3ba-6107-4803-b510-86f27906f40c/LAUSUNTOPYYNTO_20180504100000.PDF">Raportissa todetaan</a>:</p><p>&quot;<em>Muissa EU-maissa kapitalisaatiosopimusten tarjoaminen yksityishenkilöille on erittäin harvinaista. Työryhmän tiedossa ei ole, että kapitalisaatiosopimuksia voitaisiin Suomen lisäksi tarjota yksityishenkilöille muualla kuin Ranskassa. Lisäksi luxemburgilaiset henkivakuutusyhtiöt tarjoavat kapitalisaatiosopimuksia ainakin Suomen markkinoille. Sen sijaan yritysten tarjoamana kannustimena kapitalisaatiosopimus lienee verraten yleinen. Kun kapitalisaatiosopimukset perustuvat EU-sääntelyyn, tämä herättääkysymyksen siitä, miksi muissa EU-maissa tätä ilmeisen joustavaa instrumenttia ei ole otettu käyttöön. Tämä saattaa johtua siitä, että joidenkin valtioiden verolainsäädännöissä riskielementillä ja sen määrällä on keskeinen merkitys verokohtelussa.</em>&quot;</p><p>Katselin käsittelytietoja ja kovin kevyellä käsittelyllä on lakiehdotus mennyt läpi eikä edes perusteluja tälle ratkaisulle juurikaan ole esitetty. Lieneekö suurin osa kansanedustajista edes ymmärtänyt, mitä ovat hyväksyneet. Sen verran monimutkaisia nämä &quot;vakuutuskuoret ilman vakuutusta&quot; ovat - kuulostaakin jo oudolta.</p><p>Ilmeisesti koko asian pohdinta on jäänyt kesken, sillä erityisenä ongelmana on muun muassa verotuksen ennustettavuuden kannalta, että kapitalisaatiosopimusten verokohtelusta ei ole säädetty lainkaan. Kapitalisaatiosopimusten verokohtelun määrittämisessä on korostuneesti jouduttu turvautumaan muita sijoitusmuotoja koskevaan verotus- ja oikeuskäytäntöön. Käytännössä verottaja on jatkuvasti tehnyt tulkintoja asioista ja esimerkiksi kohtelu perintötilanteessa oli pitkään epäselvä kunnes verottaja teki ohjeistuksen asiasta.</p><p>Verottaja on pitkään kritisoinut kapitalisaatiosopimuksia ja kutsunut niitä veroparatiisiksi Suomen sisällä. Työryhmä ehdottaa joitakin kiristyksiä, mutta nähtäväksi jää tarttuuko Sipilän hallitus niihin, kun on samalla oma lehmäkin ojassa. Epäilen asian häviävän vähin äänin.</p><p>Kapitalisaatiokuori tarjoaa myös erikoisen mahdollisuuden: jos vaikkapa eläkkeellä muutat ulkomaille, niin saatat välttyä verotukselta kokonaan. Kapitalisaatiokuoren osingoista ja myyntivoitoista maksetaan vero vasta nostettaessa yli alkuperäisen sijoitetun pääoman määrän. Jos valtio, johon muutat, ei tunne koko kapitalisaatiosopimusta verotuksessaan saattaa olla, ettei se verota siinäkään vaiheessa mitään. Suomen verottaja taas ei voi verottaa enää toiseen maahan verovelvollista. Kätevää.</p><p>Finanssiala ry lienee lobannut asian hyvin ja luonut kuvaa kuinka muuallakin tämä tulee olemaan tarjolla EU-direktiivin sallimana. Muualla vaikutettaisiin katsotun, ettei tällainen sijoitussopimus ole tarpeen ja kohtuullinen verrattuna muihin. Suomessa jostain syystä ei näin olla tehty. Jotain kertonee nopeus, jolla merkittävä määrä omaisuutta on siirtynyt näiden sopimuksien sisälle.</p><p>Varakkaille poliitikoillehan tämä on myös kätevä ratkaisu. Kaikissa omistuksissa ulospäin näkyy vain esimerkiksi Nordea Henkivakuutusyhtiö varsinaisena omistajana ja takana oleva henkilö jää pankkisalaisuuden piiriin. Voit vaikkapa sujuvasti sijoittaa tuulivoimarahastoon tai biotalousyritykseen ilman, että se näkyy missään julkisesti. Esteellisyyttä ei voi mitenkään todentaa rikkomatta pankkisalaisuutta.</p><p>Tämä erikoinen ratkaisu on käytössä Suomen lisäksi vain Ranskassa ja vailla oikein mitään järkeviä perusteita.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Petteri Orpon perustaman säästöhenkivakuutusten ja vakuutuskuorten verotusta pohtineen valtionvarainministeriön työryhmän raportista löytyy erikoinen tieto. Mm Sipilän käyttämää kapitalisaatiosopimusta ei ole tarjolla Suomen lisäksi muualla EU:ssa kuin Ranskassa. Suomessa tämä tuotiin mahdolliseksi vuonna 2010 jostain ihmeen syystä tarjoten veroparatiisin maan sisällä varakkaille henkilöille. Vuoden 2010 jälkeen noin 12 miljardia omaisuutta on siirtynyt näihin kapitalisaatisopimuksiin verottajan ulottumattomiin. Miksi ihmeessä meillä on luotu tällainen mahdollisuus?

Raportissa todetaan:

"Muissa EU-maissa kapitalisaatiosopimusten tarjoaminen yksityishenkilöille on erittäin harvinaista. Työryhmän tiedossa ei ole, että kapitalisaatiosopimuksia voitaisiin Suomen lisäksi tarjota yksityishenkilöille muualla kuin Ranskassa. Lisäksi luxemburgilaiset henkivakuutusyhtiöt tarjoavat kapitalisaatiosopimuksia ainakin Suomen markkinoille. Sen sijaan yritysten tarjoamana kannustimena kapitalisaatiosopimus lienee verraten yleinen. Kun kapitalisaatiosopimukset perustuvat EU-sääntelyyn, tämä herättääkysymyksen siitä, miksi muissa EU-maissa tätä ilmeisen joustavaa instrumenttia ei ole otettu käyttöön. Tämä saattaa johtua siitä, että joidenkin valtioiden verolainsäädännöissä riskielementillä ja sen määrällä on keskeinen merkitys verokohtelussa."

Katselin käsittelytietoja ja kovin kevyellä käsittelyllä on lakiehdotus mennyt läpi eikä edes perusteluja tälle ratkaisulle juurikaan ole esitetty. Lieneekö suurin osa kansanedustajista edes ymmärtänyt, mitä ovat hyväksyneet. Sen verran monimutkaisia nämä "vakuutuskuoret ilman vakuutusta" ovat - kuulostaakin jo oudolta.

Ilmeisesti koko asian pohdinta on jäänyt kesken, sillä erityisenä ongelmana on muun muassa verotuksen ennustettavuuden kannalta, että kapitalisaatiosopimusten verokohtelusta ei ole säädetty lainkaan. Kapitalisaatiosopimusten verokohtelun määrittämisessä on korostuneesti jouduttu turvautumaan muita sijoitusmuotoja koskevaan verotus- ja oikeuskäytäntöön. Käytännössä verottaja on jatkuvasti tehnyt tulkintoja asioista ja esimerkiksi kohtelu perintötilanteessa oli pitkään epäselvä kunnes verottaja teki ohjeistuksen asiasta.

Verottaja on pitkään kritisoinut kapitalisaatiosopimuksia ja kutsunut niitä veroparatiisiksi Suomen sisällä. Työryhmä ehdottaa joitakin kiristyksiä, mutta nähtäväksi jää tarttuuko Sipilän hallitus niihin, kun on samalla oma lehmäkin ojassa. Epäilen asian häviävän vähin äänin.

Kapitalisaatiokuori tarjoaa myös erikoisen mahdollisuuden: jos vaikkapa eläkkeellä muutat ulkomaille, niin saatat välttyä verotukselta kokonaan. Kapitalisaatiokuoren osingoista ja myyntivoitoista maksetaan vero vasta nostettaessa yli alkuperäisen sijoitetun pääoman määrän. Jos valtio, johon muutat, ei tunne koko kapitalisaatiosopimusta verotuksessaan saattaa olla, ettei se verota siinäkään vaiheessa mitään. Suomen verottaja taas ei voi verottaa enää toiseen maahan verovelvollista. Kätevää.

Finanssiala ry lienee lobannut asian hyvin ja luonut kuvaa kuinka muuallakin tämä tulee olemaan tarjolla EU-direktiivin sallimana. Muualla vaikutettaisiin katsotun, ettei tällainen sijoitussopimus ole tarpeen ja kohtuullinen verrattuna muihin. Suomessa jostain syystä ei näin olla tehty. Jotain kertonee nopeus, jolla merkittävä määrä omaisuutta on siirtynyt näiden sopimuksien sisälle.

Varakkaille poliitikoillehan tämä on myös kätevä ratkaisu. Kaikissa omistuksissa ulospäin näkyy vain esimerkiksi Nordea Henkivakuutusyhtiö varsinaisena omistajana ja takana oleva henkilö jää pankkisalaisuuden piiriin. Voit vaikkapa sujuvasti sijoittaa tuulivoimarahastoon tai biotalousyritykseen ilman, että se näkyy missään julkisesti. Esteellisyyttä ei voi mitenkään todentaa rikkomatta pankkisalaisuutta.

Tämä erikoinen ratkaisu on käytössä Suomen lisäksi vain Ranskassa ja vailla oikein mitään järkeviä perusteita.

 

 

]]>
31 http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254882-miksi-vain-suomessa-ja-ranskassa-on-varakkaille-kapitalisaatiosopimuksia#comments Epäoikeudenmukaisuus Juha Sipilä Lobbaus Veronkierto Verotus Sat, 05 May 2018 10:04:37 +0000 Niko Kaistakorpi http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254882-miksi-vain-suomessa-ja-ranskassa-on-varakkaille-kapitalisaatiosopimuksia
Hyvinvointivaltio voi pahoin http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254853-hyvinvointivaltio-voi-pahoin <p>&nbsp;</p><p>En ole koskaan ymmärtänyt, mistä tulee sana &rdquo;hyvinvointivaltio&rdquo;. Miksi suuren julkisen sektorin maata kutsutaan &rdquo;hyvinvointivaltioksi&rdquo; ja oletettavasti pienen julkisen sektorin maata pahoinvointivaltioksi. Kaiken järjen mukaan Stalinin ajan Neuvostoliitto oli hyvinvointivaltio, kun julkinen sektori käytti ehkä 95 % yhteiskunnan tuloista. Meillähän se jää vain vajaaseen 60 prosenttiin.</p><p>Termiä on helppo markkinoida, kun siihen liittyy ajatus &rdquo;ilmaisista palveluksista&rdquo; ja tulonsiirroista rikkailta köyhille. Eikö olekin ihan oikein, että rikkaat (porhot) rahoittavat vähäväkisten välttämättömät tarpeet!</p><p>Mutta käytännön kokemus viittaa siihen, että elämä niin yksinkertaista. Otetaan muutama esimerkki.</p><p>Lähes joka ilta TV:ssä valitetaan sitä, että vanhuksia ei hoideta. Tuohtuneet lapset valittavat vanhempiensa huonosta kohtelusta hoitokodeissa ja avohuollossa, joskus varmaan ihan asiasta. Koskaan ei kuitenkaan kysytä, miksi lapset eivät itse hoida vanhempiaan. Sehän oli sentään maan tapa sata vuotta sitten. Mutta kukapa niin tekisi, kun hyvinvointivaltio on luvannut hoitaa vanhemmat. Ja vielä ilmaiseksi. Riittää kun mummille vie äitienpäivänä ja jouluna marketin alennushyllyltä siepatun nahistuneen kukan.</p><p>Samanlainen voihke kuuluu kouluista. Vanhemmat eivät välitä jälkikasvunsa kasvattamisesta tuon taivaallista. Opettajalle he toki lähettävät vihapostia, kun omaa &rdquo;kullannuppua&rdquo; on toruttu pahanteosta ja lukemattomista läksyistä. Kuitenkin elämme aikaa, jolloin vanhemmilla on ennätysmäärä vapaa-aikaa, jonka he voisivat käyttää jälkikasvunsa kouluttamiseen ja ohjaamiseen. Mutta ei. Kaikki tämä on ulkoistettu &rdquo;ilmaiselle&rdquo; koululaitoksella, tai jos se ei riitä, poliisille. &nbsp;Vapaa-ajan voi käyttää hyödyllisemmin golf-kentillä tai lähipubissa.</p><p>Samat mummojen lapset jättävät omien lasten hankinnan väliin; eihän niitä tarvita, koska hyvinvointivaltio huolehtii kaikista vanhuksista. Toki julkisuudessa voivotellaan, että syntyvyys on niin ja niin alahaista ja ratkaisuksi tarjotaan suurempia tulonsiirtoja lapsiperheille &ndash; muodossa tai toisessa. Taas edetään kohti suurempaa julkista sektoria, korkeampaa verotusta ja lasten hankinnan keskittymistä niille, joiden pääasiallinen toimeentulon lähde ovat tulonsiirrot. Ja samaan hengenvetoon voivotellaan sitä, että niin monet perheet pysyvät sukupolvesta toiseen köyhinä. Miten väärin olikaan aikanaan, että lapsiluku huomioitiin verotuksessa &ndash; rikkaathan hyötyvät siitä!</p><p>Julkiset menot jatkavat kasvuaan vääjäämättä, koska ilmaishyödykkeiden kysyntä on ääretöntä. Ääretöntä se jo muutenkin, mutta poliitikot vain lupaavat lisää, vaikka tietävät, että menoja ei kyetä rahoittamaan verovaroin. No, onhan ongelmaan ratkaisu; tuodaan ulkomailta työvoimaa, joka maksaa meidän veromme ja hoitaa meidän vanhuksemme. Ulkoistetaan hyvinvointivaltion rahoitus ulkomaalaisille.</p><p>Kaikki muuta paitsi sosiologit ymmärtävät, että tämä mekanismi ei toimi. Hyvinvointivaltio ei ikinä kykene houkuttelemaan &rdquo;oikeita&rdquo; veronmaksajia maahanmuuttajiksi. Päinvastoin se karkottaa parhaat (ainakin parhaiten koulutetut) oman maan kansalaiset &rdquo;pahoinvointivaltioihin&rdquo;. Voiko kuvitella, että joku lääkäri Sveitsistä tai professori USA:sta tulisi töihin Suomeen? Korkein tulojen marginaalivero meillä on 59 % ja kun keskimääräinen (ja samalla marginaalinen) kulutusverojen aste on lähes 30 %, marginaalilla tuloista jää käteen vain hieman runsaat 15 %. Hyvin koulutetun ja korkea tuottavuuden omaavan täytyy olla &rdquo;hullu&rdquo; tullakseen Suomeen töihin.</p><p>Toki hyvinvointivaltio houkuttelee maahanmuuttajia, mutta ennen kaikkea niitä, joiden motiivina ovat ilmaishyödykkeet ja tulonsiirrot. Samalla tulojakauma muuttuu entistä vinommaksi; enemmän köyhiä ja vähemmän keskituloisia ja rikkaita.</p><p>Hyvinvointivaltion perustana kuitenkin on väestö, jota &rdquo;dominoi&rdquo; suhteellisen hyvätuloinen keskiluokka. Hyvinvointivaltiota ei ikiä voi perustaa Egyptiin tai Hondurasiin, koska ei siltä löydy samanlaista veropohjaa kuin Pohjoismaista. Ongelma on siinä, että hyvinvointivaltio tuottaa oman tuhonsa siemenet.&nbsp; Vaikka köyhyyttä yritetään vimmatusti poistaa entistä suuremmilla tulonsiirroilla ja ankarammalla verotuksella, tulos on nolla tai jopa väärän suuntainen. Uusia köyhiä tulee koko ajan lisää; köyhiä lapsiperheitä, työtä karttelevia hyvinvointivaltion &rdquo;elättejä&rdquo;, viisikyppisenä eläkkeelle hamuavia ja yhteiskuntaan huonosti integroituneita maahanmuuttajia. Alemmissa tuloluokissa maahanmuuttajataustaisten osuus on väestöön suhteutettuna kolmin-nelinkertainen. Ei mene montaa vuosikymmentä, että alimmassa tulodesiilissä puolet väestöstä on maahanmuuttajataustaisia. Ja taas kerran &rdquo;itse aiheutettua&rdquo; ongelmaa korjataan suuremmillä tulonsiiroilla ja ankarammalla verotuksella. Ja niin kierre vain jatkuu.</p><p>Suomessa kotitalouksien säästäminen on ollut muutamaa lamavuotta lukuunottamatta joko olemattoman pientä tai negatiivista viimeisen kolmen vuosikymmen aikana. Julkisen sektorin tilanne on samanlainen. Mutta miksi säästää, jos valtio vastaa kaikista riskeistä. Valtio ja KELAhan ovat vakuuttaneet meidät kaikkia toimentuloriskejä vastaan! Vielä 1950-luvulla säästämisaste Suomessa oli Euroopan/maailman korkeimpia, mikä on nykynäkökulmasta ihmeellistä, koska ihmiset olivat keskimäärin todella aidosti köyhiä &ndash; nykynäkökulmasta rutiköyhiä. Mutta sen ajan ihmiset eivät olleet kuulleet ihmeellisestä hyvinvointivaltio-takaseinästä, josta saa tarvittaessa aina rahaa. Nyt valtio ja rahaviranomaiset yrittävät toppuutella ylivelkaantumista, mutta vaikeaa se on, kun ihmisillä ole mitään aitoa motiivia säästää.</p><p>Ongelma vaan on siinä, että jos kansatalouden säästämisaste on nolla, niin pitkässä juoksussa on investointiastekin, ja saman tien talouskasvu. Jolleivat ulkomaiset pääomapiirit sitten saa päähänsä, että Suomi on todellinen paratiisi ulkomaisille (suorille) sijoituksille. Mutta sitä tohtii epäillä.</p><p>Tohtii myös epäillä, että seuraavien kuukausina aikana yksikään poliitikko uskaltaisi sanoa, että meidän suurin ongelmamme on juuri hyvinvointivaltio: liian suuret menot, liian suuret eläkkeet, liian suuret tuet, liian suuret &rdquo;ilmaiset palvelukset&rdquo;. Koomista, että maassa, jonka julkinen sektori on ehkä maailman suurin ja joka vain kasvaa, hoetaan kilpaa, että &rdquo;nyt riittävät leikkaukset&rdquo;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

En ole koskaan ymmärtänyt, mistä tulee sana ”hyvinvointivaltio”. Miksi suuren julkisen sektorin maata kutsutaan ”hyvinvointivaltioksi” ja oletettavasti pienen julkisen sektorin maata pahoinvointivaltioksi. Kaiken järjen mukaan Stalinin ajan Neuvostoliitto oli hyvinvointivaltio, kun julkinen sektori käytti ehkä 95 % yhteiskunnan tuloista. Meillähän se jää vain vajaaseen 60 prosenttiin.

Termiä on helppo markkinoida, kun siihen liittyy ajatus ”ilmaisista palveluksista” ja tulonsiirroista rikkailta köyhille. Eikö olekin ihan oikein, että rikkaat (porhot) rahoittavat vähäväkisten välttämättömät tarpeet!

Mutta käytännön kokemus viittaa siihen, että elämä niin yksinkertaista. Otetaan muutama esimerkki.

Lähes joka ilta TV:ssä valitetaan sitä, että vanhuksia ei hoideta. Tuohtuneet lapset valittavat vanhempiensa huonosta kohtelusta hoitokodeissa ja avohuollossa, joskus varmaan ihan asiasta. Koskaan ei kuitenkaan kysytä, miksi lapset eivät itse hoida vanhempiaan. Sehän oli sentään maan tapa sata vuotta sitten. Mutta kukapa niin tekisi, kun hyvinvointivaltio on luvannut hoitaa vanhemmat. Ja vielä ilmaiseksi. Riittää kun mummille vie äitienpäivänä ja jouluna marketin alennushyllyltä siepatun nahistuneen kukan.

Samanlainen voihke kuuluu kouluista. Vanhemmat eivät välitä jälkikasvunsa kasvattamisesta tuon taivaallista. Opettajalle he toki lähettävät vihapostia, kun omaa ”kullannuppua” on toruttu pahanteosta ja lukemattomista läksyistä. Kuitenkin elämme aikaa, jolloin vanhemmilla on ennätysmäärä vapaa-aikaa, jonka he voisivat käyttää jälkikasvunsa kouluttamiseen ja ohjaamiseen. Mutta ei. Kaikki tämä on ulkoistettu ”ilmaiselle” koululaitoksella, tai jos se ei riitä, poliisille.  Vapaa-ajan voi käyttää hyödyllisemmin golf-kentillä tai lähipubissa.

Samat mummojen lapset jättävät omien lasten hankinnan väliin; eihän niitä tarvita, koska hyvinvointivaltio huolehtii kaikista vanhuksista. Toki julkisuudessa voivotellaan, että syntyvyys on niin ja niin alahaista ja ratkaisuksi tarjotaan suurempia tulonsiirtoja lapsiperheille – muodossa tai toisessa. Taas edetään kohti suurempaa julkista sektoria, korkeampaa verotusta ja lasten hankinnan keskittymistä niille, joiden pääasiallinen toimeentulon lähde ovat tulonsiirrot. Ja samaan hengenvetoon voivotellaan sitä, että niin monet perheet pysyvät sukupolvesta toiseen köyhinä. Miten väärin olikaan aikanaan, että lapsiluku huomioitiin verotuksessa – rikkaathan hyötyvät siitä!

Julkiset menot jatkavat kasvuaan vääjäämättä, koska ilmaishyödykkeiden kysyntä on ääretöntä. Ääretöntä se jo muutenkin, mutta poliitikot vain lupaavat lisää, vaikka tietävät, että menoja ei kyetä rahoittamaan verovaroin. No, onhan ongelmaan ratkaisu; tuodaan ulkomailta työvoimaa, joka maksaa meidän veromme ja hoitaa meidän vanhuksemme. Ulkoistetaan hyvinvointivaltion rahoitus ulkomaalaisille.

Kaikki muuta paitsi sosiologit ymmärtävät, että tämä mekanismi ei toimi. Hyvinvointivaltio ei ikinä kykene houkuttelemaan ”oikeita” veronmaksajia maahanmuuttajiksi. Päinvastoin se karkottaa parhaat (ainakin parhaiten koulutetut) oman maan kansalaiset ”pahoinvointivaltioihin”. Voiko kuvitella, että joku lääkäri Sveitsistä tai professori USA:sta tulisi töihin Suomeen? Korkein tulojen marginaalivero meillä on 59 % ja kun keskimääräinen (ja samalla marginaalinen) kulutusverojen aste on lähes 30 %, marginaalilla tuloista jää käteen vain hieman runsaat 15 %. Hyvin koulutetun ja korkea tuottavuuden omaavan täytyy olla ”hullu” tullakseen Suomeen töihin.

Toki hyvinvointivaltio houkuttelee maahanmuuttajia, mutta ennen kaikkea niitä, joiden motiivina ovat ilmaishyödykkeet ja tulonsiirrot. Samalla tulojakauma muuttuu entistä vinommaksi; enemmän köyhiä ja vähemmän keskituloisia ja rikkaita.

Hyvinvointivaltion perustana kuitenkin on väestö, jota ”dominoi” suhteellisen hyvätuloinen keskiluokka. Hyvinvointivaltiota ei ikiä voi perustaa Egyptiin tai Hondurasiin, koska ei siltä löydy samanlaista veropohjaa kuin Pohjoismaista. Ongelma on siinä, että hyvinvointivaltio tuottaa oman tuhonsa siemenet.  Vaikka köyhyyttä yritetään vimmatusti poistaa entistä suuremmilla tulonsiirroilla ja ankarammalla verotuksella, tulos on nolla tai jopa väärän suuntainen. Uusia köyhiä tulee koko ajan lisää; köyhiä lapsiperheitä, työtä karttelevia hyvinvointivaltion ”elättejä”, viisikyppisenä eläkkeelle hamuavia ja yhteiskuntaan huonosti integroituneita maahanmuuttajia. Alemmissa tuloluokissa maahanmuuttajataustaisten osuus on väestöön suhteutettuna kolmin-nelinkertainen. Ei mene montaa vuosikymmentä, että alimmassa tulodesiilissä puolet väestöstä on maahanmuuttajataustaisia. Ja taas kerran ”itse aiheutettua” ongelmaa korjataan suuremmillä tulonsiiroilla ja ankarammalla verotuksella. Ja niin kierre vain jatkuu.

Suomessa kotitalouksien säästäminen on ollut muutamaa lamavuotta lukuunottamatta joko olemattoman pientä tai negatiivista viimeisen kolmen vuosikymmen aikana. Julkisen sektorin tilanne on samanlainen. Mutta miksi säästää, jos valtio vastaa kaikista riskeistä. Valtio ja KELAhan ovat vakuuttaneet meidät kaikkia toimentuloriskejä vastaan! Vielä 1950-luvulla säästämisaste Suomessa oli Euroopan/maailman korkeimpia, mikä on nykynäkökulmasta ihmeellistä, koska ihmiset olivat keskimäärin todella aidosti köyhiä – nykynäkökulmasta rutiköyhiä. Mutta sen ajan ihmiset eivät olleet kuulleet ihmeellisestä hyvinvointivaltio-takaseinästä, josta saa tarvittaessa aina rahaa. Nyt valtio ja rahaviranomaiset yrittävät toppuutella ylivelkaantumista, mutta vaikeaa se on, kun ihmisillä ole mitään aitoa motiivia säästää.

Ongelma vaan on siinä, että jos kansatalouden säästämisaste on nolla, niin pitkässä juoksussa on investointiastekin, ja saman tien talouskasvu. Jolleivat ulkomaiset pääomapiirit sitten saa päähänsä, että Suomi on todellinen paratiisi ulkomaisille (suorille) sijoituksille. Mutta sitä tohtii epäillä.

Tohtii myös epäillä, että seuraavien kuukausina aikana yksikään poliitikko uskaltaisi sanoa, että meidän suurin ongelmamme on juuri hyvinvointivaltio: liian suuret menot, liian suuret eläkkeet, liian suuret tuet, liian suuret ”ilmaiset palvelukset”. Koomista, että maassa, jonka julkinen sektori on ehkä maailman suurin ja joka vain kasvaa, hoetaan kilpaa, että ”nyt riittävät leikkaukset”

]]>
120 http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254853-hyvinvointivaltio-voi-pahoin#comments Kotimaa Hyvinvointivaltio Maahanmuutto Verotus Fri, 04 May 2018 14:14:37 +0000 Matti Viren http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254853-hyvinvointivaltio-voi-pahoin
Virtuaalivaluuttojen verotus ei ole tasapuolista http://jussimakipelto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254785-virtuaalivaluuttojen-verotus-ei-ole-tasapuolista <p>Hyvä verojärjestelmä on läpinäkyvä, tasapuolinen ja oikeudenmukainen. Bitcoinin (ja muiden ns. virtuaalivaluutojen) kohdalla tämä ei toteudu. Kun sijoitat bitcoiniin, kohdellaan sitä verotuksessa huonommin kuin muita sijoituskohteita. Kun saat ansiotuloja lohkoketjun ylläpidosta, joudut ylläpitämään kohtuuttoman yksityiskohtaista kirjanpitoa. Kun lähdet iltaa istumaan viskibaariin ja maksat bitcoinilla, joudut raportoimaan jokaisen ostotapahtuman verottajalle.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Virtuaalivaluuttasijoitusten verotus</strong></p><p><a href="https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ohje-hakusivu/48411/virtuaalivaluuttojen_tuloverotu/">Virtuaalivaluutoista saatavat myyntivoitot ovat veronalaista pääomatuloa mutta myyntitappioita verottaja pitää vähennyskelvottomina</a>. Verottaja ottaa omansa voitoista mutta jättää verovelvollisen yksin kun on tappioiden aika.&nbsp;&nbsp;</p><p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-9933982">Toinen epäkohta on hankintameno-olettaman käytön epääminen</a>. Hankintameno-olettama on vaihtoehtoinen tapa määritellä myyntitapahtumassa syntyvät verot jossa myyntikuluja ja muita vähennyksiä ei voi käyttää. Esimerkiksi Bitcoinin tapauksessa, jossa ostohintaa ei välttämättä enää voi selvittää ja jossa kulujen selvittäminen on usein vaikeaa, on hankintameno-olettaman käyttö hyvin perusteltua. Virtuaalivaluuttojen kanssa hankintameno-olettamaa ei kuitenkaan voi käyttää. Hankintameno-olettaman käytön tulisi olla mahdollista samalla tavalla kuin muiden verotettavien myyntien osalta.</p><p>Virtuaalivaluuttojen myyntitappiot pitäisi voida käyttää verotuksessa ja hankintameno-olettaman käyttäminen pitäisi olla sallittua. On vaikea nähdä perusteita virtuaalivaluuttojen poikkeavalle verokohtelulle.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Lohkoketjun ylläpitopalkkioiden verotus</strong></p><p>Bitcoin-lohkoketjun ylläpitoon osallistuvat voivat saada luovuttamastaan laskentatehosta korvauksena uusia bitcoineja. Tätä ylläpitoa kutsutaan louhinnaksi. <a href="https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ohje-hakusivu/48411/virtuaalivaluuttojen_tuloverotu/">Verottaja tulkitsee louhinnan ansiotuloksi ja vaatii jokaisen palkkion erillistä ilmoittamista sen hetkisen vaihtokurssin mukaan laskettuna</a>. Tilityksiä voi kuitenkin tulla jopa kymmeniä päivässä joten vaadittu kirjanpidon määrä on kohtuuton. Kymmenen tapahtuvaa päivässä kirjattuna Excel-taulukkoon tuottaa 78-sivuisen raportin vuodessa. Jos louhitaan useampaa eri virtuaalivaluuttaa, sama raportointi vaaditaan jokaisen osalta. Jos louhinnalla saatuja bitcoineja päätetään käyttää maksuvälineenä, seuraa tästä uusi verovelvollisuus sillä ansiotulokurssin ja käyttöpäivän välinen kurssi on verotettavaa pääomatuloa.&nbsp;</p><p>Louhinnasta saatavien palkkioiden raportointia tulisi kohtuullistaa. Louhintapalkkioiden käytön kaksoisverotuksesta tulisi päästä eroon.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Byrokratia rajoittaa virtuaalivaluuttojen käyttöä</strong></p><p>Jos maksan viskibaarissa tilaukseni bitcoinilla, syntyy minulle verovelvollisuus siitä arvonnoususta, joka on mahdollisesti syntynyt bitcoinien hankintahinnan ja sen hetkisen kurssin välillä. Tehdessäni seuraavan tilauksen, on bitcoinin arvo jo muuttunut, ja on minun tallennettava myös tämä tapahtuma kursseineen veroilmoitustani varten. Jokainen ostotapahtuma virtuaalivaluutoilla on kirjattava ylös ja ilmoitettava verottajalle mahdollisen arvonnousun verottamista varten.&nbsp;</p><p>Jos käyttäisin viskibaarissa bitcoinin sijaan esimerkiksi dollareita, ei siitä syntyisi verotettavaa tuloa (valuuttakurssivoittoja verotetaan vain 500 euroa ylittävältä osalta). Tätä käytäntöä tulisi noudattaa myös virtuaalivaluuttojen kanssa. Vaatimus jokaisen ostotapahtuman ilmoittamisesta on kohtuutonta.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Valtio ei päätä valuutan oikeellisuutta</strong></p><p>Verottajan ohjeesta välittyy hieman vähättelevä suhtautuminen&nbsp; virtuaalivaluuttoihin. Verottaja tulkitsee virtuaalivaluuttojen olevan epäoikeita koska yhdenkään valtion keskuspankki ei ole laskenut niitä liikkeelle. Tämä on hyvin valtiokeskeinen näkemys. Kuitenkin esimerkiksi <a href="https://www.bitcoinmarketjournal.com/how-many-people-use-bitcoin/">bitcoinin käyttäjiä on enemmän</a>&nbsp;ja <a href="https://www.forbes.com/sites/perianneboring/2014/02/22/bitcoin-basics-for-the-76-percenters-who-dont-have-a-clue-what-it-is/#70aaf20648b7">sen tunnettavuus on suurempi</a>&nbsp;kuin Suomen markalla oli aikanaan. Valuutan oikeutta ei mielestäni määrittele mikään yksittäinen valtio vaan ihmiset, jotka hyväksyvät sen vaihdannan välineeksi. Bitcoin on enemmän oikea valuutta kuin meidän edesmennyt markka.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Hyvä verojärjestelmä on oikeudenmukainen</strong></p><p>Verottajan suhtautumisessa virtuaalivaluuttoja kohtaan on vielä paljon parannettavaa. Virtuaalivaluuttasijoitusten verokohtelu poikkeaa muista sijoituskohteista, louhinnasta on ylläpidettävä kohtuuttoman raskasta kirjanpitoa ja jokainen virtuaalivaluuttojen käyttötapahtuma voi synnyttää veronalaista ilmoitettavaa pääomatuloa.&nbsp;&nbsp;</p><p>Hyvä tasapuolinen ja oikeudenmukainen verojärjestelmä on sekä verottajan että veronmaksajan etu.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hyvä verojärjestelmä on läpinäkyvä, tasapuolinen ja oikeudenmukainen. Bitcoinin (ja muiden ns. virtuaalivaluutojen) kohdalla tämä ei toteudu. Kun sijoitat bitcoiniin, kohdellaan sitä verotuksessa huonommin kuin muita sijoituskohteita. Kun saat ansiotuloja lohkoketjun ylläpidosta, joudut ylläpitämään kohtuuttoman yksityiskohtaista kirjanpitoa. Kun lähdet iltaa istumaan viskibaariin ja maksat bitcoinilla, joudut raportoimaan jokaisen ostotapahtuman verottajalle.

 

Virtuaalivaluuttasijoitusten verotus

Virtuaalivaluutoista saatavat myyntivoitot ovat veronalaista pääomatuloa mutta myyntitappioita verottaja pitää vähennyskelvottomina. Verottaja ottaa omansa voitoista mutta jättää verovelvollisen yksin kun on tappioiden aika.  

Toinen epäkohta on hankintameno-olettaman käytön epääminen. Hankintameno-olettama on vaihtoehtoinen tapa määritellä myyntitapahtumassa syntyvät verot jossa myyntikuluja ja muita vähennyksiä ei voi käyttää. Esimerkiksi Bitcoinin tapauksessa, jossa ostohintaa ei välttämättä enää voi selvittää ja jossa kulujen selvittäminen on usein vaikeaa, on hankintameno-olettaman käyttö hyvin perusteltua. Virtuaalivaluuttojen kanssa hankintameno-olettamaa ei kuitenkaan voi käyttää. Hankintameno-olettaman käytön tulisi olla mahdollista samalla tavalla kuin muiden verotettavien myyntien osalta.

Virtuaalivaluuttojen myyntitappiot pitäisi voida käyttää verotuksessa ja hankintameno-olettaman käyttäminen pitäisi olla sallittua. On vaikea nähdä perusteita virtuaalivaluuttojen poikkeavalle verokohtelulle.

 

Lohkoketjun ylläpitopalkkioiden verotus

Bitcoin-lohkoketjun ylläpitoon osallistuvat voivat saada luovuttamastaan laskentatehosta korvauksena uusia bitcoineja. Tätä ylläpitoa kutsutaan louhinnaksi. Verottaja tulkitsee louhinnan ansiotuloksi ja vaatii jokaisen palkkion erillistä ilmoittamista sen hetkisen vaihtokurssin mukaan laskettuna. Tilityksiä voi kuitenkin tulla jopa kymmeniä päivässä joten vaadittu kirjanpidon määrä on kohtuuton. Kymmenen tapahtuvaa päivässä kirjattuna Excel-taulukkoon tuottaa 78-sivuisen raportin vuodessa. Jos louhitaan useampaa eri virtuaalivaluuttaa, sama raportointi vaaditaan jokaisen osalta. Jos louhinnalla saatuja bitcoineja päätetään käyttää maksuvälineenä, seuraa tästä uusi verovelvollisuus sillä ansiotulokurssin ja käyttöpäivän välinen kurssi on verotettavaa pääomatuloa. 

Louhinnasta saatavien palkkioiden raportointia tulisi kohtuullistaa. Louhintapalkkioiden käytön kaksoisverotuksesta tulisi päästä eroon. 

 

Byrokratia rajoittaa virtuaalivaluuttojen käyttöä

Jos maksan viskibaarissa tilaukseni bitcoinilla, syntyy minulle verovelvollisuus siitä arvonnoususta, joka on mahdollisesti syntynyt bitcoinien hankintahinnan ja sen hetkisen kurssin välillä. Tehdessäni seuraavan tilauksen, on bitcoinin arvo jo muuttunut, ja on minun tallennettava myös tämä tapahtuma kursseineen veroilmoitustani varten. Jokainen ostotapahtuma virtuaalivaluutoilla on kirjattava ylös ja ilmoitettava verottajalle mahdollisen arvonnousun verottamista varten. 

Jos käyttäisin viskibaarissa bitcoinin sijaan esimerkiksi dollareita, ei siitä syntyisi verotettavaa tuloa (valuuttakurssivoittoja verotetaan vain 500 euroa ylittävältä osalta). Tätä käytäntöä tulisi noudattaa myös virtuaalivaluuttojen kanssa. Vaatimus jokaisen ostotapahtuman ilmoittamisesta on kohtuutonta. 

 

Valtio ei päätä valuutan oikeellisuutta

Verottajan ohjeesta välittyy hieman vähättelevä suhtautuminen  virtuaalivaluuttoihin. Verottaja tulkitsee virtuaalivaluuttojen olevan epäoikeita koska yhdenkään valtion keskuspankki ei ole laskenut niitä liikkeelle. Tämä on hyvin valtiokeskeinen näkemys. Kuitenkin esimerkiksi bitcoinin käyttäjiä on enemmän ja sen tunnettavuus on suurempi kuin Suomen markalla oli aikanaan. Valuutan oikeutta ei mielestäni määrittele mikään yksittäinen valtio vaan ihmiset, jotka hyväksyvät sen vaihdannan välineeksi. Bitcoin on enemmän oikea valuutta kuin meidän edesmennyt markka.

 

Hyvä verojärjestelmä on oikeudenmukainen

Verottajan suhtautumisessa virtuaalivaluuttoja kohtaan on vielä paljon parannettavaa. Virtuaalivaluuttasijoitusten verokohtelu poikkeaa muista sijoituskohteista, louhinnasta on ylläpidettävä kohtuuttoman raskasta kirjanpitoa ja jokainen virtuaalivaluuttojen käyttötapahtuma voi synnyttää veronalaista ilmoitettavaa pääomatuloa.  

Hyvä tasapuolinen ja oikeudenmukainen verojärjestelmä on sekä verottajan että veronmaksajan etu. 

]]>
2 http://jussimakipelto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254785-virtuaalivaluuttojen-verotus-ei-ole-tasapuolista#comments Bitcoin Kryptovaluutat Verot Verotus Virtuaalivaluutta Thu, 03 May 2018 06:07:59 +0000 Jussi Mäkipelto http://jussimakipelto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254785-virtuaalivaluuttojen-verotus-ei-ole-tasapuolista
Akava: Alle 35-vuotiaat korkeakoulutetut arvostavat hyvinvointiyhteiskuntaa http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254104-akava-alle-35-vuotiaat-korkeakoulutetut-arvostavat-hyvinvointiyhteiskuntaa <p>Akavan tuoreen selvityksen mukaan nuoret korkeakoulutetut arvostivat kyselyssä eniten hyvinvointiyhteiskunnan säilymistä - 73% pitää tätä erittäin tärkeänä ja 22% jokseenkin tärkeänä. Kuuluuko näiden jo nykyisten ja jatkossa yhä enemmän yhteiskunnan nettomaksajina olevien ääni päätöksenteossa ja politiikassa? Ei mielestäni kuulu, poliittisten puolueiden jäsenten ja päättäjien keski-ikä on todella korkea. Vaikuttaa siltä, että jälleen on syntynyt merkittävä sukupolvien välinen kuilu eivätkä päättäjät ota tulevaisuuden tekijöitä riittävästi huomioon.</p><p>Verotuksen aleneminen löytyy muuten kolmentoista kohdan kyselyssä viimeiseltä sijalta, sitä pitää erittäin tärkeänä 18% ja jokseenin tärkeänä 29%. Kakkossijalla on ympäristön tilan paraneminen ja kolmantena eriarvoisuuden väheneminen. Katsottaessa viimeaikaisia päätöksiä ja tehtyä politiikkaa tuntuu suunta olevan kovin erilainen.</p><p><strong>Hyvinvointivaltio on itsekäs hanke, siksi sillä ei ole tulevaisuutta - Heli Vaara</strong></p><p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10162213">Heli Vaaran näin otsikoitu kolumni</a> Ylellä on mietityttänyt minua pitkään. Olen ajatellut 1969 syntyneenä nyt 48-vuotiaana miten erilaiset kokemukset ja muutokset maailmassa ovat vaikuttaneet toisaalta omaa suhtautumiseeni sekä myös eri-ikäisiin tuntemiini ihmisiin. Ei pohdinnasta mitään valmista ole tullut, mutta heittelen joitain subjektiivisia huomioitani.</p><p>Heli Vaara kertoo kolumnissaan:</p><p>&quot;<em><strong>Ikäluokkien välillä kulkee kuitenkin juopa.</strong> He, jotka olivat paikalla, kun hyvinvointiyhteiskuntaa rakennettiin, tuntevat myös sen tarpeellisuuden ja ihanteet. Uudemmat suomalaiset taas ovat vieraantumassa hyvinvointiyhteiskunnan arvoista.</em>&quot;</p><p>&quot;<em>Niitä ovat tasa-arvoiset mahdollisuudet koulutukseen ja vastuu toisista ihmisistä; oikeus terveyteen ja kodin suojaan; kova työ, ankarat verot ja tasavertaiset lähtökohdat jokaiselle. Nämä arvot perustuvat epäitsekkyyteen ja pohjaavat historiaan, jossa yhtäkään näistä asioista ei vielä ollut. Paitsi työt ja verot.</em>&quot;</p><p>&quot;<em>Nykyihminen on jo kauan sitten unohtanut, minkä oikeuksien edestä taisteltiin, kun hyvinvointiyhteiskuntaa rakennettiin. Ja kaiken unohtaneelle on helppoa tarjoilla vaikkapa kulutusyhteiskunnan arvoa: ostamista.En voi kuvitella sumentuneempaa omatuntoa.</em>&quot;</p><p>Olen Vaaran kanssa eri mieltä siitä, että uudemmat suomalaiset ovat vieraantumassa hyvinvointiyhteiskunnan arvoista ainakin mikäli sillä tarkoitetaan tuossa tutkimuksessa olleita nuoria. Toki tutkimus koski vain korkeakoulutettuja, mutta omat havaintoni ovat olleet samansuuntaisia laajemminkin.</p><p>Usko hyvinvointiyhteiskuntaan tuntuu olevan heikoimmillaan omassa ikäluokassani ja ehkä laajemmin välillä 45-65 vuotta. Mikä tähän on johtanut? Vaikea arvioida, mutta osansa on varmaan sillä, että nämä ikäluokat ovat kokeneet sekä 1990-luvun laman että tämän tuoreemman kutsutaan sitä sitten lamaksi tai taantumaksi. Valtaosa selvisi kuivin jaloin samalla kuitenkin huomaten, että yhteiskunta ei välttämättä pysty huolehtimaan heikompiosaisista vaan on syytä kaikin keinoin varmistaa omat etunsa ja tulonsa pahan päivän varalle.</p><p><strong>Lamojen jättämät arvet</strong></p><p>Muistan itse 1990-luvun laman hyvin ja moni nuoremmista ei varmaan ole edes kuullut kuinka asuntolainan korot olivat pahimmillaan 18 prosentin luokkaa. Siinä oli ihmettelemistä ja vaikutus toimeentuloon oli melkoinen. Työpaikkoja hävisi ja firmoja kaatui solkenaan - moni joutui kärsimään kohtuuttomasti ja monen keskiluokkaisenkin perheen toimeentulo vaikeutui useaksi vuodeksi vakavasti.</p><p>Noin 2008 alkanut taantuma tahi lama on taas johtanut monen tutun ja ystävän töiden päättymiseen. Korkotasossa se ei onneksi ole samalla tavalla näkynyt, mikä on helpottanut tilannetta. 2000-luvun vauhdikkaista vuosista pudotus oli kuitenkin nopea ja yt-aallot veivät ihmisiä työttömäksi usein hyvästä osaamisesta ja suoriutumisesta huolimatta. Riitti olla väärässä paikassa väärään aikaan - vaikkapa Nokialla tai silloisella Soneralla. Monet tällaisen kohdanneista ovat aivan hajalla maksettuaan vaikkapa kolmekymmentä vuott korkeita veroja ja erilaisia maksuja muiden turvaksi, mutta silti oman hädän hetkellä tulevat leimatuiksi vain luusereiksi ja yhteiskunnan eläteiksi.</p><p>2010-luku on sitten menty investointien ja uuden luomisen suhteen äärimmäisellä varovaisuudella nykyisiä asemia ja varallisuutta säilyttäen. On helppoa esimerkiksi huomata, että pörssiyhtiöiden osingot ovat olleet varsin hyvällä tasolla ja viime vuosina jopa ennätystasolla. Kirjoitin helmikuussa blogin <a href="http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250841-mista-suuret-osingot-kertovat">Mistä suuret osingot kertovat</a>, jossa siteerasin Aalto-yliopiston professori Vesa Puttosta:</p><p>&quot;<em>Osakkeenomistajille maksetut osingot ovat aina pois yrityksen käytöstä. Kun osakkeenomistajat päättävät yhtiökokouksessa osingoista eli rahan siirtämisestä yritykseltä itselleen, voisi ajatella, että se on osakkeenomistajilta epäluottamuslause yrityksen johdolle. Osakkeenomistajat uskovat, että yritys ei pysty investoimaan niitä tuottavasti, vaan he ottavat ne omaan käyttöönsä.</em>&quot;</p><p>Myös viime vuosien varakkaiden suomalaisten sijoituskohteet kertovat riskin karttamisesta sekä merkittävästä sijoittamisesta valtion tukemille alueille kuten<a href="http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254044-mihin-varakkaat-suomalaiset-sijoittavat-case-taaleri"> eilisessä blogissani</a> kuvasin. Sen sijaan että haettaisiin kasvua ja investoitaisiin uuden tekemiseen, on pyritty lähinnä säilyttämään olemassaolevaa. Vaarana tässä on se, että useimmiten yrityksen suurin riski lopulta toteutuu ellei se uskalla ottaa riskejä.</p><p>Tämä on johtanut yhä syvempään taantumaan, josta ollaan nyt toipumassa. Edelleenkään uuden kehittäminen ja tuotekehitys ei lähtenyt nousuun laskettuaan vuodesta 2009 lähtien. Sen sijaan perinteistä teollisuutta ja olemassaolevaa varallisuutta sekä pääomaa suojellaan kohtuuttomasti tuilla estäen luonnollinen muutos.</p><p><strong>Omien etujen protektionismi vallassa</strong></p><p>Osin kokemansa pohjalta ja sen synnyttämän epävarmuuden vuoksi ikäryhmä välillä 45-65 vaikuttaa nyt keskittyvän saamaan itselleen mahdollisimman paljon turvaa ja etuja, jotta elintaso olisi taattu vielä eläkkeelläkin. Perintövero pois, alempi työn verotuksen progressio ja erilaiset vaatimukset pääomaverotuksen pienentämiseksi ovat esimerkkejä politiikan alueelta. Tuo ikäryhmä lienee merkittävimpiä lähiajan hyötyjiä tällaisista muutoksista.</p><p>Merkittävät leikkaukset ovat kohdistuneet mm koulutukseenn, opiskelijoiden toimentuloon ja uuden liiketoiminnan tukemiseen. Järkyttävintä on oikeastaan se, että nimenomaan Tekesiltä leikattiin heti hallituskauden alussa vastoin kaikkia suosituksia, kun vanhaa säilyttävät jäivät ennalleen ja ovat jopa nousseet.</p><p>Onneksi nuoret uuden tekijät ovat mm Slushin kautta onnistuneet hankkimaan itse pääomaa startupeille. Tässäkin on erikoinen ilmiö, sillä ulkomaiset sijoitukset ovat neljässä vuodessa lähes nelinkertaistuneet, mutta kotimaisten pääomasijoittajien pienentyneet. Kotimainen raha hakeutuu edelleen vanhoille tuetuille aloille turvallisuushakuisesti tai sitten vaikkapa tuulivoimaan valtion takaamalla tuotolla.</p><p>Suurin osa poliitikoista sekä elinkeinoelämän vaikuttajista kuuluu tähän ikäryhmään, joten ilmiö näkyy ja vaikuttaa ylikorostuneesti yhteiskunnassamme. Lisäksi yleinen tieto äänestyskäyttäytymisestä on, että nuoret ovat turhautuneita eivätkä äänestä yhtä paljon - tämä pitäisi jotenkin saada muuttumaan. Minustakin politiikka on nyt jotenkin entistä enemmän rikki eikä edusta kansaa tarvittavalla tasolla.</p><p>Itse kuulun tähän kritsoimaani ikäluokkaan, mutta olen silti huolissani siitä, kuinka nuorten ääni sekä tarpeet tuodaan paremmin päätöksentekoon. Toki nuorten pitää toisaalta ottaa paikkansa, mutta se ei ole helppoa nykyisessä mallissa.</p><p>Keski-ikäinen setä juttelee nuorten tulevaisuudesta - onhan siinä jotain kornia, mutta heissä on kuitenkin tulevaisuus kuten sanotaan.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Akavan tuoreen selvityksen mukaan nuoret korkeakoulutetut arvostivat kyselyssä eniten hyvinvointiyhteiskunnan säilymistä - 73% pitää tätä erittäin tärkeänä ja 22% jokseenkin tärkeänä. Kuuluuko näiden jo nykyisten ja jatkossa yhä enemmän yhteiskunnan nettomaksajina olevien ääni päätöksenteossa ja politiikassa? Ei mielestäni kuulu, poliittisten puolueiden jäsenten ja päättäjien keski-ikä on todella korkea. Vaikuttaa siltä, että jälleen on syntynyt merkittävä sukupolvien välinen kuilu eivätkä päättäjät ota tulevaisuuden tekijöitä riittävästi huomioon.

Verotuksen aleneminen löytyy muuten kolmentoista kohdan kyselyssä viimeiseltä sijalta, sitä pitää erittäin tärkeänä 18% ja jokseenin tärkeänä 29%. Kakkossijalla on ympäristön tilan paraneminen ja kolmantena eriarvoisuuden väheneminen. Katsottaessa viimeaikaisia päätöksiä ja tehtyä politiikkaa tuntuu suunta olevan kovin erilainen.

Hyvinvointivaltio on itsekäs hanke, siksi sillä ei ole tulevaisuutta - Heli Vaara

Heli Vaaran näin otsikoitu kolumni Ylellä on mietityttänyt minua pitkään. Olen ajatellut 1969 syntyneenä nyt 48-vuotiaana miten erilaiset kokemukset ja muutokset maailmassa ovat vaikuttaneet toisaalta omaa suhtautumiseeni sekä myös eri-ikäisiin tuntemiini ihmisiin. Ei pohdinnasta mitään valmista ole tullut, mutta heittelen joitain subjektiivisia huomioitani.

Heli Vaara kertoo kolumnissaan:

"Ikäluokkien välillä kulkee kuitenkin juopa. He, jotka olivat paikalla, kun hyvinvointiyhteiskuntaa rakennettiin, tuntevat myös sen tarpeellisuuden ja ihanteet. Uudemmat suomalaiset taas ovat vieraantumassa hyvinvointiyhteiskunnan arvoista."

"Niitä ovat tasa-arvoiset mahdollisuudet koulutukseen ja vastuu toisista ihmisistä; oikeus terveyteen ja kodin suojaan; kova työ, ankarat verot ja tasavertaiset lähtökohdat jokaiselle. Nämä arvot perustuvat epäitsekkyyteen ja pohjaavat historiaan, jossa yhtäkään näistä asioista ei vielä ollut. Paitsi työt ja verot."

"Nykyihminen on jo kauan sitten unohtanut, minkä oikeuksien edestä taisteltiin, kun hyvinvointiyhteiskuntaa rakennettiin. Ja kaiken unohtaneelle on helppoa tarjoilla vaikkapa kulutusyhteiskunnan arvoa: ostamista.En voi kuvitella sumentuneempaa omatuntoa."

Olen Vaaran kanssa eri mieltä siitä, että uudemmat suomalaiset ovat vieraantumassa hyvinvointiyhteiskunnan arvoista ainakin mikäli sillä tarkoitetaan tuossa tutkimuksessa olleita nuoria. Toki tutkimus koski vain korkeakoulutettuja, mutta omat havaintoni ovat olleet samansuuntaisia laajemminkin.

Usko hyvinvointiyhteiskuntaan tuntuu olevan heikoimmillaan omassa ikäluokassani ja ehkä laajemmin välillä 45-65 vuotta. Mikä tähän on johtanut? Vaikea arvioida, mutta osansa on varmaan sillä, että nämä ikäluokat ovat kokeneet sekä 1990-luvun laman että tämän tuoreemman kutsutaan sitä sitten lamaksi tai taantumaksi. Valtaosa selvisi kuivin jaloin samalla kuitenkin huomaten, että yhteiskunta ei välttämättä pysty huolehtimaan heikompiosaisista vaan on syytä kaikin keinoin varmistaa omat etunsa ja tulonsa pahan päivän varalle.

Lamojen jättämät arvet

Muistan itse 1990-luvun laman hyvin ja moni nuoremmista ei varmaan ole edes kuullut kuinka asuntolainan korot olivat pahimmillaan 18 prosentin luokkaa. Siinä oli ihmettelemistä ja vaikutus toimeentuloon oli melkoinen. Työpaikkoja hävisi ja firmoja kaatui solkenaan - moni joutui kärsimään kohtuuttomasti ja monen keskiluokkaisenkin perheen toimeentulo vaikeutui useaksi vuodeksi vakavasti.

Noin 2008 alkanut taantuma tahi lama on taas johtanut monen tutun ja ystävän töiden päättymiseen. Korkotasossa se ei onneksi ole samalla tavalla näkynyt, mikä on helpottanut tilannetta. 2000-luvun vauhdikkaista vuosista pudotus oli kuitenkin nopea ja yt-aallot veivät ihmisiä työttömäksi usein hyvästä osaamisesta ja suoriutumisesta huolimatta. Riitti olla väärässä paikassa väärään aikaan - vaikkapa Nokialla tai silloisella Soneralla. Monet tällaisen kohdanneista ovat aivan hajalla maksettuaan vaikkapa kolmekymmentä vuott korkeita veroja ja erilaisia maksuja muiden turvaksi, mutta silti oman hädän hetkellä tulevat leimatuiksi vain luusereiksi ja yhteiskunnan eläteiksi.

2010-luku on sitten menty investointien ja uuden luomisen suhteen äärimmäisellä varovaisuudella nykyisiä asemia ja varallisuutta säilyttäen. On helppoa esimerkiksi huomata, että pörssiyhtiöiden osingot ovat olleet varsin hyvällä tasolla ja viime vuosina jopa ennätystasolla. Kirjoitin helmikuussa blogin Mistä suuret osingot kertovat, jossa siteerasin Aalto-yliopiston professori Vesa Puttosta:

"Osakkeenomistajille maksetut osingot ovat aina pois yrityksen käytöstä. Kun osakkeenomistajat päättävät yhtiökokouksessa osingoista eli rahan siirtämisestä yritykseltä itselleen, voisi ajatella, että se on osakkeenomistajilta epäluottamuslause yrityksen johdolle. Osakkeenomistajat uskovat, että yritys ei pysty investoimaan niitä tuottavasti, vaan he ottavat ne omaan käyttöönsä."

Myös viime vuosien varakkaiden suomalaisten sijoituskohteet kertovat riskin karttamisesta sekä merkittävästä sijoittamisesta valtion tukemille alueille kuten eilisessä blogissani kuvasin. Sen sijaan että haettaisiin kasvua ja investoitaisiin uuden tekemiseen, on pyritty lähinnä säilyttämään olemassaolevaa. Vaarana tässä on se, että useimmiten yrityksen suurin riski lopulta toteutuu ellei se uskalla ottaa riskejä.

Tämä on johtanut yhä syvempään taantumaan, josta ollaan nyt toipumassa. Edelleenkään uuden kehittäminen ja tuotekehitys ei lähtenyt nousuun laskettuaan vuodesta 2009 lähtien. Sen sijaan perinteistä teollisuutta ja olemassaolevaa varallisuutta sekä pääomaa suojellaan kohtuuttomasti tuilla estäen luonnollinen muutos.

Omien etujen protektionismi vallassa

Osin kokemansa pohjalta ja sen synnyttämän epävarmuuden vuoksi ikäryhmä välillä 45-65 vaikuttaa nyt keskittyvän saamaan itselleen mahdollisimman paljon turvaa ja etuja, jotta elintaso olisi taattu vielä eläkkeelläkin. Perintövero pois, alempi työn verotuksen progressio ja erilaiset vaatimukset pääomaverotuksen pienentämiseksi ovat esimerkkejä politiikan alueelta. Tuo ikäryhmä lienee merkittävimpiä lähiajan hyötyjiä tällaisista muutoksista.

Merkittävät leikkaukset ovat kohdistuneet mm koulutukseenn, opiskelijoiden toimentuloon ja uuden liiketoiminnan tukemiseen. Järkyttävintä on oikeastaan se, että nimenomaan Tekesiltä leikattiin heti hallituskauden alussa vastoin kaikkia suosituksia, kun vanhaa säilyttävät jäivät ennalleen ja ovat jopa nousseet.

Onneksi nuoret uuden tekijät ovat mm Slushin kautta onnistuneet hankkimaan itse pääomaa startupeille. Tässäkin on erikoinen ilmiö, sillä ulkomaiset sijoitukset ovat neljässä vuodessa lähes nelinkertaistuneet, mutta kotimaisten pääomasijoittajien pienentyneet. Kotimainen raha hakeutuu edelleen vanhoille tuetuille aloille turvallisuushakuisesti tai sitten vaikkapa tuulivoimaan valtion takaamalla tuotolla.

Suurin osa poliitikoista sekä elinkeinoelämän vaikuttajista kuuluu tähän ikäryhmään, joten ilmiö näkyy ja vaikuttaa ylikorostuneesti yhteiskunnassamme. Lisäksi yleinen tieto äänestyskäyttäytymisestä on, että nuoret ovat turhautuneita eivätkä äänestä yhtä paljon - tämä pitäisi jotenkin saada muuttumaan. Minustakin politiikka on nyt jotenkin entistä enemmän rikki eikä edusta kansaa tarvittavalla tasolla.

Itse kuulun tähän kritsoimaani ikäluokkaan, mutta olen silti huolissani siitä, kuinka nuorten ääni sekä tarpeet tuodaan paremmin päätöksentekoon. Toki nuorten pitää toisaalta ottaa paikkansa, mutta se ei ole helppoa nykyisessä mallissa.

Keski-ikäinen setä juttelee nuorten tulevaisuudesta - onhan siinä jotain kornia, mutta heissä on kuitenkin tulevaisuus kuten sanotaan.

 

 

 

 

 

 

 

]]>
11 http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254104-akava-alle-35-vuotiaat-korkeakoulutetut-arvostavat-hyvinvointiyhteiskuntaa#comments Hyvinvointiyhteiskunta Ikäsyrjintä Inhimillinen päätöksenteko Sukupolvien ristiriita Verotus Fri, 20 Apr 2018 08:49:34 +0000 Niko Kaistakorpi http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254104-akava-alle-35-vuotiaat-korkeakoulutetut-arvostavat-hyvinvointiyhteiskuntaa
Asumiskuluja laskemalla ihmiset lähtisivät töihin http://anttirautio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254019-asumiskuluja-laskemalla-ihmiset-lahtisivat-toihin <p>Olen kirjoittanut aiemmin niistä syistä, miksi ihmisten mielenkiinto töissä käyntiä kohtaan on useasti vähäistä. Ja mikä heidät saisi mieluummin töihin lähtemään kuin olemaan kotona. Yksi iso asia on käsittelemättä. Se on asumisen kalleus.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Helsingissä vuokrat ovat pilvissä. Kävin VVO:n sivuilla katsomassa yksiöiden vuokria. Helsingissä näyttävät olevan 700-1000 &euro;/kk. Minä asun Imatralla vuokralla yksiössä. Täällä yksiöiden vuokrat ovat yleisimmin siinä 400-500 &euro;/kk. Puolet vähemmän siis. Vuokrasta ihminen voi itse säästää jonkin verran, lähinnä vaihtamalla pienempään ja vanhempaan asuntoon. Mutta sekään ei aina ole ihmisestä itsestään kiinni.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Vuokran päälle maksetaan sähkölasku. Monesti myös vesilasku. Jos autoa tarvitaan, niin autopaikka. Nämä ovat pakollisia maksuja.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Vesilaskua en ole maksanut eläissäni erikseen, sillä se on kuulunut aina vuokraan. Autopaikan olen joutunut lähes joka kerta ottamaan ja niiden hinta vaihtelee 12-50 &euro;/kk. Siis pelkästään siitä hyvästä, että saa pitää autoa auton kokoisen hiekka- tai asfalttialueen päällä. Tästähän maksaisi ihan mielellään, kun parkkialuetta hoidetaan ja auto saa olla sähkölämmityksessä talvella. Lämmitys on yleensä toiminut, mutta eipä parkkialueiden hoitoa voi kovin paljoa kehua. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa talvikuukausina, kun parkkialuetta ei ole aurattu aamulla töihin lähtiessä eikä illalla töistä tullessa.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Sähkölasku on kuitenkin ehkä koomisin kokonaisuus kaikissa asumiskuluissa. Otan esimerkin. Oma sähkölaskuni kahdelta kuulta oli viimeksi 56,83 &euro;. Tuosta summasta maksu varsinaisesti kulutuksesta oli ilman arvonlisäveroa oli 14,22 &euro;. Summasta 42,61 &euro; oli veroja ja kiinteitä perusmaksuja, joihin ei omalla kulutuksellaan voi vaikuttaa ollenkaan. Sähkön osalta muuten ihmistä verotetaan kahteen kertaan, sillä sähköverosta maksetaan vielä arvonlisävero, mikä on jo suorastaan taidetta lainsäätäjiltä.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Ajatellaanpa työtöntä ja sitä myöten yleensä autotonta ihmisistä. Joka kuukausi menee vuokra, vesi ja sähkö, niistä ei voi oikeasti karsia. Summa tietenkin riippuu ihan siitä, missä päin Suomea ihminen asuu. Helsingissä on toimeentulotuen osalta Kelan vuokrakattona yksin asuvalle ihmiselle 675 &euro;/kk. Vesimaksua hyväksytään 21,60 &euro;/kk ja sähkö käytännössä kokonaan. Yhteissummaksi tulee siis n. 730 &euro;/kk. Jonka valtio maksaa. Mikä on se työ, joka kannattaa ottaa vastaan ja jonka myötä elämä saa myös jotain lisäarvoa kuin sen itse työn?</p> <p>&nbsp;</p> <p>Ajatellaanpa, että vuokrat voisi puolittaa. Kuten sähkömaksun ja veden. Tällöin kattona Helsingissä olisikin 365 &euro;/kk. Jonka valtio edelleenkin tarvittaessa maksaisi. Mutta alkaisiko ihmistä myös houkutella työnteko enemmän? <strong>Jos tonnin palkasta jää asumiskulujen jälkeen käteen 270 &euro; tai jos siitä jäisikin käteen 635 &euro;?</strong> Vastaavasti haja-asutusalueilla vuokra tippuisi myös puoleen ja vuokran ollessa pienempi, ihminen ylipäätään voisi ostaa ja pitää auton. Ja mennä sillä töihin. Nyt se on täysin mahdotonta isossa osassa tapauksia.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Monihan nyt ajattelee, että tämä tarkoittaa slummiutumista. Ei se tarkoita. Ihan yhtä paljon työttömälle jäisi käteen rahaa kuin jäisi ennen vuokrien leikkaustakin. Joka tarkoittaa sitä, että ongelmat ja häiriöt eivät kasvaisi yhtään mihinkään. Sitä paitsi tällä tavoin ihmisellä olisi myös ihan oikea mahdollisuus nousta elämässä eteenpäin, kun omalla työllään voisi konkreettisesti omaa tilannettaan parantaa. Nyt sitä ei monestikaan voi, koska jo palkkapäivänä lähtee palkasta valtava siivu pois. Monesti jopa suurin osa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olen kirjoittanut aiemmin niistä syistä, miksi ihmisten mielenkiinto töissä käyntiä kohtaan on useasti vähäistä. Ja mikä heidät saisi mieluummin töihin lähtemään kuin olemaan kotona. Yksi iso asia on käsittelemättä. Se on asumisen kalleus.

 

Helsingissä vuokrat ovat pilvissä. Kävin VVO:n sivuilla katsomassa yksiöiden vuokria. Helsingissä näyttävät olevan 700-1000 €/kk. Minä asun Imatralla vuokralla yksiössä. Täällä yksiöiden vuokrat ovat yleisimmin siinä 400-500 €/kk. Puolet vähemmän siis. Vuokrasta ihminen voi itse säästää jonkin verran, lähinnä vaihtamalla pienempään ja vanhempaan asuntoon. Mutta sekään ei aina ole ihmisestä itsestään kiinni.

 

Vuokran päälle maksetaan sähkölasku. Monesti myös vesilasku. Jos autoa tarvitaan, niin autopaikka. Nämä ovat pakollisia maksuja.

 

Vesilaskua en ole maksanut eläissäni erikseen, sillä se on kuulunut aina vuokraan. Autopaikan olen joutunut lähes joka kerta ottamaan ja niiden hinta vaihtelee 12-50 €/kk. Siis pelkästään siitä hyvästä, että saa pitää autoa auton kokoisen hiekka- tai asfalttialueen päällä. Tästähän maksaisi ihan mielellään, kun parkkialuetta hoidetaan ja auto saa olla sähkölämmityksessä talvella. Lämmitys on yleensä toiminut, mutta eipä parkkialueiden hoitoa voi kovin paljoa kehua. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa talvikuukausina, kun parkkialuetta ei ole aurattu aamulla töihin lähtiessä eikä illalla töistä tullessa.

 

Sähkölasku on kuitenkin ehkä koomisin kokonaisuus kaikissa asumiskuluissa. Otan esimerkin. Oma sähkölaskuni kahdelta kuulta oli viimeksi 56,83 €. Tuosta summasta maksu varsinaisesti kulutuksesta oli ilman arvonlisäveroa oli 14,22 €. Summasta 42,61 € oli veroja ja kiinteitä perusmaksuja, joihin ei omalla kulutuksellaan voi vaikuttaa ollenkaan. Sähkön osalta muuten ihmistä verotetaan kahteen kertaan, sillä sähköverosta maksetaan vielä arvonlisävero, mikä on jo suorastaan taidetta lainsäätäjiltä.

 

Ajatellaanpa työtöntä ja sitä myöten yleensä autotonta ihmisistä. Joka kuukausi menee vuokra, vesi ja sähkö, niistä ei voi oikeasti karsia. Summa tietenkin riippuu ihan siitä, missä päin Suomea ihminen asuu. Helsingissä on toimeentulotuen osalta Kelan vuokrakattona yksin asuvalle ihmiselle 675 €/kk. Vesimaksua hyväksytään 21,60 €/kk ja sähkö käytännössä kokonaan. Yhteissummaksi tulee siis n. 730 €/kk. Jonka valtio maksaa. Mikä on se työ, joka kannattaa ottaa vastaan ja jonka myötä elämä saa myös jotain lisäarvoa kuin sen itse työn?

 

Ajatellaanpa, että vuokrat voisi puolittaa. Kuten sähkömaksun ja veden. Tällöin kattona Helsingissä olisikin 365 €/kk. Jonka valtio edelleenkin tarvittaessa maksaisi. Mutta alkaisiko ihmistä myös houkutella työnteko enemmän? Jos tonnin palkasta jää asumiskulujen jälkeen käteen 270 € tai jos siitä jäisikin käteen 635 €? Vastaavasti haja-asutusalueilla vuokra tippuisi myös puoleen ja vuokran ollessa pienempi, ihminen ylipäätään voisi ostaa ja pitää auton. Ja mennä sillä töihin. Nyt se on täysin mahdotonta isossa osassa tapauksia.

 

Monihan nyt ajattelee, että tämä tarkoittaa slummiutumista. Ei se tarkoita. Ihan yhtä paljon työttömälle jäisi käteen rahaa kuin jäisi ennen vuokrien leikkaustakin. Joka tarkoittaa sitä, että ongelmat ja häiriöt eivät kasvaisi yhtään mihinkään. Sitä paitsi tällä tavoin ihmisellä olisi myös ihan oikea mahdollisuus nousta elämässä eteenpäin, kun omalla työllään voisi konkreettisesti omaa tilannettaan parantaa. Nyt sitä ei monestikaan voi, koska jo palkkapäivänä lähtee palkasta valtava siivu pois. Monesti jopa suurin osa.

]]>
22 http://anttirautio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254019-asumiskuluja-laskemalla-ihmiset-lahtisivat-toihin#comments Asumiskulut Pakolliset kulut Työttömyys Verotus Wed, 18 Apr 2018 15:19:31 +0000 Antti Rautio http://anttirautio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254019-asumiskuluja-laskemalla-ihmiset-lahtisivat-toihin
Ymmärtäkää tarkistaa verotuksenne, ja hakea muutosta jos on aihetta http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253677-ymmartakaa-tarkistaa-verotuksenne-ja-hakea-muutosta-jos-on-aihetta <p>Sain tänään esitäytetyn veroilmoituksen koskien vuodelta 2017 saatuja tuloja ja maksettuja veroja (kuva). Tulos oli minun kohdallani nyt sellainen, että vuodelta 2017 olen saamassa palautusta melko tarkalleen kolmesataa euroa. Nyt sitten pohdin, että pitäisikö tuosta valittaa. Eli pitäisikö hakea vuoden 2017 verotukseen muutosta. Todennäköisesti niin teen. Miksikö? No on kivempi saada palautusta viisisataa kuin kolmesataa euroa, eikö vain?</p><p>Vuonna 2017, eli viime vuonna, kun tuo esitäytetty veroilmoitus tuli niin sen mukaan minun olisi pitänyt maksaa lisäveroja lähes sata euroa. Ei herranjestas sentään! Tottakai tein valituksen, eli hain muutosta. Eikö muuten ole lainsäätäjältä ollut aikoinaan kiva idea kutsua muutoksenhakua valittamiseksi. <strong>Suomalaiset ovat valittajakansa!</strong></p><p>Hain siis muutosta (lue: tein valituksen) vuoden 2016 verotukseen. En halunnut maksaa sadan euron lisäveroa. Verottaja valitukseni (lue: muutoksenhaun) tutki ja päätyi olemaan samaa mieltä kanssani. Minulta oli päätetty periä liikaa veroja. Päätös muuttui ja sen sijaan että olisin joutunut tuon noin satasen maksamaan sainkin palautusta yli sataviisikymmentä euroa. <strong>Hyödyin siis valittamisesta noin 250 euroa.</strong></p><p>Suosittelen jokaista tarkastamaan verotuksensa. Etenkin pienituloisten kohdalla on tyypillistä, että veroa peritään liikaa. Vaikka siis saisit palautusta niin voi olla, että valittamalla saat palautusta jopa tuplamäärän. Itse tuskin saan nyt ihan tuplattua palautuksen määrää mutta puolitoistakertaistettua kyllä, uskon niin.</p><p>TOTTA: suurin osa suomalaisista lienee kykenemättömiä tarkistamaan onko oma verotus mennyt oikein. Olisiko mahdollista saada veronmaksajan kannalta parempi lopputulos. Väitän: etenkin pienituloiselle se usein on mahdollista. Mutta mitä tehdä ellei itse osaa mitään tehdä?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sain tänään esitäytetyn veroilmoituksen koskien vuodelta 2017 saatuja tuloja ja maksettuja veroja (kuva). Tulos oli minun kohdallani nyt sellainen, että vuodelta 2017 olen saamassa palautusta melko tarkalleen kolmesataa euroa. Nyt sitten pohdin, että pitäisikö tuosta valittaa. Eli pitäisikö hakea vuoden 2017 verotukseen muutosta. Todennäköisesti niin teen. Miksikö? No on kivempi saada palautusta viisisataa kuin kolmesataa euroa, eikö vain?

Vuonna 2017, eli viime vuonna, kun tuo esitäytetty veroilmoitus tuli niin sen mukaan minun olisi pitänyt maksaa lisäveroja lähes sata euroa. Ei herranjestas sentään! Tottakai tein valituksen, eli hain muutosta. Eikö muuten ole lainsäätäjältä ollut aikoinaan kiva idea kutsua muutoksenhakua valittamiseksi. Suomalaiset ovat valittajakansa!

Hain siis muutosta (lue: tein valituksen) vuoden 2016 verotukseen. En halunnut maksaa sadan euron lisäveroa. Verottaja valitukseni (lue: muutoksenhaun) tutki ja päätyi olemaan samaa mieltä kanssani. Minulta oli päätetty periä liikaa veroja. Päätös muuttui ja sen sijaan että olisin joutunut tuon noin satasen maksamaan sainkin palautusta yli sataviisikymmentä euroa. Hyödyin siis valittamisesta noin 250 euroa.

Suosittelen jokaista tarkastamaan verotuksensa. Etenkin pienituloisten kohdalla on tyypillistä, että veroa peritään liikaa. Vaikka siis saisit palautusta niin voi olla, että valittamalla saat palautusta jopa tuplamäärän. Itse tuskin saan nyt ihan tuplattua palautuksen määrää mutta puolitoistakertaistettua kyllä, uskon niin.

TOTTA: suurin osa suomalaisista lienee kykenemättömiä tarkistamaan onko oma verotus mennyt oikein. Olisiko mahdollista saada veronmaksajan kannalta parempi lopputulos. Väitän: etenkin pienituloiselle se usein on mahdollista. Mutta mitä tehdä ellei itse osaa mitään tehdä?

]]>
0 http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253677-ymmartakaa-tarkistaa-verotuksenne-ja-hakea-muutosta-jos-on-aihetta#comments Lisävero Muutoksenhaku Valittaminen Veronpalautus Verotus Wed, 11 Apr 2018 15:54:33 +0000 Juhani Vehmaskangas http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253677-ymmartakaa-tarkistaa-verotuksenne-ja-hakea-muutosta-jos-on-aihetta
Kansantalouden alkeet Veroista yleensä http://auvorouvinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253642-kansantalouden-alkeet-veroista-yleensa <p>Verotuksen tehtävinä voidaan pitää: inflaation hillintä, ylikuumenemisen estäminen, julkisen kulutuksen rahoittaminen ja kulutuksen ohjaaminen haittaveroilla.</p><p>Jälkikeynesiläinen koulukunta näkee julkisten menojen rahoittamisen onnistuvan muutenkin joten verotusta ei siihen tarvita. Toisaalta pitkällä aikavälillä, mikäli saadut rahatulot ohjautuvat yksityiseen kulutukseen, inflaation hidastaminen vaatii verotusta joten lopputulos on sama kuin julkisen kulutuksen rahoittamiseen tähtäävässä verotuksessa. Jälkikeynesiläinen malli antaa kuitenkin verotukselle liikkumavaraa, valtio voi (ja täytyy) tehdä negatiivisen tuloksen laman aikana ja kiristää verotusta ylikuumenemisen uhatessa.</p><p>Monetaristien &rdquo;Suu säkkiä myöten&rdquo; malli toimii myötäsyklisesti, verotulot nousevat nousukaudella ja laskevat laskukaudella.</p><p>Vastasyklinen verotus on tunnettu tuhansia vuosia. Raamatussa on aiheesta tarina, seitsemän lihavaa vuotta ja seitsemän laihaa vuotta jossa maatalouden tuottavuuden vaihteluihin sopeuduttiin nousukaudella verottamalla varastoon ja laskukaudella siirryttiin negatiiviseen veroasteeseen syöden varastot.</p><p>Verotuksen optimointi</p><p>Verotus pyritään aina optimoimaan, se mikä on oikea verotuksen optimointi on hiukan kiistan alainen. Jos oletamme tulojen nousevan lineaarisesti nollasta sataan, helpoin malli on aloittaa verotus elinkustannusminimin ylittävästä summasta. Siitä eteenpäin vero voi olla progressivinen (Adam Smith kannatti), tasavero tai regressiivinen. Poliittinen päätös on mitä mallia noudatetaan.</p><p>Tuskin kukaan keksinee järkiperusteita elinkustannusminimi alittavien tulojen verotukseen yhteiskunnan toimivuutta ajatelleen koska vanha suomalainen sanonta, <em>tyhjästä on paha nyhjästä</em> toimii verotuksen suhteen.</p><p>Virkamiehet näkevät ideaalisen veroasteen olevan 100%. Mallissa virkamiehet jakavat rahat oman näkemyksensä mukaan takaisin. Tähän päämäärään tähtää Valtionvarain ministeriön (VM) ehdotus ruuan arvonlisäveron kohottamisesta ja peruspäivärahan verotuksesta, onhan ne veroja joka on pakko maksaa joten kaikkein pienimmistäkin tuloista saadaan suuri osa mutta saatu vero joudutaan jakamaan takaisin byrokraattisina tukina.</p><p>Tätä 100% veroastetta on sovellettu menestyksekkäästi Neuvostoliitossa 1930 &ndash; 1989 kunnes virkamiehet keksivät yksityistää valtion. Neuvostoliiton malli verotetut rahat palautettiin palkkatuloina valtion taatessa kaikille työpaikan.</p><p>Toinen tapa optimoida verotus on malli jossa tulonsiirtojen määrä on mahdollisimman pieni. Tälläkin on kannattajansa, joskaan ei VM piirissä. Verotus voidaan suunnitella maksimoimaan hyvinvointi ja minimoimaan verotuksen tarve. Tutkimusten mukaan 90 000 dollarin vuositulot luovat maksimaalisen onnen joten tätä korkeammat tulot voidaan verottaa huoletta, ne eivät heikennä kenenkään asemaa. On myös selvää ettei suomen kaltaisessa maassa elä alle 800 e kk tuloilla.</p><p>Tuloverotuksen minimoinnissa tullaan siis rajaan, 800 e kk on täysin verovapaa. Haitaton verotus taas on, 7000 e kk jälkeen veroaste on 100%.</p><p>On myös tutkittu, 1% tulonmenetys aiheuttaa yhtä suuren vitutuksen kuin 0,5% lisätulo.</p><p>Laskevan rajahyödyn teoria antaa samansuuntaisen kuvan, pienissä tuloissa lisäys on hyvinvointia kasvattava, suurissa merkitys on olematon.</p><p>Eräänä verotuksen tehtävänä pidetään tuloerojen kaventamista. Ilmeisesti optimaalinen tuloero liikkuu välillä 1 / 4 &ndash; 1 / 10.</p><p>Noilla tiedoilla oikean veroasteen määrittäminen kullekin tulotasolle on melko helppo matemaattinen harjoitus.</p><p>USA aikoinaan käytti 92% maksimiveroastetta ja henkeä kohden mitattu talous kasvoi reilua 3% vuosivauhtia. Veroastetta laskettiin reippaasti ja talouskasvu alentui merkittävästi. Tapahtui myös muutos kasvun rakenteessa. Teollisuuden kasvu korvautui finanssisektorin kasvulla, mikä lienee helposti arvattavissa, johonkinhan ne suuret tulot menevät. Elleivät veroihin niin keinotteluun.</p><p>Ihmisillä on taipumusta karsastaa veroja, siksi populistiset puolueet pyrkivät aina valtaan veronalennuksilla. Toisaalta ihmiset eivät osaa mieltää kokonaisveroastetta, he tuijottavat vain tilinauhassa näkyvää prosenttia. Jos haluaa hämätä, se on suhteellisen helppoa. Perii esim työnantajan maksamia veroja enemmän ja jättää tilinauhan veroasteeksi nollan. Tämän vuoksi käytetään yleisesti arvonlisäveroa, eläkemaksuja, julkisten monopoli yritysten maksamia voittoja piiloverotuksen muotoina. Herkkäuskoisempi olettaa verotuksensa olevan nolla.</p><p>Tämän hetken suomessa verot menevät (laskuri <a href="http://www.totuusveroistasi.fi/">http://www.totuusveroistasi.fi/</a> ). Summissa on huomioitu kulutuksen arvonlisävero, haittaverot sekä työnantajan maksamat verot olettaen alv kohdistuvan kuluttajaan, ei työhön. Työhön liitetty alv korottaisi veroasteita merkittävästi.</p><p>tilinauhassa näkyvä bruttotulo 1000, ostovoima 669 e kk, verot 557e kk, vero 45,4%</p><p>tilinauhassa näkyvä bruttotulo 1600, ostovoima 931 e kk, verot 1010e kk, vero 52,2%</p><p>tilinauhassa näkyvä bruttotulo 3200, ostovoima 1895 e kk, verot 1987e kk, vero 51,18%</p><p>tilinauhassa näkyvä bruttotulo 6400, ostovoima 3598 e kk, verot 4269e kk, vero 54,26%</p><p>tilinauhassa näkyvä bruttotulo 9600, ostovoima 5015 e kk, verot 6733e kk, vero 57,31%</p><p>Jos tuota veroasteikkoa haluaisi muuttaa <strong>progressiivisemmaksi</strong> niin pienimmän tulon verotusta kannattaisi laskea, säästyisi asumistuen kaltaisilta tulonsiirroilta. Toisaalta <strong>regressiota</strong> lisäisi vaikkapa 500 e /kk kiinteistövero joka toisi asumistuen piiriin keskituloisetkin. Mikäli myös kaikkein suurituloisimmat halutaan tukien piiriin, veroja täytyy nostaa roimasti.</p><p>Kokonaisveroaste</p><p>Kokonaisveroaste = verojen osuus bruttokansantuotteesta</p><p>Suomessa kokonaisveroaste on vaihdellut.</p><p>1980 35.3 %</p><p>1989 41,5 %</p><p>2017 43,4 %</p><p>OECD veroaste 2017</p><p>Tanska 45.1%</p><p>Keskiarvo 34,3%</p><p>Meksiko 17,2%</p><p><a href="https://www.veronmaksajat.fi/luvut/Tilastot/Verotuotot/Veroaste/">https://www.veronmaksajat.fi/luvut/Tilastot/Verotuotot/Veroaste/</a></p><p><br />&nbsp;</p><p>Yhteisövero</p><p>Yhteisövero maksetaan yrityksen voitosta ja sen maksaa yritys joten se ei aiheuta tyytymättömyyttä. Sen mekanismi takaa ettei verolla ole maksajaa. Osakkeen hinta pörssissä riippuu siitä kuinka paljon sen kuvitellaan aikaa myöten maksavan osinkoja. Jos yrityksen oletetaan maksavan 100 rahaa 20 vuoden aikana ja sen hetken yleinen PE luku on 20, osakkeen hinta on 100. osakkeen omistaja saa omansa pois 20 vuoden aikana. Jos yritys maksaa 50 % yhteisöveroa, osakkeen ostohinta puolittuu mutta sijoittaja saa saman tuoton sijoittamalleen pääomalle. Täten sijoittajan kannalta on sama mikä yhteisövero on, tuotto ei siitä riipu.</p><p>Tilanne muuttuu silloin kun yhteisöverokantaa alennetaan tai korotetaan. Osakkeen arvo reagoi muutokseen ja osakkeen omistaja saa kertaluontoisen arvon nousun taikka aleneman. Jos sijoittaja uskoo Ricardolaiseen Ekvivalenssiin, hän kuitenkin pian yhteisöveron alennuksen jälkeen alkaa odottaa veron nousevan ja kurssiin saattaa ilmaantua odotus veron korotuksesta. Samaten poikkeuksellisen korkea verokanta saattaa luoda odotuksia veron alennuksesta. (Sijoittajat ovat keskimääräistä laskelmoivempia, he saattavat todella reagoida odotettaviin verotuksen muutoksiin.)</p><p>Yhteisöveron alennukset kannattaa sijoittaa taloudellisen taantuman aikaan, tällöin estetään pörssiromahdus osakkeiden tuoton noustessa suhteessa reaalitalouteen.</p><p>Ylikuumenemisen oloissa jolloin työvoimasta on pula, yhteisöveron reilu nostaminen motivoi vauraita hakeutumaan työmarkkinoille. Yhteisöverosta päätettäessä onkin hyvä seurata lehdistä juttuja työvoimapulasta, jos niitä alkaa esiintyä, tiedetään veronkorotuksen olevan ajankohtainen.</p><p>Jos haluaa siirtää osakkeet ulkomaiseen omistukseen, kannattaa poistaa yhteisövero ja asettaa pääomatuloille korkea vero jota ulkomaiset eivät tarvitse maksaa, tämä takaa sen ettei yritysten voitosta tule kotimaahan senttiäkään. Siirtomaiden hyödyntämisessä yritysten omistaminen on helpompaa kuin suora sotilaallinen ryöstö. USA verottaa myös ulkomaisia osakkeen omistajia, Suomi ei tähän ole lähtenyt koska rikolliset haluavat välttää nimeään veroluetteloissa. Jos vero peritään alkuun korkeana ja sen saa takaisin kun ilmoittaa nimensä, omistus kotimaistuu ja rikolliset eivät rahojaan siihen pistä. Tämä saattaa haitata pörssin pääomanmuodostusta koska huumekaupan piirissä liikkuu suuria summia.</p><p><br />Edellinen oppikirjablokini käsitteli arvonlisäveroa:</p><p><a href="http://auvorouvinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252599-kansantalouden-alkeet-arvonlisavero" title="http://auvorouvinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252599-kansantalouden-alkeet-arvonlisavero">http://auvorouvinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252599-kansantalouden-alkee...</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Verotuksen tehtävinä voidaan pitää: inflaation hillintä, ylikuumenemisen estäminen, julkisen kulutuksen rahoittaminen ja kulutuksen ohjaaminen haittaveroilla.

Jälkikeynesiläinen koulukunta näkee julkisten menojen rahoittamisen onnistuvan muutenkin joten verotusta ei siihen tarvita. Toisaalta pitkällä aikavälillä, mikäli saadut rahatulot ohjautuvat yksityiseen kulutukseen, inflaation hidastaminen vaatii verotusta joten lopputulos on sama kuin julkisen kulutuksen rahoittamiseen tähtäävässä verotuksessa. Jälkikeynesiläinen malli antaa kuitenkin verotukselle liikkumavaraa, valtio voi (ja täytyy) tehdä negatiivisen tuloksen laman aikana ja kiristää verotusta ylikuumenemisen uhatessa.

Monetaristien ”Suu säkkiä myöten” malli toimii myötäsyklisesti, verotulot nousevat nousukaudella ja laskevat laskukaudella.

Vastasyklinen verotus on tunnettu tuhansia vuosia. Raamatussa on aiheesta tarina, seitsemän lihavaa vuotta ja seitsemän laihaa vuotta jossa maatalouden tuottavuuden vaihteluihin sopeuduttiin nousukaudella verottamalla varastoon ja laskukaudella siirryttiin negatiiviseen veroasteeseen syöden varastot.

Verotuksen optimointi

Verotus pyritään aina optimoimaan, se mikä on oikea verotuksen optimointi on hiukan kiistan alainen. Jos oletamme tulojen nousevan lineaarisesti nollasta sataan, helpoin malli on aloittaa verotus elinkustannusminimin ylittävästä summasta. Siitä eteenpäin vero voi olla progressivinen (Adam Smith kannatti), tasavero tai regressiivinen. Poliittinen päätös on mitä mallia noudatetaan.

Tuskin kukaan keksinee järkiperusteita elinkustannusminimi alittavien tulojen verotukseen yhteiskunnan toimivuutta ajatelleen koska vanha suomalainen sanonta, tyhjästä on paha nyhjästä toimii verotuksen suhteen.

Virkamiehet näkevät ideaalisen veroasteen olevan 100%. Mallissa virkamiehet jakavat rahat oman näkemyksensä mukaan takaisin. Tähän päämäärään tähtää Valtionvarain ministeriön (VM) ehdotus ruuan arvonlisäveron kohottamisesta ja peruspäivärahan verotuksesta, onhan ne veroja joka on pakko maksaa joten kaikkein pienimmistäkin tuloista saadaan suuri osa mutta saatu vero joudutaan jakamaan takaisin byrokraattisina tukina.

Tätä 100% veroastetta on sovellettu menestyksekkäästi Neuvostoliitossa 1930 – 1989 kunnes virkamiehet keksivät yksityistää valtion. Neuvostoliiton malli verotetut rahat palautettiin palkkatuloina valtion taatessa kaikille työpaikan.

Toinen tapa optimoida verotus on malli jossa tulonsiirtojen määrä on mahdollisimman pieni. Tälläkin on kannattajansa, joskaan ei VM piirissä. Verotus voidaan suunnitella maksimoimaan hyvinvointi ja minimoimaan verotuksen tarve. Tutkimusten mukaan 90 000 dollarin vuositulot luovat maksimaalisen onnen joten tätä korkeammat tulot voidaan verottaa huoletta, ne eivät heikennä kenenkään asemaa. On myös selvää ettei suomen kaltaisessa maassa elä alle 800 e kk tuloilla.

Tuloverotuksen minimoinnissa tullaan siis rajaan, 800 e kk on täysin verovapaa. Haitaton verotus taas on, 7000 e kk jälkeen veroaste on 100%.

On myös tutkittu, 1% tulonmenetys aiheuttaa yhtä suuren vitutuksen kuin 0,5% lisätulo.

Laskevan rajahyödyn teoria antaa samansuuntaisen kuvan, pienissä tuloissa lisäys on hyvinvointia kasvattava, suurissa merkitys on olematon.

Eräänä verotuksen tehtävänä pidetään tuloerojen kaventamista. Ilmeisesti optimaalinen tuloero liikkuu välillä 1 / 4 – 1 / 10.

Noilla tiedoilla oikean veroasteen määrittäminen kullekin tulotasolle on melko helppo matemaattinen harjoitus.

USA aikoinaan käytti 92% maksimiveroastetta ja henkeä kohden mitattu talous kasvoi reilua 3% vuosivauhtia. Veroastetta laskettiin reippaasti ja talouskasvu alentui merkittävästi. Tapahtui myös muutos kasvun rakenteessa. Teollisuuden kasvu korvautui finanssisektorin kasvulla, mikä lienee helposti arvattavissa, johonkinhan ne suuret tulot menevät. Elleivät veroihin niin keinotteluun.

Ihmisillä on taipumusta karsastaa veroja, siksi populistiset puolueet pyrkivät aina valtaan veronalennuksilla. Toisaalta ihmiset eivät osaa mieltää kokonaisveroastetta, he tuijottavat vain tilinauhassa näkyvää prosenttia. Jos haluaa hämätä, se on suhteellisen helppoa. Perii esim työnantajan maksamia veroja enemmän ja jättää tilinauhan veroasteeksi nollan. Tämän vuoksi käytetään yleisesti arvonlisäveroa, eläkemaksuja, julkisten monopoli yritysten maksamia voittoja piiloverotuksen muotoina. Herkkäuskoisempi olettaa verotuksensa olevan nolla.

Tämän hetken suomessa verot menevät (laskuri http://www.totuusveroistasi.fi/ ). Summissa on huomioitu kulutuksen arvonlisävero, haittaverot sekä työnantajan maksamat verot olettaen alv kohdistuvan kuluttajaan, ei työhön. Työhön liitetty alv korottaisi veroasteita merkittävästi.

tilinauhassa näkyvä bruttotulo 1000, ostovoima 669 e kk, verot 557e kk, vero 45,4%

tilinauhassa näkyvä bruttotulo 1600, ostovoima 931 e kk, verot 1010e kk, vero 52,2%

tilinauhassa näkyvä bruttotulo 3200, ostovoima 1895 e kk, verot 1987e kk, vero 51,18%

tilinauhassa näkyvä bruttotulo 6400, ostovoima 3598 e kk, verot 4269e kk, vero 54,26%

tilinauhassa näkyvä bruttotulo 9600, ostovoima 5015 e kk, verot 6733e kk, vero 57,31%

Jos tuota veroasteikkoa haluaisi muuttaa progressiivisemmaksi niin pienimmän tulon verotusta kannattaisi laskea, säästyisi asumistuen kaltaisilta tulonsiirroilta. Toisaalta regressiota lisäisi vaikkapa 500 e /kk kiinteistövero joka toisi asumistuen piiriin keskituloisetkin. Mikäli myös kaikkein suurituloisimmat halutaan tukien piiriin, veroja täytyy nostaa roimasti.

Kokonaisveroaste

Kokonaisveroaste = verojen osuus bruttokansantuotteesta

Suomessa kokonaisveroaste on vaihdellut.

1980 35.3 %

1989 41,5 %

2017 43,4 %

OECD veroaste 2017

Tanska 45.1%

Keskiarvo 34,3%

Meksiko 17,2%

https://www.veronmaksajat.fi/luvut/Tilastot/Verotuotot/Veroaste/


 

Yhteisövero

Yhteisövero maksetaan yrityksen voitosta ja sen maksaa yritys joten se ei aiheuta tyytymättömyyttä. Sen mekanismi takaa ettei verolla ole maksajaa. Osakkeen hinta pörssissä riippuu siitä kuinka paljon sen kuvitellaan aikaa myöten maksavan osinkoja. Jos yrityksen oletetaan maksavan 100 rahaa 20 vuoden aikana ja sen hetken yleinen PE luku on 20, osakkeen hinta on 100. osakkeen omistaja saa omansa pois 20 vuoden aikana. Jos yritys maksaa 50 % yhteisöveroa, osakkeen ostohinta puolittuu mutta sijoittaja saa saman tuoton sijoittamalleen pääomalle. Täten sijoittajan kannalta on sama mikä yhteisövero on, tuotto ei siitä riipu.

Tilanne muuttuu silloin kun yhteisöverokantaa alennetaan tai korotetaan. Osakkeen arvo reagoi muutokseen ja osakkeen omistaja saa kertaluontoisen arvon nousun taikka aleneman. Jos sijoittaja uskoo Ricardolaiseen Ekvivalenssiin, hän kuitenkin pian yhteisöveron alennuksen jälkeen alkaa odottaa veron nousevan ja kurssiin saattaa ilmaantua odotus veron korotuksesta. Samaten poikkeuksellisen korkea verokanta saattaa luoda odotuksia veron alennuksesta. (Sijoittajat ovat keskimääräistä laskelmoivempia, he saattavat todella reagoida odotettaviin verotuksen muutoksiin.)

Yhteisöveron alennukset kannattaa sijoittaa taloudellisen taantuman aikaan, tällöin estetään pörssiromahdus osakkeiden tuoton noustessa suhteessa reaalitalouteen.

Ylikuumenemisen oloissa jolloin työvoimasta on pula, yhteisöveron reilu nostaminen motivoi vauraita hakeutumaan työmarkkinoille. Yhteisöverosta päätettäessä onkin hyvä seurata lehdistä juttuja työvoimapulasta, jos niitä alkaa esiintyä, tiedetään veronkorotuksen olevan ajankohtainen.

Jos haluaa siirtää osakkeet ulkomaiseen omistukseen, kannattaa poistaa yhteisövero ja asettaa pääomatuloille korkea vero jota ulkomaiset eivät tarvitse maksaa, tämä takaa sen ettei yritysten voitosta tule kotimaahan senttiäkään. Siirtomaiden hyödyntämisessä yritysten omistaminen on helpompaa kuin suora sotilaallinen ryöstö. USA verottaa myös ulkomaisia osakkeen omistajia, Suomi ei tähän ole lähtenyt koska rikolliset haluavat välttää nimeään veroluetteloissa. Jos vero peritään alkuun korkeana ja sen saa takaisin kun ilmoittaa nimensä, omistus kotimaistuu ja rikolliset eivät rahojaan siihen pistä. Tämä saattaa haitata pörssin pääomanmuodostusta koska huumekaupan piirissä liikkuu suuria summia.


Edellinen oppikirjablokini käsitteli arvonlisäveroa:

http://auvorouvinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252599-kansantalouden-alkeet-arvonlisavero

]]>
0 http://auvorouvinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253642-kansantalouden-alkeet-veroista-yleensa#comments Verotus Wed, 11 Apr 2018 06:51:17 +0000 Auvo Rouvinen http://auvorouvinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253642-kansantalouden-alkeet-veroista-yleensa
Itseaiheutetut ongelmat: köyhyys ja kiire http://annaaaltonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253596-itseaiheutetut-ongelmat-koyhyys-ja-kiire <p>Luen mielelläni Juho Saaren kirjoituksia, niissä pureudutaan oleellisiin asioihin &ndash; köyhyys, eriarvoisuus sekä sosiaaliturvan toteutustapojen vaikutukset. Mielenkiintoista on, että Helsingin Sanomien <a href="https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005632161.html">artikkelissa&nbsp;</a>köyhyyttä verrataan kiireeseen. Näinhän se on, toiset ovat köyhiä ja toisilla on kiire. Kumpaakaan on ulkopuolisen hankala ymmärtää. Molemmista kuulee vähätteleviä kommentteja. &rdquo;Kai nyt kaikilla on 10 euroa&rdquo; ja &rdquo;kaikilla meillähän on kiire&rdquo;.</p><p>Miksi tämä on itseaiheutettua? Me itse olemme valinneet päättäjät, joiden aikaansaannosta yhteiskuntamme rakenteelliset ongelmat ovat. Kukin henkilö luonnollisesti pyrkii toimimaan itsensä kannalta kannattavalla tavalla. Edes keskituloisella perheellisellä on liikkumavaraa yllättävän vähän. Parinkin satasen muutos tuloissa nollaa ruokabudjetista merkittävän määrän. Muuta liikkumavaraa monenkaan taloudessa ei ole, esimerkiksi asunnon vaihto ei onnistu lennosta ja siitä on kustannuksia. Sosiaaliturvan varassa elävien on myös oltava tarkkoja. Jos ei tee mitään, ei ota riskiä, että tuet muuttuisivat.</p><p>Tehokas yhteiskunta on sellainen, että kukin voi erikoistua siihen asiaan, jonka osaa parhaiten. Lääkäri tekee lääkärin töitä ja tilaa putkimiehen hoitamaan jäätyneen tuloputken. Tätä varten meillä on raha. On myös käytännöllistä, että yhteiskunta kerää tietyn siivun verotuloina, jotta saamme peruspalvelut kuten tieverkon. Jos verotus on suurempi kuin tehokkuusero, aletaan siirtyä itsepalveluyhteiskuntaan. Kenenkään ei kannata ostaa muiden palveluita, jos vain jotenkin pystyy asian tekemään itse.</p><p>Jotta verotuksen vaikutus tulisi selväksi, otetaan yksinkertaistettu esimerkki. Oletetaan, että veroihin ja veroluonteisiin maksuihin menisi vaikkapa 90%. Pakataan kaikki maksut yhteen, koska yksittäisten prosenttien laskeminen ja maksujen erittely on näpertelyä. Meidän kaikkien on helppo katsoa palkkalaskelmastamme kaksi summaa: bruttopalkka ja tilille maksettava määrä. Luontaisetujen vaikutuksen voi kukin arvioida itse. Olemme siis superverotuksen onnelassa. Tapahtuu mitä tahansa, ottaa yhteiskunta 90% siivun. Mitä tämä aiheuttaa? Juuri kenenkään ei kannata ostaa toisten palveluita. Yhden tunnin työn ostamiseen toiselta pitäisi itse tehdä kymmenen tuntia töitä. Seurauksena on massiivinen työttömyys ja lopulta yhteiskunta jää ainoaksi palveluiden tuottajaksi. Aiheutetussa työllisyystilanteessa olisi todennäköisesti paineita kiristää verotusta entisestään sekä leikata palveluita. Alkaako kuulostaa tutulta?</p><p>Jos olemme yllä mainitusta periaatteesta samaa mieltä, jää jäljelle vain keskustelu siitä, millä verotuksen tasolla päädymme tehottomaan yhteiskuntaan. En osaa sanoa, mikä olisi optimi, mutta se on helppo nähdä, että olemme ylittäneet sen. Verotus heikentää työllisyyttä. Köyhällä ei ole varaa olla aktiivinen, sillä liki kaikki tekeminen vaatii rahaa. Työssäkäyvillä taas on kiireempi kuin koskaan ja he uupuvat sorvin ääreen. Työssäkäyvä ei pysty keventämään kotitöiden kuormaa ostamalla palveluita, koska siihen ei yksinkertaisesti ole varaa.</p><p>Mikä ratkaisuksi? Liberaalipuolue kannattaa rakenteellisia muutoksia. Yksi tapa on leikata yritystukia merkittävästi. Koska erilaisten poliittisten kompromissien takia kaikki tavoitteet vesittyvät, otetaan lähtökohdaksi vaikkapa yritystuet pois ja koko summalla veronkevennyksiä. Veronkevennykset tulisi kohdistaa työn verotukseen. Jo pienten tulojen veroprosentti kohoaa Suomessa korkeaksi. Jos tämä toteutuisi edes osittain, voisimme päästä pois tästä kurjistumisen kierteestä.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Luen mielelläni Juho Saaren kirjoituksia, niissä pureudutaan oleellisiin asioihin – köyhyys, eriarvoisuus sekä sosiaaliturvan toteutustapojen vaikutukset. Mielenkiintoista on, että Helsingin Sanomien artikkelissa köyhyyttä verrataan kiireeseen. Näinhän se on, toiset ovat köyhiä ja toisilla on kiire. Kumpaakaan on ulkopuolisen hankala ymmärtää. Molemmista kuulee vähätteleviä kommentteja. ”Kai nyt kaikilla on 10 euroa” ja ”kaikilla meillähän on kiire”.

Miksi tämä on itseaiheutettua? Me itse olemme valinneet päättäjät, joiden aikaansaannosta yhteiskuntamme rakenteelliset ongelmat ovat. Kukin henkilö luonnollisesti pyrkii toimimaan itsensä kannalta kannattavalla tavalla. Edes keskituloisella perheellisellä on liikkumavaraa yllättävän vähän. Parinkin satasen muutos tuloissa nollaa ruokabudjetista merkittävän määrän. Muuta liikkumavaraa monenkaan taloudessa ei ole, esimerkiksi asunnon vaihto ei onnistu lennosta ja siitä on kustannuksia. Sosiaaliturvan varassa elävien on myös oltava tarkkoja. Jos ei tee mitään, ei ota riskiä, että tuet muuttuisivat.

Tehokas yhteiskunta on sellainen, että kukin voi erikoistua siihen asiaan, jonka osaa parhaiten. Lääkäri tekee lääkärin töitä ja tilaa putkimiehen hoitamaan jäätyneen tuloputken. Tätä varten meillä on raha. On myös käytännöllistä, että yhteiskunta kerää tietyn siivun verotuloina, jotta saamme peruspalvelut kuten tieverkon. Jos verotus on suurempi kuin tehokkuusero, aletaan siirtyä itsepalveluyhteiskuntaan. Kenenkään ei kannata ostaa muiden palveluita, jos vain jotenkin pystyy asian tekemään itse.

Jotta verotuksen vaikutus tulisi selväksi, otetaan yksinkertaistettu esimerkki. Oletetaan, että veroihin ja veroluonteisiin maksuihin menisi vaikkapa 90%. Pakataan kaikki maksut yhteen, koska yksittäisten prosenttien laskeminen ja maksujen erittely on näpertelyä. Meidän kaikkien on helppo katsoa palkkalaskelmastamme kaksi summaa: bruttopalkka ja tilille maksettava määrä. Luontaisetujen vaikutuksen voi kukin arvioida itse. Olemme siis superverotuksen onnelassa. Tapahtuu mitä tahansa, ottaa yhteiskunta 90% siivun. Mitä tämä aiheuttaa? Juuri kenenkään ei kannata ostaa toisten palveluita. Yhden tunnin työn ostamiseen toiselta pitäisi itse tehdä kymmenen tuntia töitä. Seurauksena on massiivinen työttömyys ja lopulta yhteiskunta jää ainoaksi palveluiden tuottajaksi. Aiheutetussa työllisyystilanteessa olisi todennäköisesti paineita kiristää verotusta entisestään sekä leikata palveluita. Alkaako kuulostaa tutulta?

Jos olemme yllä mainitusta periaatteesta samaa mieltä, jää jäljelle vain keskustelu siitä, millä verotuksen tasolla päädymme tehottomaan yhteiskuntaan. En osaa sanoa, mikä olisi optimi, mutta se on helppo nähdä, että olemme ylittäneet sen. Verotus heikentää työllisyyttä. Köyhällä ei ole varaa olla aktiivinen, sillä liki kaikki tekeminen vaatii rahaa. Työssäkäyvillä taas on kiireempi kuin koskaan ja he uupuvat sorvin ääreen. Työssäkäyvä ei pysty keventämään kotitöiden kuormaa ostamalla palveluita, koska siihen ei yksinkertaisesti ole varaa.

Mikä ratkaisuksi? Liberaalipuolue kannattaa rakenteellisia muutoksia. Yksi tapa on leikata yritystukia merkittävästi. Koska erilaisten poliittisten kompromissien takia kaikki tavoitteet vesittyvät, otetaan lähtökohdaksi vaikkapa yritystuet pois ja koko summalla veronkevennyksiä. Veronkevennykset tulisi kohdistaa työn verotukseen. Jo pienten tulojen veroprosentti kohoaa Suomessa korkeaksi. Jos tämä toteutuisi edes osittain, voisimme päästä pois tästä kurjistumisen kierteestä.

 

]]>
18 http://annaaaltonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253596-itseaiheutetut-ongelmat-koyhyys-ja-kiire#comments köyhyys Liberaalipuolue Rakenteelliset ongelmat Verotus Tue, 10 Apr 2018 09:43:02 +0000 Anna Aaltonen http://annaaaltonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253596-itseaiheutetut-ongelmat-koyhyys-ja-kiire
X-vero-osuudella veronmaksajien mieltymykset huomioon! http://jauza920.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252939-x-vero-osuudella-veronmaksajien-mieltymykset-huomioon <p><strong>Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen. Yksi tosiasia on se, että Suomi on verohelvetti. Kokonaisveroasteemme onkin yksi maailman korkeimpia. Veronalennusten toteuttaminen on kuitenkin vaikeaa, koska julkisia menoja ei uskalleta leikata vaikka valtion talousarviossa potentiaalisia vaihtoehtoja yllin kyllin riittäisi. Veronalennusten rahoittaminen valtionvelalla ei puolestaan olisi järkevää. On kuitenkin olemassa keino, jonka avulla valtiovalta voisi kohdella maamme ahkeria veronmaksajia paremmin (tai ainakin vähemmän huonosti).</strong></p><p>Kyseinen keino olisi ottaa käyttöön &quot;x-vero-osuus&quot;. Nimitys tulee siitä, että jokainen kansalainen saisi kohdistaa maksamistaan ansiotuloveroista x prosenttia haluamaansa käyttökohteeseen: kulttuuriin, infrastruktuuriin, maanpuolustukseen, nuorisopsykiatriaan, varhaiskasvatukseen, sisäiseen turvallisuuteen tai johonkin muuhun valtion talousarvion osa-alueeseen. X-vero-osuus olisikin erinomainen keino edistää suoraa demokratiaa, vieläpä kenties mitä parhaimmalla mahdollisella tavalla.</p><p>X-vero-osuuden käyttöönotto edellyttäisi muutoksia valtion talousarvioon, jostakin kun olisi siirrettävä määrärahoja vero-osuuksien uudelleenkohdistamiseen. Mielestäni kaikista budjetin osa-alueista voitaisiin juustohöylätä tasapuolisesti määrärahoja sen verran, että jokaiselle kansalaiselle riittäisi maksamistaan ansiotuloveroista x prosenttia kohdistettavaa. X voisi olla muutaman prosentin luokkaa, ensisalkuun alle prosentinkin osuus voisi kokeilun vuoksi olla riittävä. Käytännön toimeenpanon aikataulu voisi olla sellainen, että käyttöönottoa edeltävän vuoden verotietojen perusteella selvitettäisiin osuuksien rahamäärä, joka juustohöylättäisiin kansalaisten uudelleen kohdistettavaksi seuraavana vuonna. Kansalaisten mieltymykset voitaisiin selvittää veroilmoituksen yhteydessä. Veroilmoituksen liitteenä olevassa kyselyssä kansalainen rastittaisi haluamansa ministeriön hallinnonalan, jonka alla olisi pienempiä osa-alueita: esimerkiksi koulutukseen osuutensa kohdistava kansalainen rastittaisi opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan sekä halutessaan vielä tarkemman käyttökohteen kuten peruskoulutuksen, toisen asteen koulutuksen tai korkeakoulutuksen. Kenenkään ei kuitenkaan olisi pakko rastittaa mitään, jolloin kansalainen voisi delegoida osuutensa kohdentamisen poliitikoille.</p><p>Mielestäni olisi äärimmäisen reilua, että ahkerat, töitä tekevät kansalaiset saisivat vaikuttaa heiltä kerättyjen verojen käyttöön nykyistä enemmän. Olisi myös varsin kannustavaa, että ahkeruus palkittaisiin mahdollisuuksilla vaikuttaa. Samalla verojärjestelmässä päästäisiin hyödyntämään markkinamekanismia, jolloin suositut käyttökohteet saisivat enemmän julkista rahoitusta, siinä missä vähemmän tärkeiksi koettujen kohteiden määrärahat supistuisivat. Kansan tahto toteutuisi entistä paremmin kun rivikansalaisten ja poliitikkojen välinen informaation epäsymmetria vähenisi. Iloiset veronmaksajat hymyilisivät entistä leveämmin, siinä missä vihaisten veronmaksajien inho verokarhua kohtaan laantuisi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen. Yksi tosiasia on se, että Suomi on verohelvetti. Kokonaisveroasteemme onkin yksi maailman korkeimpia. Veronalennusten toteuttaminen on kuitenkin vaikeaa, koska julkisia menoja ei uskalleta leikata vaikka valtion talousarviossa potentiaalisia vaihtoehtoja yllin kyllin riittäisi. Veronalennusten rahoittaminen valtionvelalla ei puolestaan olisi järkevää. On kuitenkin olemassa keino, jonka avulla valtiovalta voisi kohdella maamme ahkeria veronmaksajia paremmin (tai ainakin vähemmän huonosti).

Kyseinen keino olisi ottaa käyttöön "x-vero-osuus". Nimitys tulee siitä, että jokainen kansalainen saisi kohdistaa maksamistaan ansiotuloveroista x prosenttia haluamaansa käyttökohteeseen: kulttuuriin, infrastruktuuriin, maanpuolustukseen, nuorisopsykiatriaan, varhaiskasvatukseen, sisäiseen turvallisuuteen tai johonkin muuhun valtion talousarvion osa-alueeseen. X-vero-osuus olisikin erinomainen keino edistää suoraa demokratiaa, vieläpä kenties mitä parhaimmalla mahdollisella tavalla.

X-vero-osuuden käyttöönotto edellyttäisi muutoksia valtion talousarvioon, jostakin kun olisi siirrettävä määrärahoja vero-osuuksien uudelleenkohdistamiseen. Mielestäni kaikista budjetin osa-alueista voitaisiin juustohöylätä tasapuolisesti määrärahoja sen verran, että jokaiselle kansalaiselle riittäisi maksamistaan ansiotuloveroista x prosenttia kohdistettavaa. X voisi olla muutaman prosentin luokkaa, ensisalkuun alle prosentinkin osuus voisi kokeilun vuoksi olla riittävä. Käytännön toimeenpanon aikataulu voisi olla sellainen, että käyttöönottoa edeltävän vuoden verotietojen perusteella selvitettäisiin osuuksien rahamäärä, joka juustohöylättäisiin kansalaisten uudelleen kohdistettavaksi seuraavana vuonna. Kansalaisten mieltymykset voitaisiin selvittää veroilmoituksen yhteydessä. Veroilmoituksen liitteenä olevassa kyselyssä kansalainen rastittaisi haluamansa ministeriön hallinnonalan, jonka alla olisi pienempiä osa-alueita: esimerkiksi koulutukseen osuutensa kohdistava kansalainen rastittaisi opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan sekä halutessaan vielä tarkemman käyttökohteen kuten peruskoulutuksen, toisen asteen koulutuksen tai korkeakoulutuksen. Kenenkään ei kuitenkaan olisi pakko rastittaa mitään, jolloin kansalainen voisi delegoida osuutensa kohdentamisen poliitikoille.

Mielestäni olisi äärimmäisen reilua, että ahkerat, töitä tekevät kansalaiset saisivat vaikuttaa heiltä kerättyjen verojen käyttöön nykyistä enemmän. Olisi myös varsin kannustavaa, että ahkeruus palkittaisiin mahdollisuuksilla vaikuttaa. Samalla verojärjestelmässä päästäisiin hyödyntämään markkinamekanismia, jolloin suositut käyttökohteet saisivat enemmän julkista rahoitusta, siinä missä vähemmän tärkeiksi koettujen kohteiden määrärahat supistuisivat. Kansan tahto toteutuisi entistä paremmin kun rivikansalaisten ja poliitikkojen välinen informaation epäsymmetria vähenisi. Iloiset veronmaksajat hymyilisivät entistä leveämmin, siinä missä vihaisten veronmaksajien inho verokarhua kohtaan laantuisi.

]]>
1 http://jauza920.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252939-x-vero-osuudella-veronmaksajien-mieltymykset-huomioon#comments Suora kansanvalta Valtion budjetti Julkinen talous Veronmaksajat Veronmaksajat maksumiehinä Verotus Tue, 27 Mar 2018 11:00:55 +0000 Johannes Mäkilä http://jauza920.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252939-x-vero-osuudella-veronmaksajien-mieltymykset-huomioon
Kulutuksesta pitää maksaa täysi hinta http://teppovaltonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252833-kulutuksesta-pitaa-maksaa-taysi-hinta <p>Ympäristötalouden ja -johtamisen professori Lassi Linnanen herättelee <a href="https://www.apu.fi/artikkelit/avaaja-lassi-linnanen-on-tabu-sanoa-etta-ala-osta">tammikuun Imagen haastattelussa</a> meitä kuluttajia ymmärtämään omien valintojemme merkityksen:</p><p>&quot;Ilman kulutuksen suunnanmuutosta muut toimenpiteet ovat riittämätömiä, ja meillä alkaa olla ilmastonmuutoksen kannalta kiire. Ihmiset voivat lopettaa liikakulutuksen tässä ja nyt. Sen sijaan kansainvälisten sopimusten ja lakien aikaansaaminen vie vuosia, ja niillä on tapana vesittyä kompromisseiksi. -- Jos pitää valita, kumpi on suurempi ongelma, kysyntä vai tarjonta, niin kysyntä. Tarjonta muuttuu kyllä, kun kysyntä muuttuu.&quot;</p><p>Vaikka on selvää, että kuluttaminen on viime kädessä kuluttajien vastuulla, suurimpia ongelmiamme kuitenkin on, että vääränlainen kuluttaminen on tehty liian edulliseksi: emme joudu maksamaan kulutuksemme täyttä hintaa. Kuten Linnanenkin toteaa:</p><p>&quot;Tällä hetkellä EU:n päästökaupassa hiilidioksiditonni maksaa viisi euroa, mikä on säälittävän vähän eikä pienennä kenenkään kulutusta. Se tarkoittaa sitä, että autolla saa ajaa 10 000 kilometriä ennen kuin joutuu maksamaan ylimääräisen viisi euroa. On tutkittu, että 50 euroa voisi olla jonkinlainen kynnystaso hinnaksi hiilidioksiditonnista. Tämän jälkeen kuluttaja alkaisi miettiä, kannattaako hänen ostaa tuote.&quot;</p><p>Politiikalla &ndash; erityisesti verotuksella &ndash; on tärkeä rooli kulutuksen ohjaamisessa ja kestävien valintojen helpottamisessa.</p><p>Ensiksi, meidän pitää varmistaa, että asuminen ja liikkuminen tiheillä kaupunkialueilla on järkevän hintaista ja sujuvaa.</p><p>Tähän auttaa ainakin (hyvin) korkeiden kerrostalojen rakentaminen, kävely- ja pyöräteiden asettaminen autoteiden edelle sekä julkisen liikenteen riittävä rahoitus. Näin yksityisauton varassa haja-asutusalueilla asuminen ei ole taloudellinen pakko, vaan oma valinta.</p><p>Kevyttä liikennettä suosiva liikennesuunnittelu on oma taiteenlajinsa, mutta tiheämpään rakentamiseen voidaan kannustaa sopivalla verotuksella. Jotta maan käytön varaamisesta muille aiheutuva haitta sadaan huomioitua, tulee kiinteistöveron olla kääntäen verrannollinen aluetta fyysisesti käyttävien ihmisten lukumäärään.</p><p>Kaikille avoimen kauppakeskuksen tulee maksaa alempaa kiinteistöveroa kuin muutaman jalkapallokentän kokoisen huippusalaisen serverifarmin, jossa työskentelee kolme teknikkoa. Parin hehtaarin tontille rakennetun yhden perheen omakotitalon kiinteistöveron tulee olla korkeampi kuin samaan tilaan mahtuvan 30-kerroksisen kymmenien ihmisten kodin.</p><p>Toiseksi, kulutuksesta ympäristölle aiheutuva haitta tulee siirtää täysivaltaisesti taloudellisiin kustannuksiin.</p><p>Raaka-aineiden tuotantoon (ja maahantuontiin!) tulee kohdistaa vero, joka on sitä suurempi, mitä</p><ul><li>enemmän tuotanto aiheuttaa päästöjä (hiilidioksidi, pienhiukkaset, vesistökuormitus, ...)</li><li>hitaammin raaka-aine uudistuu (järvivesi nopeasti, puu hitaammin, öljy ei käytännössä lainkaan)</li><li>enemmän ja pysyvämmin tuotanto muokkaa ympäristöä (avohakkuu poistaa metsän, mutta on väliaikainen ja paikallinen, vesivoimalaitos estää olemassaolonsa ajan kalojen luonnollisen kiertokulun mahdollisesti koko joen vaikutusalueella)</li></ul><p>Meidän kuluttajien on siis syytä tiedostaa vastuumme ja vaikutusmahdollisuutemme, mutta sopivalla politiikalla kulutusta voidaan vähentää ja ohjata kestävään suuntaan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ympäristötalouden ja -johtamisen professori Lassi Linnanen herättelee tammikuun Imagen haastattelussa meitä kuluttajia ymmärtämään omien valintojemme merkityksen:

"Ilman kulutuksen suunnanmuutosta muut toimenpiteet ovat riittämätömiä, ja meillä alkaa olla ilmastonmuutoksen kannalta kiire. Ihmiset voivat lopettaa liikakulutuksen tässä ja nyt. Sen sijaan kansainvälisten sopimusten ja lakien aikaansaaminen vie vuosia, ja niillä on tapana vesittyä kompromisseiksi. -- Jos pitää valita, kumpi on suurempi ongelma, kysyntä vai tarjonta, niin kysyntä. Tarjonta muuttuu kyllä, kun kysyntä muuttuu."

Vaikka on selvää, että kuluttaminen on viime kädessä kuluttajien vastuulla, suurimpia ongelmiamme kuitenkin on, että vääränlainen kuluttaminen on tehty liian edulliseksi: emme joudu maksamaan kulutuksemme täyttä hintaa. Kuten Linnanenkin toteaa:

"Tällä hetkellä EU:n päästökaupassa hiilidioksiditonni maksaa viisi euroa, mikä on säälittävän vähän eikä pienennä kenenkään kulutusta. Se tarkoittaa sitä, että autolla saa ajaa 10 000 kilometriä ennen kuin joutuu maksamaan ylimääräisen viisi euroa. On tutkittu, että 50 euroa voisi olla jonkinlainen kynnystaso hinnaksi hiilidioksiditonnista. Tämän jälkeen kuluttaja alkaisi miettiä, kannattaako hänen ostaa tuote."

Politiikalla – erityisesti verotuksella – on tärkeä rooli kulutuksen ohjaamisessa ja kestävien valintojen helpottamisessa.

Ensiksi, meidän pitää varmistaa, että asuminen ja liikkuminen tiheillä kaupunkialueilla on järkevän hintaista ja sujuvaa.

Tähän auttaa ainakin (hyvin) korkeiden kerrostalojen rakentaminen, kävely- ja pyöräteiden asettaminen autoteiden edelle sekä julkisen liikenteen riittävä rahoitus. Näin yksityisauton varassa haja-asutusalueilla asuminen ei ole taloudellinen pakko, vaan oma valinta.

Kevyttä liikennettä suosiva liikennesuunnittelu on oma taiteenlajinsa, mutta tiheämpään rakentamiseen voidaan kannustaa sopivalla verotuksella. Jotta maan käytön varaamisesta muille aiheutuva haitta sadaan huomioitua, tulee kiinteistöveron olla kääntäen verrannollinen aluetta fyysisesti käyttävien ihmisten lukumäärään.

Kaikille avoimen kauppakeskuksen tulee maksaa alempaa kiinteistöveroa kuin muutaman jalkapallokentän kokoisen huippusalaisen serverifarmin, jossa työskentelee kolme teknikkoa. Parin hehtaarin tontille rakennetun yhden perheen omakotitalon kiinteistöveron tulee olla korkeampi kuin samaan tilaan mahtuvan 30-kerroksisen kymmenien ihmisten kodin.

Toiseksi, kulutuksesta ympäristölle aiheutuva haitta tulee siirtää täysivaltaisesti taloudellisiin kustannuksiin.

Raaka-aineiden tuotantoon (ja maahantuontiin!) tulee kohdistaa vero, joka on sitä suurempi, mitä

  • enemmän tuotanto aiheuttaa päästöjä (hiilidioksidi, pienhiukkaset, vesistökuormitus, ...)
  • hitaammin raaka-aine uudistuu (järvivesi nopeasti, puu hitaammin, öljy ei käytännössä lainkaan)
  • enemmän ja pysyvämmin tuotanto muokkaa ympäristöä (avohakkuu poistaa metsän, mutta on väliaikainen ja paikallinen, vesivoimalaitos estää olemassaolonsa ajan kalojen luonnollisen kiertokulun mahdollisesti koko joen vaikutusalueella)

Meidän kuluttajien on siis syytä tiedostaa vastuumme ja vaikutusmahdollisuutemme, mutta sopivalla politiikalla kulutusta voidaan vähentää ja ohjata kestävään suuntaan.

]]>
3 http://teppovaltonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252833-kulutuksesta-pitaa-maksaa-taysi-hinta#comments Energia- ja ympäristöpolitiikka Liikakulutus Verotus Sun, 25 Mar 2018 07:12:20 +0000 Teppo Valtonen http://teppovaltonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252833-kulutuksesta-pitaa-maksaa-taysi-hinta
Perusteltu perintövero – kaikki raha on moneen kertaan verotettua http://tiaintu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252706-perusteltu-perintovero-kaikki-raha-on-moneen-kertaan-verotettua <p>Perintö- ja lahjaveron poistamista koskeva <a href="https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2665">kansalaisaloite</a> on <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10122189">ylittänyt</a> 50000 allekirjoittajan rajan ja on menossa eduskuntaan käsiteltäväksi. Perintöverokeskustelussa usein toistuva argumentti on, että perintövero on väärin, koska verot omaisuudesta on jo kerran maksettu. Perustelu ontuu, sillä kaikki taloudessa kiertävä raha on moneen kertaan verotettua. Samalla tavalla verotetaan esimerkiksi ihmisten kulutukseen käyttämää rahaa, vaikka siitäkin rahasta verot on jo maksettu. Välillä kuulee myös väitettävän, että perintövero on &quot;omaisuusvero&quot;, vaikka samanlainen transaktio siinä tapahtuu perinnön jättäjältä sen saajalle kuin vaikkapa palkkaa maksettaessa.<br /><br />Valtion pitää joka tapauksessa verottaa tai ottaa lainaa täsmälleen päätetyn budjetin loppusumman verran (itse toki löytäisin budjetista miljardikaupalla karsittavaa). Tämän summan verottaminen kannattaisi tehdä sellaisella tavalla, joka aiheuttaa mahdollisimman vähän taloudellista haittaa. Jos perintöverosta luovutaan, sama summa tullaan keräämään muiden verojen kautta, ja kun katsoo tämänhetkistä verotuksen kokonaisuutta, tärkeää olisi siirtää painopistettä poispäin työn verotuksesta. Perintövero ei ole haitallisimmasta päästä veroja, jos vertaillaan verojen taloudellisia haittavaikutuksia. Työn verotus vähentää työn tekemistä - perintöverolla ei ole vastaavaa suoraan hyvinvointia vähentävää vaikutusta.<br /><br />Perintövero ei ole ongelmaton vero, mutta todelliset ongelmat ovat aivan muualla kuin siinä, että raha olisi jo verotettua. Oikeita epäkohtia ovat esimerkiksi se, että perittävä omaisuus voi olla epälikvidiä ja verot pitää maksaa ennen kuin omaisuuden voi realisoida. &nbsp;Veron summa voi myös määräytyä ennen kuin mahdollisesti arvoltaan vaihtelevan omaisuuden hallinta siirtyy perijälle. Perimisessä saattaa siis olla suuriakin yksinomaan verotuksesta aiheutuvia riskejä. Perintöveroa on myös varsin helppo vältellä laillisesti, jos taloudellisia resursseja siihen löytyy.<br /><br />Jos nykyisen perintöveron ongelmat korjataan, eikä nykyiseen kohtuulliseen tasoon kosketa, on perintövero muiden verojen rinnalla aivan varteenotettava vaihtoehto valtion tulojen keräämiseen.</p> Perintö- ja lahjaveron poistamista koskeva kansalaisaloite on ylittänyt 50000 allekirjoittajan rajan ja on menossa eduskuntaan käsiteltäväksi. Perintöverokeskustelussa usein toistuva argumentti on, että perintövero on väärin, koska verot omaisuudesta on jo kerran maksettu. Perustelu ontuu, sillä kaikki taloudessa kiertävä raha on moneen kertaan verotettua. Samalla tavalla verotetaan esimerkiksi ihmisten kulutukseen käyttämää rahaa, vaikka siitäkin rahasta verot on jo maksettu. Välillä kuulee myös väitettävän, että perintövero on "omaisuusvero", vaikka samanlainen transaktio siinä tapahtuu perinnön jättäjältä sen saajalle kuin vaikkapa palkkaa maksettaessa.

Valtion pitää joka tapauksessa verottaa tai ottaa lainaa täsmälleen päätetyn budjetin loppusumman verran (itse toki löytäisin budjetista miljardikaupalla karsittavaa). Tämän summan verottaminen kannattaisi tehdä sellaisella tavalla, joka aiheuttaa mahdollisimman vähän taloudellista haittaa. Jos perintöverosta luovutaan, sama summa tullaan keräämään muiden verojen kautta, ja kun katsoo tämänhetkistä verotuksen kokonaisuutta, tärkeää olisi siirtää painopistettä poispäin työn verotuksesta. Perintövero ei ole haitallisimmasta päästä veroja, jos vertaillaan verojen taloudellisia haittavaikutuksia. Työn verotus vähentää työn tekemistä - perintöverolla ei ole vastaavaa suoraan hyvinvointia vähentävää vaikutusta.

Perintövero ei ole ongelmaton vero, mutta todelliset ongelmat ovat aivan muualla kuin siinä, että raha olisi jo verotettua. Oikeita epäkohtia ovat esimerkiksi se, että perittävä omaisuus voi olla epälikvidiä ja verot pitää maksaa ennen kuin omaisuuden voi realisoida.  Veron summa voi myös määräytyä ennen kuin mahdollisesti arvoltaan vaihtelevan omaisuuden hallinta siirtyy perijälle. Perimisessä saattaa siis olla suuriakin yksinomaan verotuksesta aiheutuvia riskejä. Perintöveroa on myös varsin helppo vältellä laillisesti, jos taloudellisia resursseja siihen löytyy.

Jos nykyisen perintöveron ongelmat korjataan, eikä nykyiseen kohtuulliseen tasoon kosketa, on perintövero muiden verojen rinnalla aivan varteenotettava vaihtoehto valtion tulojen keräämiseen.

]]>
75 http://tiaintu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252706-perusteltu-perintovero-kaikki-raha-on-moneen-kertaan-verotettua#comments Kotimaa Perintövero Perintöverotus SDP Verotus Fri, 23 Mar 2018 05:22:00 +0000 Tuomas Tiainen http://tiaintu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252706-perusteltu-perintovero-kaikki-raha-on-moneen-kertaan-verotettua
Perintöveron perintää kohtuullistettava http://jauza920.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252715-perintoveron-perintaa-kohtuullistettava <p><strong>Perintövero puhuttaa jälleen. Koska suhtaudun skeptisesti sen lakkauttamisen realistisuuteen, olen laatinut varasuunnitelman, jolla perintöverotuksen lieveilmiöitä voitaisiin eliminoida edes hiukan.</strong></p> <p>Aika ajoin uutisoidaan tapauksista, joisssa verottaja on yrittänyt periä perintöveroa vaikeasti rahaksi muutettavista asioista kuten kiinteistöistä. Koska kiinteistön myynti on toisinaan hidasta ja perintöveron maksuaikataulu joustamaton, on tällaisen epälikvidin perinnön perijällä suuri riski joutua taloudellisiin vaikeuksiin.</p> <p>Menetettyään luottotiedot, yksilön mahdollisuudet työllistymisen, asunnon saamisen sekä eräiden oikeustoimien tekemisen kannalta vaikeutuvat huomattavasti, jolloin elämänlaatu kärsii. Samalla valtiolta jäävät yksilön potentiaaliset kulutus- ja ansiotuloverot saamatta. Tämä verottajan harjoittama joustamaton ja epäinhimillinen perintäkäytäntö onkin äärettömän härskiä! Ja koska se ei palvele yhteiskunnan kokonaisetua, on kyse suorastaan lose-lose-tilanteesta.</p> <p>Perintöveron perintä olisi tällaisissa tilanteissa muutettava kohtuulliseksi siten, ettei yksilölle koituisi huomattavaa haittaa. Epälikvidin perinnön saajalla olisi oltava mahdollisuus sopia verottajan kanssa yksilön elämäntilanteen mukainen maksusuunnitelma. Vaihtoehtoisesti verottaja voisi pantata epälikvidin perinnön siihen asti kunnes perintö on realisoitu tai vero muuten maksettu.</p> <p>PS, Omasta mielestäni perintövero pitäisi kokonaan lakkauttaa. Tämä kuitenkin edellyttäisi ratkaisua sen suhteen, miten verokertymän supistuminen kompensoitaisiin. Vaihtoehtoja ovat valtionvelan kasvattaminen, muiden verojen korotukset, veropohjan laajentaminen sekä julkisten menojen leikkaaminen. Kolmeen ensimmäiseen suhtaudun äärimmäisen kriittisesti. Menoleikkaukset olisivat puolestaan potentiaalinen vaihtoehto, varsinkin siksi, että tiedän hyvän kohteen: turhia yritystukia olisi ehdottomasti karsittava. Mielestäni ei ole järkevää maksaa tukiaisia suuryrityksille, jotka tekevät muutenkin suuria voittoja; kyseesssähän on perusteeton tulonsiirto veronmaksajilta omistajille..</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Perintövero puhuttaa jälleen. Koska suhtaudun skeptisesti sen lakkauttamisen realistisuuteen, olen laatinut varasuunnitelman, jolla perintöverotuksen lieveilmiöitä voitaisiin eliminoida edes hiukan.

Aika ajoin uutisoidaan tapauksista, joisssa verottaja on yrittänyt periä perintöveroa vaikeasti rahaksi muutettavista asioista kuten kiinteistöistä. Koska kiinteistön myynti on toisinaan hidasta ja perintöveron maksuaikataulu joustamaton, on tällaisen epälikvidin perinnön perijällä suuri riski joutua taloudellisiin vaikeuksiin.

Menetettyään luottotiedot, yksilön mahdollisuudet työllistymisen, asunnon saamisen sekä eräiden oikeustoimien tekemisen kannalta vaikeutuvat huomattavasti, jolloin elämänlaatu kärsii. Samalla valtiolta jäävät yksilön potentiaaliset kulutus- ja ansiotuloverot saamatta. Tämä verottajan harjoittama joustamaton ja epäinhimillinen perintäkäytäntö onkin äärettömän härskiä! Ja koska se ei palvele yhteiskunnan kokonaisetua, on kyse suorastaan lose-lose-tilanteesta.

Perintöveron perintä olisi tällaisissa tilanteissa muutettava kohtuulliseksi siten, ettei yksilölle koituisi huomattavaa haittaa. Epälikvidin perinnön saajalla olisi oltava mahdollisuus sopia verottajan kanssa yksilön elämäntilanteen mukainen maksusuunnitelma. Vaihtoehtoisesti verottaja voisi pantata epälikvidin perinnön siihen asti kunnes perintö on realisoitu tai vero muuten maksettu.

PS, Omasta mielestäni perintövero pitäisi kokonaan lakkauttaa. Tämä kuitenkin edellyttäisi ratkaisua sen suhteen, miten verokertymän supistuminen kompensoitaisiin. Vaihtoehtoja ovat valtionvelan kasvattaminen, muiden verojen korotukset, veropohjan laajentaminen sekä julkisten menojen leikkaaminen. Kolmeen ensimmäiseen suhtaudun äärimmäisen kriittisesti. Menoleikkaukset olisivat puolestaan potentiaalinen vaihtoehto, varsinkin siksi, että tiedän hyvän kohteen: turhia yritystukia olisi ehdottomasti karsittava. Mielestäni ei ole järkevää maksaa tukiaisia suuryrityksille, jotka tekevät muutenkin suuria voittoja; kyseesssähän on perusteeton tulonsiirto veronmaksajilta omistajille..

]]>
1 http://jauza920.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252715-perintoveron-perintaa-kohtuullistettava#comments Luottotietojen menetys Perintöverotus Verot Verottaja Verotus Thu, 22 Mar 2018 18:57:08 +0000 Johannes Mäkilä http://jauza920.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252715-perintoveron-perintaa-kohtuullistettava