Euroopan pakolaiskriisi http://taistolainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/155412/all Wed, 13 Jun 2018 22:55:52 +0300 fi Pysyvä ratkaisu EU:n rajavalvonta- ja turvapaikkapolitiikkaongelmiin http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256848-pysyva-ratkaisu-eun-rajavalvonta-ja-turvapaikkapolitiikkaongelmiin <p>&rdquo;<em>Frontex auttaa EU-maita ja Schengen-maita valvomaan ulkorajojaan. Se myös tukee rajavalvonnan yhdenmukaistamista eri puolilla EU:ta. Se edistää rajaviranomaisten välistä yhteistyötä kaikissa EU-maissa ja antaa teknistä tukea ja asiantuntija-apua.</em>&rdquo;</p><p>&rdquo;<em>Kukin EU-maa, joka sijaitsee EU:n ulkorajalla, on <u>yksin</u> vastuussa valvonnasta rajallaan. Frontex voi kuitenkin antaa teknistä apua EU-maille, joihin kohdistuu erityisen suuri muuttopaine.</em>&rdquo;</p><p>Nuo Euroopan unionin suomenkielisillä kotisivuilla olevat lainaukset kertovat Euroopan raja- ja merivartiovirasto Frontexin tämänhetkisistä tehtävistä (<a href="https://europa.eu/european-union/about-eu/agencies/frontex_fi"><u>EU, Frontex</u></a>).</p><p>Frontexille on säädetty asetuksilla EU:ssa useita vastuualueita, muttei kokonaisvastuuta EU:n ulkorajojen valvonnasta, josta siis vastaa kukin jäsenmaa omien rajojensa osalta (<a href="https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=OJ:L:2016:251:FULL&amp;from=EN"><u>2016/1624</u></a> sekä myös <a href="https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=OJ:L:2013:295:FULL&amp;from=EN"><u>1052/2013</u></a>, <a href="https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32014R0656&amp;from=en"><u>656/2014</u></a>, <a href="https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32016R0399&amp;from=FI"><u>2016/399</u></a> ja <a href="https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32008L0115&amp;from=EN"><u>2008/115/EY</u></a>, taustatietona <a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/EY%202007/2004"><u>EY 2007/2004</u></a>, <a href="https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32007R0863&amp;from=EN"><u>EY 863/2007</u></a>, <a href="https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=OJ:L:2011:304:FULL&amp;from=EN"><u>1168/2011</u></a> ja <a href="https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=OJ:L:2016:251:FULL&amp;from=EN"><u>2016/1624</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Euroopan turvapaikkapolitiikka on kroonisesti kriisissä ja kriisissä on nyt uusi vaihe &ndash; samalla setvitään parin viime vuoden suuria virheitä</em>&rdquo; oli uutisotsikko Helsingin Sanomissa muutama päivä sitten (<a href="https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005713871.html"><u>HS 10.6.2018</u></a>).</p><p>Tuo Helsingin Sanomien otsikko kuvaa hyvin, miten EU on ollut kyvytön ratkaisemaan rajavalvonta- ja turvapaikkapolitiikkaansa pakolaiskriisissä. Setvintää on taas kerran luvassa kuun lopulla pidettävässä Eurooppa-neuvoston kokouksessa.</p><p>Ratkaisukyvyttömyyden seurauksena populistiset maahanmuuttonäkemykset ovat saaneet kasvavaa jalansijaa EU:ssa, nyt viimeksi tänä ja viime vuonna Saksassa, Itävallassa ja Italiassa. Ruotsissa maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuva Ruotsidemokraatit on ensi syksyn parlamenttivaalien suurin voittaja. EU:n maahanmuuttopolitiikan ongelmat heijastuvat koko unionin toimintaan hetkellä, jolloin unioniin pitäisi olla kaikkein yhtenäisin ulkoisten haasteiden paineessa.</p><p>Jos EU ei nyt kykene viimein ratkaisemaan maahanmuuttopolitiikkansa ongelmia, koko EU lamaantuu, ei vain EU:n maahanmuuttopolitiikka. Kahden viime vuoden aikana tilanne jäsenmaissa on pikkuhiljaa kulkenut kohti hallitsematonta kaaosta.</p><p>Tuorein ikävä EU-pakolaisepisodiesimerkki löytyy Italian, Maltan ja Espanjan välillä. Lopulta Espanja tarjoutui ottamaan vastaan 629 siirtolaista ja turvapaikanhakijaa Välimeren yli kuljettavan Aquarius-laivan, jota Malta ja Italia eivät huolineet satamiinsa (<a href="https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005714754.html"><u>HS 10.6.2018</u></a>).</p><p>EU-maat ovat siis jo alkaneet riidellä kovin ottein keskenään.</p><p>Aquarius-laivan kohtelulla Italian tuore sisäministeri Matteo Salvini näytti, mitä uuden oikeistohallituksen agendalle vahvasti kuuluva turvapaikkapolitiikan kiristäminen käytännössä merkitsee. Muut EU-maat joutuvat nyt maksamaan hintaa sille, etteivät ole osoittaneet riittävää ymmärrystä Italialle, joka on EU-maista eniten joutunut ottamaan vastaan Afrikan puolelta Välimeren yli saapuvia pakolaisia.</p><p>Jatkossa Frontexilla tulee olla keskeinen rooli EU:n rajavalvonnassa ja sitä kautta pakolais- ja siirtolaisasian saamisessa hallintaan. Frontexin tulisi olla se viranomaistoimija, josta kaiken pitäisi lähteä liikenteeseen. Frontexin lisäksi tarvitaan EU:n sisällä toki myös muiden EU-viranomaisinstituutioiden radikaaleja uudelleen määrittelyjä.</p><p>Mutta aluksi hieman lisää Frontexista ja kaikkein aluksi hieman Suomesta ja Frontexista. Suomelle, jolla on yli 1 300 kilometriä yhteistä rajaa Venäjän kanssa, Frontex olisi tärkeä toimija sen uudessa roolissa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>&rdquo;<em>Käännän tämän toisin päin niin, että tämän ilmiön aikana ja sen jälkeisessä tilannearviossa ja siihen liittyvien rikostapausten esitutkinnassa ilmeni yhä vähemmän sellaisia tekijöitä, joiden perusteella olisi voitu päätellä, että se oli spontaania siirtolaisuutta.</em>&rdquo;</p><p>Noin lausui Suomen rajavartiolaitoksen uusi päällikkö kenraalimajuri Ilkka Laitinen Helsingin Sanomien haastattelussa (<a href="https://www.hs.fi/paivanlehti/10062018/art-2000005713914.html"><u>HS 10.6.2018</u></a>). Ilkka Laitinen aloittaa uuden virkansa syyskuun alussa.</p><p>Laitinen lausui diplomaattisesti sen, mikä meillä kaikilla on ollut jo tiedossa, mutta mitä vielä suomalaispoliitikot eivät ole tohtineet julkisesti myöntää. Talven 2015-16 pakolaistulva Venäjältä pohjoisen itärajan yli Suomeen oli Venäjän tarkasti harkitsema poliittinen operaatio.</p><p>Venäjä yllätti Suomen housut kintuissa. Venäjä tietää ja tuntee Suomen heikkoudet. Suomi ei ollut varautunut, että Venäjän vastainen itäraja alkaisi vuotaa pakolaisia, koska Suomen mielestä Venäjän kanssa solmittu vanha rajasopimus estäisi paperittomien tai ilman viisumia olevien ihmisten pääsyn Suomeen.</p><p>Tapaus osoittaa, että Venäjällä on kyllä tarvittaessa kyvykkyys tehdä solmimansa sopimukset pätemättömiksi. Niihin ei siis voi täysin luottaa. Suomi luotti vanhaan rajasopimukseen eikä uskonut Venäjän haastavan sitä, mutta Venäjäpä haastoikin.</p><p>Suomen rajavalvonta ei olisi kyennyt patoamaan pakolaistulvaa, jos Venäjä olisi avannut hanat apposen auki. Jo vähäinen 1 700 pakolaisen määrä tuotti Suomelle tuskaa saaden maata sekaisin.</p><p>Aikaansaamallaan pakolaisepisodilla Venäjällä oli halu viestittää jotain Suomelle Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyen. Mitä Venäjä halusi viestittää? Oliko Suomen Nato-kanta herkässä vaiheessa?</p><p>Kirjoitin aikanaan itärajan pakolaisepisodin ja Suomen Nato-asioiden linkittymisestä blogikirjoituksen otsikolla &rdquo;<em>Itärajan pakolaiskriisissä kysymys oli Suomen Nato-jäsenyydestä</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/214742-itarajan-pakolaiskriisissa-kysymys-oli-suomen-nato-jasenyydesta"><u>US-blogi 3.4.3016</u></a>).</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan ydin Suomen Venäjä-suhteissa on ollut, ettei EU saa olla Suomi-Venäjä-suhteiden välissä. Linjan ydin on ollut, ettei Suomi varsinkaan ongelmatapauksissa hoida suhteitaan Venäjään EU:n avustamana eikä EU:n johdolla. Suomi torjui talven 2015-16 pakolaistulvan ratkaisut EU:n kautta, vaikka niitä ponnekkaasti esitettiin.</p><p>Europarlamentaarikko Heidi Hautala kritisoi uuden määräaikaisen rajasopimuksen Venäjän kanssa solminutta Suomea oikein perustein.</p><p>&rdquo;<em>Tämä neuvottelutilanne on ollut todella erikoinen. <u>Se on ollut alun perinkin virhe, että ollaan lähdetty kahdenvälisesti [ilman EU:ta] neuvottelemaan.</u></em>&rdquo;</p><p>&rdquo;<em>Kotimaisessa keskustelussa on tullut tavaksi hokea, että meillä on erityissuhde Venäjän kanssa ja <u>meidän pitää hoitaa sitä kahdenvälisesti.</u> Sanotaan, että olisi parempi, jos saisimme sopia kahdenvälisesti kaupasta Venäjän kanssa ja toivotaan, että ei olisi pakotteita. Toki keskustella saa, mutta <u>on vaarallista ajatella, että suhteiden hoitaminen suoraan Moskovan kanssa olisi mikään ratkaisu, päinvastoin, siinä joutuu tilanteeseen, että mitä seuraavaksi.</u></em>&rdquo;</p><p>Noin totesi Heidi Hautala Iltalehden sivuilla Suomen tyylistä hoitaa itärajan ongelmia yksin ilman EU:n leveämpiä harteita (<a href="https://www.iltalehti.fi/uutiset/2016041221407631_uu.shtml"><u>IL 12.4.2016</u></a>). Venäjä vei ja Suomi vain vikisi, koska Suomi halusi välttämättä vikistä.</p><p>Heidi Hautalan sanat ovat viisaita sanoja, joihin yhdyn täysin.</p><p>Suomen poliittinen linjaus yrittää hoitaa Venäjään liittyvät ongelmat kahden kesken on vaikea perustella johdonmukaisesti. Suomen tulisi ymmärtää, etteivät reilun viiden miljoonan asukkaan Suomella riitä rahkeet olla tasavertainen neuvottelukumppani Venäjän kanssa. Suomella pitäisi olla neuvotteluasemaa tasapainottavaa voimaa taustallaan.</p><p>Venäjä ja Suomi ovat neuvottelukumppaneina epäsuhtaisia ja silti Suomi yrittää pitää itsellensä tuon kyseenalaisen neuvotteluasetelman jostakin kumman syystä kerta toisensa jälkeen. Kahdenkeskisissä neuvotteluissa ilman taustavoimaa Suomella on suuri vaara joutua alistumaan yksipuolisesti Venäjän esityksiin, tosin tuostahan Suomella on jo pitkää historiaa kylmän sodan ajoilta.</p><p>Suomessa eivät kaikki poliitikot ole edelleenkään ymmärtäneet, että Venäjä tietää Suomen yrittävän hoitaa Venäjän kanssa kahdenkeskisiä asioita vain kaksistaan. Venäjä siis tietää ja tuntee Suomen strategian, mikä helpottaa Venäjän toimintaa. Venäjä näytti tämän mahdollisuutensa Suomelle talven 2015-16 pakolaiskriisin yhteydessä.</p><p>Suomen neuvotteluasema suhteessa Venäjään olisi parempi, jos sillä olisi kantojensa tueksi taustalla EU ja Nato. Suomella pitäisi olla neuvotteluissa venäläisajatuksiin vaikuttavaa taustavoimaa, jolla se voisi tarvittaessa vääntää. Yleensä riittää, että takana on voimaa eikä sitä tarvitse useinkaan käyttää.</p><p>Miksi kummassa Suomi on kieltänyt EU:n Suomii-Venäjä-suhteissa?</p><p>Kyse on presidentin vallasta ja Suomen perinteisestä presidentti-instituutiosta, vaikka presidentin valta-asemaa onkin heikennetty perustuslaissa jo kahteen otteeseen.</p><p>Suomi-Venäjä-suhteiden pitämisellä tiukasti vain presidentin näpeissä nykyinenkin presidentti hakee oikeutusta Kekkos-ajan tapaan olemassaololleen ja vallalleen, joita muuten ei enää olisi. Presidentin valta linkittyy siis Venäjään ja siksi Suomen presidentit ovat olleet Venäjästä niin mustasukkaisia. Luodaan kuvaa, ettei kukaan muu osaisi hoitaa Venäjä-suhteita. Tuo uppoa edelleenkin hyvin Suomen kansaan ja tuota presidenttikuvaa Venäjäkin pyrkii edistämään Suomessa, koska se on Venäjän etu. Suomen Nato-jäsenyys merkitsisi presidentin aseman heikkenemistä.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>&rdquo;<em>Analyysi: EU:n turvapaikkapolitiikka on rikki, eikä Suomea kiinnosta osallistua remonttiin</em>&rdquo; oli uutisotsikko Ylen sivuilla jo vuosi sitten (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-9739528"><u>Yle 25.7.2017</u></a>). Turvapaikkapolitiikan ongelmat ovat EU:lle ylitsepääsemättömän vaikea asia eikä ole näköpiirissä, että yhteinen ratkaisu jäsenmaiden välille löytyisi. Vanhat asiat pitäisi nollata ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Suomi ei ole ollut edistämässä yhteistä ratkaisua.</p><p>Tanskan pääministeri Lars Løkke Rasmussen on ehdottanut, että kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneille ja lähtömaihinsa palauttamista odottaville rakennettaisiin kokoamisleirejä tai säilytyskeskuksia EU:n ulkopuolelle (<a href="https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005709139.html"><u>HS 6.6.2018</u></a>). Nyt Saksa, Tanska, Itävalta ja Hollanti suunnittelevat yhdessä EU:n ulkopuolelle perustettavaa pakolaisleiriä, jonne unionin jäsenmaat voisivat palauttaa kielteisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat (<a href="https://www.aamulehti.fi/ulkomaat/turvapaikanhakijoille-puuhataan-suurta-sailytyskeskusta-eun-ulkopuolelle-mukana-ainakin-saksa-hollanti-itavalta-ja-tanska-200998240/"><u>Aamulehti 7.6.2018</u></a>).</p><p>Euroopan ulkopuolelle perustettavista pakolaisleireistä puhuttiin EU:ssa jo reilu vuosi sitten.</p><p>Unkari, Puola, Tšekki, Italia ja Itävalta ovat keskenään hakemassa liittolaisuutta yhteiselle turvapaikkapolitiikalle. Itävallassa ja Italiassa uudet hallitukset ovat populistien ja maahanmuuttovastaisten muodostamia, mikä on helpottanut EU:n nykyiseen turvapaikkapolitiikkaan kriittisesti suhtautuvien maiden yhdentymistä yhä suurempana joukkona.</p><p>Unkari, Puola, Tšekki ovat kieltäytyneet ottamasta pakolaisia maahan EU:n sisäisiä siirtoja koskevan sopimuksen mukaisesti. Viimeisempänä esimerkkinä Unkarissa Viktor Orbánin hallitus on antanut uuden lakipaketin, joka kriminalisoi turvapaikanhakijoiden auttamisen ja estää käytännössä turvapaikan hakemisen Unkarissa (<a href="https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005699288.html"><u>HS 29.5.2018</u></a>).</p><p>EU:n turvapaikkapolitiikka on tosiaankin täysin rikki.</p><p>Johtopäätös:</p><p>Kun EU ei ole kyennyt vuosien saatossa löytämään yhdessä ratkaisuja pakolais- ja siirtolaisongelmaan, eri EU-maat ovat alkaneet liittoutua pienimmissä ryhmissä hajottaen tässäkin asiassa EU:n yhtenäisyyttä. Tähän hajotukseen ei ole tarvittu Venäjää, sen EU-maat ovat osanneet tehdä keskenäänkin.</p><p>Eri EU-jäsenmaiden pyrkimys hakea kumppaneita pienempiin yhtenäisiin ryhmiin on ymmärrettävää. Vastaavaa EU:n osablokkiutumista pienempiin ryhmiin on nähtävissä myös jo EU:n puolustusyhteistyössä, josta kirjoitin aikaisemmin (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255033-suomen-tulee-liittoutua-sinne-missa-on-sotilaallista-voimaa"><u>US-blogi 8.5.2018</u></a>).</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>EU:n on määrä käsitellä unionin muuttoliikettä ja turvapaikkapolitiikkaongelmia taas kerran kesäkuun lopun Eurooppa-neuvoston kokouksessa Brysselissä 28.&ndash;29.6.2018 (<a href="http://www.consilium.europa.eu/media/34600/provisional-agenda-euco-june18-en.pdf"><u>esityslista</u></a>). Kokous on tärkeä ja näkisin sen viimeisenä mahdollisuutena tehdä yhteisiä päätöksiä ennen kuin EU hajoaa maahanmuutto- ja pakolaiskysymyksissä täysin eri kuppikuntiin.</p><p>Neuvotteluelementtejä Eurooppa-neuvoston kokouksessa ovat mm. Dublin-järjestelmän 4. vaihe, Eurodac-järjestelmä ja EU:n turva&shy;paikkavirasto. Säännöt turvapaikanhakijoiden uudelleensijoittamiselle pitäisi myös lyödä lukkoon.</p><p>Dublinin yleissopimuksessa määrätään, mikä jäsenvaltio käsittelee turvapaikkahakemuksen. Yleissopimus solmittiin vuonna 1990 ja se tuli voimaan vuonna 1997. Dublin II -asetuksella (<a href="https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/HTML/?uri=LEGISSUM:l33153&amp;from=FI"><u>Dublin II -asetus</u></a>,<a href="https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32003R0343&amp;from=FI"><u> 343/2003</u></a>) korvattiin vuonna 2003 &nbsp;tuo vuoden 1990 Dublinin yleissopimus ja tuossa vuoden 2003 asetuksessa vahvistettiin turvapaikkahakemuskäsittelyn toimivalta. Sopimusta päivitettiin taas kertaalleen Dublin III -asetuksella (<u><a href="https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32013R0604&amp;from=EN">604/2013</a></u>) vuonna 2013. Nyt pitäisi päättää neljännestä päivityksestä (<a href="https://ec.europa.eu/home-affairs/sites/homeaffairs/files/what-we-do/policies/european-agenda-migration/proposal-implementation-package/docs/20160504/dublin_reform_proposal_en.pdf"><u>COM (2016) 270, 2016/0133</u></a>).</p><p>Vastaanottodirektiivi (<a href="https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32013L0033&amp;from=FI"><u>2013/33/EU</u></a>, <a href="http://valtioneuvosto.fi/delegate/file/18076"><u>COM (2016) 465</u></a>, <a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/U_37+2016.aspx"><u>U 37/2016 vp</u></a>) käsittelee puolestaan mm. kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vaatimuksista.</p><p>Eurodac (<a href="https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/HTML/?uri=LEGISSUM:l33081&amp;from=FI"><u>Eurodac-järjestelmä</u></a>, <a href="https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32000R2725&amp;from=FI"><u>2725/2000</u></a>) on puolestaan järjestelmä turvapaikanhakijoiden sormenjälkien vertailemista varten.</p><p>Euroopan unionin tuleva turvapaikkavirasto (European Union Agency for Asylum, EUAA) on vielä tällä hetkellä muodossa Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto (European Asylum Support Office, <a href="https://www.easo.europa.eu/"><u>EASO</u></a>) eikä EUAA:lla ei vielä ole kotisivujakaan (<a href="http://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/BRIE/2016/595849/EPRS_BRI%282016%29595849_EN.pdf"><u>EUAA Briefing</u></a>). Euroopan unionin tulevan turvapaikkaviraston pyrkimys on parantaa yhteisen turvapaikkajärjestelmän toimintaa nykyisen Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston (EASO) työn pohjalta. Toimijoita olisivat kuitenkin edelleen yksittäiset EU-maat eikä täysivaltaisen turvapaikka-asioita käsittelevän viraston luominen ole edennyt tuloksellisesti EU-maiden erimielisyyksien vuoksi.</p><p>Yrityksistä huolimatta turvapaikanhakijoiden edelleen liikkuminen EU:n sisällä on ongelmallista eivätkä vastaanotto-olosuhteet EU:n alueella ole yhdenmukaisia. Ongelmia ei saada ratkaistuksi niin kauan, kun kukin jäsenmaa hoitaa näitä yksin ensisijaisesti omista lähtökohdista eivätkä EU-maat kykene toimimaan kollektiivisesti.</p><p>Komissioin hyvätkin ehdotukset ovat jääneet toteutumatta. EU-jäsenmailla tulisi olla enemmän valmiuksia siirtää toimivaltaa EU:lle. Jotta jäsenmaat uskaltaisivat siirtää toimivaltaa EU:lle, pitäisi olla kokonaispaketti päätettäväksi. Osauudistuksiin hivuttautumalla jäsenmaat suhtautuvat ymmärrettävästi epäillen, kun lopullisesta tuloksesta ei ole tietoa.</p><p>Käsillä olevat nykymuotoiset ehdotukset eivät todennäköisesti saa Eurooppa-neuvostoa yksimielisiin ratkaisuihin. Miksi nyt, kun ei aikaisemminkaan? Maat ovat aivan liian erimielisiä eikä erilaisia tavoitteita ole kyetty saattamaan yhteen. EU on edelleen liian hajanainen päätöksentekoon. EU:n muuttoliikettä ja turvapaikkapolitiikkaongelmia koskevat ongelmat jäävät Brysselin kokouksessa taas kerran ilman uskottavaa ratkaisua.</p><p>Kuinka EU:n ja Schengen-alueen ulkorajojen valvonta ja turvapaikkapolitiikka tulisi sitten ratkaista niin, että kaikki osapuolet voisivat ratkaisun hyväksyä ja se olisi periaatteiltaan toimiva pitkälle tulevaisuuteen ilman jatkuvia poliittisia riitoja?</p><p>EU:n yhtenäisyys on kaikki kaikessa. Sen eteen jokaisen kannattaa antaa hieman periksi.</p><p>Esitän ehdotukseni kolmessa seuraavassa kappaleessa. Ratkaisun avain on, että sen voi hyväksyä niin maahanmuuttokriittisin kuin myös maahanmuuttomyönteisin EU-maa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Ehdotus koskee ensinnäkin raja- ja merivartiovirasto Frontexia, josta pitäisi tulla EU:n ja Schengen-alueen virallinen rajavalvoja ulkorajoille. Rajavalvonnan toimivalta tulisi siirtää Frontexille.</p><p>EU- ja Schengen-maiden tulisi luopua omista rajavartiolaitostehtävistään tälle uudelle virastolle, jossa kaikki EU:n ja Schengen-alueen maat olisivat mukana eivätkä luonnollisestikaan vain ne maat, joilla on ulkorajaa. Lentoliikenteessähän kaikki maat ovat ulkorajamaita. Schengen-maista Islanti, Liechtenstein, Norja ja Sveitsi eivät kuulu EU:hun</p><p>Tähän saakka kukin EU-maa, joka sijaitsee EU:n ulkorajalla, on yksin vastuussa valvonnasta omalla rajallaan ja samalla siis EU:n ulkorajalla. Frontex ei siis ole virallinen toimija vastaavasti kuin kunkin maan oma rajavartiolaitos. Koska EU ei ole valtio, niin Frontexin juridinen toimivalta-asema jouduttaisiin miettimään uudestaan, mutta se on kuitenkin lähinnä tekninen ratkaisu, jos poliittinen yksimielisyys olisi mahdollista saavuttaa. Ratkaisumalleja Frontexin juridiselle asemalle olisi useita.</p><p>Frontexissa käytännöt, toimintatavat, turvapaikkahakemusten vastaanotto ja kaikki muu ulkorajoilla olisi yhtenäistä Suomen Raja-Joosepin rajanylityspaikasta Espanjan Ceutan rajanylityspaikkaan Afrikassa. Ulkorajoilla suhteessa maahantulijoihin EU olisi kuin yksi valtio. Frontexilla olisi luonnollisesti koko EU:ta koskevat tietokannat käytössään mukaan lukien vaikkapa Eurodac-järjestelmä.</p><p>Normaalitilanteessa kunkin maan rajavartijat hoitaisivat rajavalvontatehtävänsä kuten nytkin, mutta Frontexin alaisuudessa. Sen sijaan, jos jollekin ulkoraja-alueelle kohdistuisi pakolaistulva tai muu vastaava sellainen tilanne, etteivät maan omat rajavartijat kykenisi enää hoitamaan rajavalvontatehtävänsä, siirtäisi Frontex rajavalvontaa EU:n muista maista siinä laajuudessa, mitä ulkorajan valvonta edellyttäisi.</p><p>Frontexille siis siirtyisivät kaikki ne tehtävät, jotka esimerkiksi Suomen Rajavartiolaitoksella on. Normaalioloissa näitä tehtäviä hoitaisivat edelleen suomalaiset rajavartijat, mutta poikkeustilanteissa heillä olisi velvollisuus mennä valvomaan vaikkapa Viron tai Kreikan ulkorajaa.</p><p>Henkilöstöä siis siirrettäisiin sinne, missä kulloinkin tarvetta on. Talven 2015-16 itärajan pakolaistulvan kaltaisessa tilanteessa Frontex olisi siirtänyt Suomen itärajalle sen verran rajavartijavoimaa, kuin mitä tilanne olisi vaatinut huomioiden myös Venäjän provokatiiviset päämäärät Suomea kohtaan.</p><p>Frontex olisi myös viranomainen, jolla olisi reaaliaikainen tieto Euroopan laajuisesti kaikista rajan ylittäneistä ja rajalla turvapaikkahakemuksen jättäneistä. Frontexin vastuulla olisi, ettei EU:n ulkorajaa kukaan ylitä luvatta sisään eikä ulos.</p><p>Frontex on kuitenkin vain osaratkaisu - mutta ehdoton - pakolais- ja siirtolaiskysymyksen saamiseksi hallintaan EU:n alueella.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Saksa, Tanska, Itävalta ja Hollanti suunnittelevat nyt siis EU:n ulkopuolelle perustettavaa pakolaisleiriä, jonne unionin jäsenmaat voisivat palauttaa kielteisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat. Ensimmäisenä julkisuuteen pakolaisleirit lanseerasi Tanskan pääministeri Lars Løkke Rasmussen.</p><p>EU:n ei pidä perustaa mitään pakolaisleirejä tai pakolaiskeskuksia noilla nimillä.</p><p>Leiri-sanalla on niin huono kaiku pakolaisiin liitettynä, että sanaa ei pitäisi käyttää missään yhteydessä. Myös vastaanottokeskus-sanalla on huono maine, kun puhutaan suomen kielestä.</p><p>Turvapaikkakeskus saattaisi olla jo hyväksyttävä määrite.</p><p>EU:n jäsenmaiden tulisi järjestää koko turvapaikkapolitiikka ja turvapaikanhakijoiden prosessointi keskitetysti EU:n puitteissa, ei EU:n kunkin jäsenmaan puitteissa erikseen.</p><p>EU:n puitteissa järjestettävän prosessin tulisi käsittää koko viranomaisprosessi turvapaikanhakijoiden ensirekisteröinnistä ja turvapaikkahakemusten käsittelystä turvapaikan saaneiden toimittamiseen siihen EU-maahan, jolle vastaanotto on langetettu. Prosessin tulisi käsittää myös kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden asuttaminen turvapaikkakeskukseen ennen palauttamista takaisinottomaahan.</p><p>Turvapaikanhakijan sijainti olisi valvotussa turvapaikkakeskuksessa, kunnes hänen kohtalonsa olisi ratkaistu. Pääseminen &rdquo;kadoksiin&rdquo; EU:n sisälle ei olisi mahdollista. Turvapaikanhakijan turvallisuus olisi myös taatumpi kuin olla luvattomana pitkin Eurooppaa uhkana tulla hyväksikäytetyksi niin työmarkkinoilla kuin mahdollisesti myös muutoin.</p><p>EU:n toimija viranomaisena olisi Euroopan unionin turvapaikkavirasto (European Union Agency for Asylum, EUAA). Turvapaikkapäätöksen valituskanava olisi EU:n oikeuselimiin, mikäli turvapaikanhakijoita ei olisi &rdquo;nimetty&rdquo; EU-maille siinä suhteessa, mikä on kunkin EU-maan painoarvo vaikkapa bruttokansantuotteella tai väkiluvulla määriteltynä.</p><p>Suomen painoarvo bruttokansantuotteella mitattuna olisi noin 1,5 prosenttia (224 mrd./15 300 mrd.= ~1,5 prosenttia) ja väkiluvulla mitattuna noin 1,1 prosenttia (5,5 miljoonaa/508 miljoonaa= ~1,1 prosenttia). Suomen osuus olisi siis karkeasti 1,0-1,5 prosenttia koko EU:n osuudesta.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Frontexin tulisi olla se rajaviranomainen koko Euroopassa ja Schengenin alueella, joka suorittasi turvapaikkaa hakevien ensirekisteröinnin. Tämän jälkeen kaikki hakijat ja ilman maahantuloasiakirjoja saapuvat siirtolaiset sijoitettaisiin heti eri turvapaikkakeskuksiin, jotka olisivat yhtä kuin vaikkapa Suomessa olevat nykyiset vastaanottokeskukset tai Lars Løkke Rasmussenin tarkoittamat pakolaisleirit.</p><p>Turvapaikkakeskuksessa pakolaisasioita hoitaisi päävastuullisena Euroopan unionin turvapaikkavirasto EUAA. Siitä käytännöstä luovuttaisiin, jossa turvapaikanhakijoiden on haettava turvapaikkaa ensimmäisestä valtiosta, johon he saapuvat, ellei heillä ole perhettä muualla. Se ensimmäinen valtio olisi siis jatkossa oikeustoimijana EU tai EU-maiden eräänlainen kollegio erikseen määrättävällä periaatteella, mikäli lainsäädännön muuttaminen tuottaisi ongelmia.</p><p>Turvapaikanhakija asetettaisiin siis heti ensirekisteröinnin jälkeen turvapaikkakeskukseen, jossa hänen turvapaikkahakemus käsitellään. Jos hakemus saa kielteisen päätöksen, jää hakija turvapaikkakeskukseen, josta hänet palautetaan takaisinottomaahan. Jos hakijalle myönnetään turvapaikka, sijoitetaan turvapaikan saanut johonkin EU-maahan erikseen määrättävällä periaatteella. Tuossa periaatteessa kukin maa vastaa turvapaikan saajien sijoittamisesta omalla painoarvollaan, Suomi siis noin 1,0-1,5 prosentin osuudella.</p><p>Kun turvapaikkaa haetaan vaikkapa Lapin Raja-Joosepin rajavartioasemalla, niin sitä ei siis haeta Suomesta vaan EU:sta ja ehkäpä myös Schengen-maista kollektiivisesti niin, että turvapaikanhakija ei tiedä tulevaa sijoitusmaataan, jos hän on oikeutettu turvapaikkaan ja turvapaikka myönnetään. EU:n ulkopuolisilla Schengen-mailla saataisi olla halukkuutta lähteä mukaan tällaiseen järjestelmään.</p><p>EU:lla tulisi olla lukuisia turvapaikkakeskuksia, joiden kapasiteetti olisi jopa satojatuhansia ihmisiä, mikäli siirtolais- ja pakolaisvirrat sitä edellyttäisivät. Keskuksien tulisi olla hyvin rakennettuja ollen turvallisia asuinpaikkoja palveluineen ja ajanvietemahdollisuuksineen eikä mitään telttaleirejä.</p><p>Turvapaikkakeskuksia voisi olla EU-maissa tai EU-maiden ulkopuolella, mutta oleellista olisi, että keskukset olisivat EU-maiden valtiollista aluetta, joissa noudatettaisiin EU-maiden lainsäädäntöä.</p><p>Jos keskus olisi vaikkapa Turkissa tai Marokossa, olisi se kuitenkin EU-maiden hallitsemaa aluetta, jossa ei päde Turkin tai Marokon lainsäädäntö. Kyse on siis tavallaan vastaavasta, kuin mitä kunkin maan suurlähetystö on alueena toisessa valtiossa.</p><p>Prosessi, jossa EU-jäsenmaat päättivät maksaa Turkille miljardikorjaukset Turkin maaperälle ja Turkin hallintaan perustetuista pakolaisleireistä, oli irvokas. Turkin kanssa solmittu pakolaisten luovutussopimus oli siis irvokas. Vastaavaan ei EU:n ei pidä enää koskaan alentua. Harkitsemattomalla toiminnallaan EU on mahdollistanut Turkille myös uhkauksen purkaa luovutussopimus. Vastaavan uhkailutilanteeseen ei suurvallan pidä enää koskaan alistua.</p><p>Turvapaikkakeskuksista EU luonnollisesti maksaisi vuokraa sijaintimaalle ja pitäisi muutenkin huolta keskuksista kaikin puolin. Kukin EU-maa vastaisi omalla suhteellisella osuudellaan - siis painoarvollaan - koko tästä prosessoinnista.</p><p>Turvapaikkakeskuksiin olisi ehkä luotava oma EU-lainsäädäntö, koska EU-maat kollegiaalisesti tuskin suostuisivat, että alueella noudatettaisiin esimerkiksi jonkin maan rikoslakia eikä alue olisi jonkin yksittäisen EU-maan aluetta. Turvapaikkakeskuksien siviilitoimintaa ohjaisi lainsäädäntö vastaavasti kuin muunkin yhteiskunnan toimintaa ohjaa lainsäädäntö.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>EU:n yhteisellä turvapaikkakeskuksien turvapaikanhakumenettelyllä EU siis kontrolloisi täysin maahanmuuttoprosessia alusta loppuun.</p><p>Olisi todennäköistä, että turvapaikanhakijoiden määrä vähenisi, kun hakijalla ei ole ennakkotietoa, mihin maahan joutuisi, jos turvapaikka heltiäisi. Haluttiin Saksaan, mutta jouduttiinkin Unkariin. Toisaalta turvapaikkakeskuksien sijoittamisella epähoukutteleville alueille voitaisiin osaltaan leikata aineellista etua havittelevien turvapaikanhakijoiden ja luvattomien siirtolaisten määrää.</p><p>Jos esimerkiksi Italiaan saapuisi Välimeren yli kerrallaan 10&nbsp;000 pakolaiseksi pyrkivää ja turvapaikanhakijaa tai siirtolaista vailla virallisia matkustusasiakirjoja, Frontex ensirekisteröisi nämä ihmiset ja siirtäisi heidät vaikkapa Marokossa sijaitsevaan EU:n turvapaikkakeskukseen, jossa alkaisi turvapaikkahakemusten käsitelty EUAA:n vetämänä vastaavasti kuin vaikkapa Suomen maahanmuuttovirastossa.</p><p>EU:ssa yhteisesti sovitut hakemuskäsittelyn kriteerit luonnollisesti täyttäisivät kaikki kansainväliset sopimukset. Tämän jälkeen turvapaikan saaneet hakijat siirrettäisiin tulevaan sijoitusmaahan. Kielteisen päätöksen saaneet samoin kuin matkustusasiakirjattomat siirtolaiset palautettaisiin takaisinottomaahan suoraan turvapaikkakeskuksesta.</p><p>Jos 10&nbsp;000 turvapaikanhakijasta 4&nbsp;000 saisi turvapaikan ja Suomelle määrätty sijoitusosuus olisi turvapaikan saaneista vaikkapa 1,0-1,5 prosenttia, Suomeen siirrettäisiin 40-60 turvapaikan saanutta.</p><p>Päätöksiä turvapaikkakeskuksia tekisivät EU-maiden EUAA-virkamiehet, joista 1,0-1,5 prosenttia olisi suomalaisia. Jos joku maa ei haluaisi ottaa maaperälleen sille kuuluvaa osuutta turvapaikan saaneesta, se voisi ostaa sijoituksen toisesta EU-maasta näiden maiden keskenään sopimilla ehdoilla, käytännössä siis rahakorvauksella.</p><p>Kyse ei luonnollisesti ole mistään ihmiskaupasta. Unkarinkaan ei siis tarvitsi ottaa yhtään turvapaikan saanutta, mutta se joutuisi sopimaan rahallisella korvauksella jonkun toisen EU:n maan kanssa Unkarin vastuulle kuuluvien turvapaikan saaneiden kuluista.</p><p>Tämä ehdotus olisi pari vuotta sitten saanut täystyrmäyksen epäinhimillisenä, mutta nyt se olisi nykyeurooppalaisessa poliittisessa ilmapiirissä paras mahdollinen turva todellista turvaa tarvitseville.</p><p>EU:n rajavalvonta- ja turvapaikkapolitiikkaongelmat ovat ratkaistavissa koko EU:n kollektiivisuudella ja siirtämällä vastuuta jäsenmailta EU:lle.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Frontex auttaa EU-maita ja Schengen-maita valvomaan ulkorajojaan. Se myös tukee rajavalvonnan yhdenmukaistamista eri puolilla EU:ta. Se edistää rajaviranomaisten välistä yhteistyötä kaikissa EU-maissa ja antaa teknistä tukea ja asiantuntija-apua.

Kukin EU-maa, joka sijaitsee EU:n ulkorajalla, on yksin vastuussa valvonnasta rajallaan. Frontex voi kuitenkin antaa teknistä apua EU-maille, joihin kohdistuu erityisen suuri muuttopaine.

Nuo Euroopan unionin suomenkielisillä kotisivuilla olevat lainaukset kertovat Euroopan raja- ja merivartiovirasto Frontexin tämänhetkisistä tehtävistä (EU, Frontex).

Frontexille on säädetty asetuksilla EU:ssa useita vastuualueita, muttei kokonaisvastuuta EU:n ulkorajojen valvonnasta, josta siis vastaa kukin jäsenmaa omien rajojensa osalta (2016/1624 sekä myös 1052/2013, 656/2014, 2016/399 ja 2008/115/EY, taustatietona EY 2007/2004, EY 863/2007, 1168/2011 ja 2016/1624).

Euroopan turvapaikkapolitiikka on kroonisesti kriisissä ja kriisissä on nyt uusi vaihe – samalla setvitään parin viime vuoden suuria virheitä” oli uutisotsikko Helsingin Sanomissa muutama päivä sitten (HS 10.6.2018).

Tuo Helsingin Sanomien otsikko kuvaa hyvin, miten EU on ollut kyvytön ratkaisemaan rajavalvonta- ja turvapaikkapolitiikkaansa pakolaiskriisissä. Setvintää on taas kerran luvassa kuun lopulla pidettävässä Eurooppa-neuvoston kokouksessa.

Ratkaisukyvyttömyyden seurauksena populistiset maahanmuuttonäkemykset ovat saaneet kasvavaa jalansijaa EU:ssa, nyt viimeksi tänä ja viime vuonna Saksassa, Itävallassa ja Italiassa. Ruotsissa maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuva Ruotsidemokraatit on ensi syksyn parlamenttivaalien suurin voittaja. EU:n maahanmuuttopolitiikan ongelmat heijastuvat koko unionin toimintaan hetkellä, jolloin unioniin pitäisi olla kaikkein yhtenäisin ulkoisten haasteiden paineessa.

Jos EU ei nyt kykene viimein ratkaisemaan maahanmuuttopolitiikkansa ongelmia, koko EU lamaantuu, ei vain EU:n maahanmuuttopolitiikka. Kahden viime vuoden aikana tilanne jäsenmaissa on pikkuhiljaa kulkenut kohti hallitsematonta kaaosta.

Tuorein ikävä EU-pakolaisepisodiesimerkki löytyy Italian, Maltan ja Espanjan välillä. Lopulta Espanja tarjoutui ottamaan vastaan 629 siirtolaista ja turvapaikanhakijaa Välimeren yli kuljettavan Aquarius-laivan, jota Malta ja Italia eivät huolineet satamiinsa (HS 10.6.2018).

EU-maat ovat siis jo alkaneet riidellä kovin ottein keskenään.

Aquarius-laivan kohtelulla Italian tuore sisäministeri Matteo Salvini näytti, mitä uuden oikeistohallituksen agendalle vahvasti kuuluva turvapaikkapolitiikan kiristäminen käytännössä merkitsee. Muut EU-maat joutuvat nyt maksamaan hintaa sille, etteivät ole osoittaneet riittävää ymmärrystä Italialle, joka on EU-maista eniten joutunut ottamaan vastaan Afrikan puolelta Välimeren yli saapuvia pakolaisia.

Jatkossa Frontexilla tulee olla keskeinen rooli EU:n rajavalvonnassa ja sitä kautta pakolais- ja siirtolaisasian saamisessa hallintaan. Frontexin tulisi olla se viranomaistoimija, josta kaiken pitäisi lähteä liikenteeseen. Frontexin lisäksi tarvitaan EU:n sisällä toki myös muiden EU-viranomaisinstituutioiden radikaaleja uudelleen määrittelyjä.

Mutta aluksi hieman lisää Frontexista ja kaikkein aluksi hieman Suomesta ja Frontexista. Suomelle, jolla on yli 1 300 kilometriä yhteistä rajaa Venäjän kanssa, Frontex olisi tärkeä toimija sen uudessa roolissa.

                                                                                         ****

Käännän tämän toisin päin niin, että tämän ilmiön aikana ja sen jälkeisessä tilannearviossa ja siihen liittyvien rikostapausten esitutkinnassa ilmeni yhä vähemmän sellaisia tekijöitä, joiden perusteella olisi voitu päätellä, että se oli spontaania siirtolaisuutta.

Noin lausui Suomen rajavartiolaitoksen uusi päällikkö kenraalimajuri Ilkka Laitinen Helsingin Sanomien haastattelussa (HS 10.6.2018). Ilkka Laitinen aloittaa uuden virkansa syyskuun alussa.

Laitinen lausui diplomaattisesti sen, mikä meillä kaikilla on ollut jo tiedossa, mutta mitä vielä suomalaispoliitikot eivät ole tohtineet julkisesti myöntää. Talven 2015-16 pakolaistulva Venäjältä pohjoisen itärajan yli Suomeen oli Venäjän tarkasti harkitsema poliittinen operaatio.

Venäjä yllätti Suomen housut kintuissa. Venäjä tietää ja tuntee Suomen heikkoudet. Suomi ei ollut varautunut, että Venäjän vastainen itäraja alkaisi vuotaa pakolaisia, koska Suomen mielestä Venäjän kanssa solmittu vanha rajasopimus estäisi paperittomien tai ilman viisumia olevien ihmisten pääsyn Suomeen.

Tapaus osoittaa, että Venäjällä on kyllä tarvittaessa kyvykkyys tehdä solmimansa sopimukset pätemättömiksi. Niihin ei siis voi täysin luottaa. Suomi luotti vanhaan rajasopimukseen eikä uskonut Venäjän haastavan sitä, mutta Venäjäpä haastoikin.

Suomen rajavalvonta ei olisi kyennyt patoamaan pakolaistulvaa, jos Venäjä olisi avannut hanat apposen auki. Jo vähäinen 1 700 pakolaisen määrä tuotti Suomelle tuskaa saaden maata sekaisin.

Aikaansaamallaan pakolaisepisodilla Venäjällä oli halu viestittää jotain Suomelle Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyen. Mitä Venäjä halusi viestittää? Oliko Suomen Nato-kanta herkässä vaiheessa?

Kirjoitin aikanaan itärajan pakolaisepisodin ja Suomen Nato-asioiden linkittymisestä blogikirjoituksen otsikolla ”Itärajan pakolaiskriisissä kysymys oli Suomen Nato-jäsenyydestä” (US-blogi 3.4.3016).

                                                                                         ****

Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan ydin Suomen Venäjä-suhteissa on ollut, ettei EU saa olla Suomi-Venäjä-suhteiden välissä. Linjan ydin on ollut, ettei Suomi varsinkaan ongelmatapauksissa hoida suhteitaan Venäjään EU:n avustamana eikä EU:n johdolla. Suomi torjui talven 2015-16 pakolaistulvan ratkaisut EU:n kautta, vaikka niitä ponnekkaasti esitettiin.

Europarlamentaarikko Heidi Hautala kritisoi uuden määräaikaisen rajasopimuksen Venäjän kanssa solminutta Suomea oikein perustein.

Tämä neuvottelutilanne on ollut todella erikoinen. Se on ollut alun perinkin virhe, että ollaan lähdetty kahdenvälisesti [ilman EU:ta] neuvottelemaan.

Kotimaisessa keskustelussa on tullut tavaksi hokea, että meillä on erityissuhde Venäjän kanssa ja meidän pitää hoitaa sitä kahdenvälisesti. Sanotaan, että olisi parempi, jos saisimme sopia kahdenvälisesti kaupasta Venäjän kanssa ja toivotaan, että ei olisi pakotteita. Toki keskustella saa, mutta on vaarallista ajatella, että suhteiden hoitaminen suoraan Moskovan kanssa olisi mikään ratkaisu, päinvastoin, siinä joutuu tilanteeseen, että mitä seuraavaksi.

Noin totesi Heidi Hautala Iltalehden sivuilla Suomen tyylistä hoitaa itärajan ongelmia yksin ilman EU:n leveämpiä harteita (IL 12.4.2016). Venäjä vei ja Suomi vain vikisi, koska Suomi halusi välttämättä vikistä.

Heidi Hautalan sanat ovat viisaita sanoja, joihin yhdyn täysin.

Suomen poliittinen linjaus yrittää hoitaa Venäjään liittyvät ongelmat kahden kesken on vaikea perustella johdonmukaisesti. Suomen tulisi ymmärtää, etteivät reilun viiden miljoonan asukkaan Suomella riitä rahkeet olla tasavertainen neuvottelukumppani Venäjän kanssa. Suomella pitäisi olla neuvotteluasemaa tasapainottavaa voimaa taustallaan.

Venäjä ja Suomi ovat neuvottelukumppaneina epäsuhtaisia ja silti Suomi yrittää pitää itsellensä tuon kyseenalaisen neuvotteluasetelman jostakin kumman syystä kerta toisensa jälkeen. Kahdenkeskisissä neuvotteluissa ilman taustavoimaa Suomella on suuri vaara joutua alistumaan yksipuolisesti Venäjän esityksiin, tosin tuostahan Suomella on jo pitkää historiaa kylmän sodan ajoilta.

Suomessa eivät kaikki poliitikot ole edelleenkään ymmärtäneet, että Venäjä tietää Suomen yrittävän hoitaa Venäjän kanssa kahdenkeskisiä asioita vain kaksistaan. Venäjä siis tietää ja tuntee Suomen strategian, mikä helpottaa Venäjän toimintaa. Venäjä näytti tämän mahdollisuutensa Suomelle talven 2015-16 pakolaiskriisin yhteydessä.

Suomen neuvotteluasema suhteessa Venäjään olisi parempi, jos sillä olisi kantojensa tueksi taustalla EU ja Nato. Suomella pitäisi olla neuvotteluissa venäläisajatuksiin vaikuttavaa taustavoimaa, jolla se voisi tarvittaessa vääntää. Yleensä riittää, että takana on voimaa eikä sitä tarvitse useinkaan käyttää.

Miksi kummassa Suomi on kieltänyt EU:n Suomii-Venäjä-suhteissa?

Kyse on presidentin vallasta ja Suomen perinteisestä presidentti-instituutiosta, vaikka presidentin valta-asemaa onkin heikennetty perustuslaissa jo kahteen otteeseen.

Suomi-Venäjä-suhteiden pitämisellä tiukasti vain presidentin näpeissä nykyinenkin presidentti hakee oikeutusta Kekkos-ajan tapaan olemassaololleen ja vallalleen, joita muuten ei enää olisi. Presidentin valta linkittyy siis Venäjään ja siksi Suomen presidentit ovat olleet Venäjästä niin mustasukkaisia. Luodaan kuvaa, ettei kukaan muu osaisi hoitaa Venäjä-suhteita. Tuo uppoa edelleenkin hyvin Suomen kansaan ja tuota presidenttikuvaa Venäjäkin pyrkii edistämään Suomessa, koska se on Venäjän etu. Suomen Nato-jäsenyys merkitsisi presidentin aseman heikkenemistä.

                                                                                         ****

Analyysi: EU:n turvapaikkapolitiikka on rikki, eikä Suomea kiinnosta osallistua remonttiin” oli uutisotsikko Ylen sivuilla jo vuosi sitten (Yle 25.7.2017). Turvapaikkapolitiikan ongelmat ovat EU:lle ylitsepääsemättömän vaikea asia eikä ole näköpiirissä, että yhteinen ratkaisu jäsenmaiden välille löytyisi. Vanhat asiat pitäisi nollata ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Suomi ei ole ollut edistämässä yhteistä ratkaisua.

Tanskan pääministeri Lars Løkke Rasmussen on ehdottanut, että kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneille ja lähtömaihinsa palauttamista odottaville rakennettaisiin kokoamisleirejä tai säilytyskeskuksia EU:n ulkopuolelle (HS 6.6.2018). Nyt Saksa, Tanska, Itävalta ja Hollanti suunnittelevat yhdessä EU:n ulkopuolelle perustettavaa pakolaisleiriä, jonne unionin jäsenmaat voisivat palauttaa kielteisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat (Aamulehti 7.6.2018).

Euroopan ulkopuolelle perustettavista pakolaisleireistä puhuttiin EU:ssa jo reilu vuosi sitten.

Unkari, Puola, Tšekki, Italia ja Itävalta ovat keskenään hakemassa liittolaisuutta yhteiselle turvapaikkapolitiikalle. Itävallassa ja Italiassa uudet hallitukset ovat populistien ja maahanmuuttovastaisten muodostamia, mikä on helpottanut EU:n nykyiseen turvapaikkapolitiikkaan kriittisesti suhtautuvien maiden yhdentymistä yhä suurempana joukkona.

Unkari, Puola, Tšekki ovat kieltäytyneet ottamasta pakolaisia maahan EU:n sisäisiä siirtoja koskevan sopimuksen mukaisesti. Viimeisempänä esimerkkinä Unkarissa Viktor Orbánin hallitus on antanut uuden lakipaketin, joka kriminalisoi turvapaikanhakijoiden auttamisen ja estää käytännössä turvapaikan hakemisen Unkarissa (HS 29.5.2018).

EU:n turvapaikkapolitiikka on tosiaankin täysin rikki.

Johtopäätös:

Kun EU ei ole kyennyt vuosien saatossa löytämään yhdessä ratkaisuja pakolais- ja siirtolaisongelmaan, eri EU-maat ovat alkaneet liittoutua pienimmissä ryhmissä hajottaen tässäkin asiassa EU:n yhtenäisyyttä. Tähän hajotukseen ei ole tarvittu Venäjää, sen EU-maat ovat osanneet tehdä keskenäänkin.

Eri EU-jäsenmaiden pyrkimys hakea kumppaneita pienempiin yhtenäisiin ryhmiin on ymmärrettävää. Vastaavaa EU:n osablokkiutumista pienempiin ryhmiin on nähtävissä myös jo EU:n puolustusyhteistyössä, josta kirjoitin aikaisemmin (US-blogi 8.5.2018).

                                                                                         ****

EU:n on määrä käsitellä unionin muuttoliikettä ja turvapaikkapolitiikkaongelmia taas kerran kesäkuun lopun Eurooppa-neuvoston kokouksessa Brysselissä 28.–29.6.2018 (esityslista). Kokous on tärkeä ja näkisin sen viimeisenä mahdollisuutena tehdä yhteisiä päätöksiä ennen kuin EU hajoaa maahanmuutto- ja pakolaiskysymyksissä täysin eri kuppikuntiin.

Neuvotteluelementtejä Eurooppa-neuvoston kokouksessa ovat mm. Dublin-järjestelmän 4. vaihe, Eurodac-järjestelmä ja EU:n turva­paikkavirasto. Säännöt turvapaikanhakijoiden uudelleensijoittamiselle pitäisi myös lyödä lukkoon.

Dublinin yleissopimuksessa määrätään, mikä jäsenvaltio käsittelee turvapaikkahakemuksen. Yleissopimus solmittiin vuonna 1990 ja se tuli voimaan vuonna 1997. Dublin II -asetuksella (Dublin II -asetus, 343/2003) korvattiin vuonna 2003  tuo vuoden 1990 Dublinin yleissopimus ja tuossa vuoden 2003 asetuksessa vahvistettiin turvapaikkahakemuskäsittelyn toimivalta. Sopimusta päivitettiin taas kertaalleen Dublin III -asetuksella (604/2013) vuonna 2013. Nyt pitäisi päättää neljännestä päivityksestä (COM (2016) 270, 2016/0133).

Vastaanottodirektiivi (2013/33/EU, COM (2016) 465, U 37/2016 vp) käsittelee puolestaan mm. kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vaatimuksista.

Eurodac (Eurodac-järjestelmä, 2725/2000) on puolestaan järjestelmä turvapaikanhakijoiden sormenjälkien vertailemista varten.

Euroopan unionin tuleva turvapaikkavirasto (European Union Agency for Asylum, EUAA) on vielä tällä hetkellä muodossa Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto (European Asylum Support Office, EASO) eikä EUAA:lla ei vielä ole kotisivujakaan (EUAA Briefing). Euroopan unionin tulevan turvapaikkaviraston pyrkimys on parantaa yhteisen turvapaikkajärjestelmän toimintaa nykyisen Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston (EASO) työn pohjalta. Toimijoita olisivat kuitenkin edelleen yksittäiset EU-maat eikä täysivaltaisen turvapaikka-asioita käsittelevän viraston luominen ole edennyt tuloksellisesti EU-maiden erimielisyyksien vuoksi.

Yrityksistä huolimatta turvapaikanhakijoiden edelleen liikkuminen EU:n sisällä on ongelmallista eivätkä vastaanotto-olosuhteet EU:n alueella ole yhdenmukaisia. Ongelmia ei saada ratkaistuksi niin kauan, kun kukin jäsenmaa hoitaa näitä yksin ensisijaisesti omista lähtökohdista eivätkä EU-maat kykene toimimaan kollektiivisesti.

Komissioin hyvätkin ehdotukset ovat jääneet toteutumatta. EU-jäsenmailla tulisi olla enemmän valmiuksia siirtää toimivaltaa EU:lle. Jotta jäsenmaat uskaltaisivat siirtää toimivaltaa EU:lle, pitäisi olla kokonaispaketti päätettäväksi. Osauudistuksiin hivuttautumalla jäsenmaat suhtautuvat ymmärrettävästi epäillen, kun lopullisesta tuloksesta ei ole tietoa.

Käsillä olevat nykymuotoiset ehdotukset eivät todennäköisesti saa Eurooppa-neuvostoa yksimielisiin ratkaisuihin. Miksi nyt, kun ei aikaisemminkaan? Maat ovat aivan liian erimielisiä eikä erilaisia tavoitteita ole kyetty saattamaan yhteen. EU on edelleen liian hajanainen päätöksentekoon. EU:n muuttoliikettä ja turvapaikkapolitiikkaongelmia koskevat ongelmat jäävät Brysselin kokouksessa taas kerran ilman uskottavaa ratkaisua.

Kuinka EU:n ja Schengen-alueen ulkorajojen valvonta ja turvapaikkapolitiikka tulisi sitten ratkaista niin, että kaikki osapuolet voisivat ratkaisun hyväksyä ja se olisi periaatteiltaan toimiva pitkälle tulevaisuuteen ilman jatkuvia poliittisia riitoja?

EU:n yhtenäisyys on kaikki kaikessa. Sen eteen jokaisen kannattaa antaa hieman periksi.

Esitän ehdotukseni kolmessa seuraavassa kappaleessa. Ratkaisun avain on, että sen voi hyväksyä niin maahanmuuttokriittisin kuin myös maahanmuuttomyönteisin EU-maa.

                                                                                         ****

Ehdotus koskee ensinnäkin raja- ja merivartiovirasto Frontexia, josta pitäisi tulla EU:n ja Schengen-alueen virallinen rajavalvoja ulkorajoille. Rajavalvonnan toimivalta tulisi siirtää Frontexille.

EU- ja Schengen-maiden tulisi luopua omista rajavartiolaitostehtävistään tälle uudelle virastolle, jossa kaikki EU:n ja Schengen-alueen maat olisivat mukana eivätkä luonnollisestikaan vain ne maat, joilla on ulkorajaa. Lentoliikenteessähän kaikki maat ovat ulkorajamaita. Schengen-maista Islanti, Liechtenstein, Norja ja Sveitsi eivät kuulu EU:hun

Tähän saakka kukin EU-maa, joka sijaitsee EU:n ulkorajalla, on yksin vastuussa valvonnasta omalla rajallaan ja samalla siis EU:n ulkorajalla. Frontex ei siis ole virallinen toimija vastaavasti kuin kunkin maan oma rajavartiolaitos. Koska EU ei ole valtio, niin Frontexin juridinen toimivalta-asema jouduttaisiin miettimään uudestaan, mutta se on kuitenkin lähinnä tekninen ratkaisu, jos poliittinen yksimielisyys olisi mahdollista saavuttaa. Ratkaisumalleja Frontexin juridiselle asemalle olisi useita.

Frontexissa käytännöt, toimintatavat, turvapaikkahakemusten vastaanotto ja kaikki muu ulkorajoilla olisi yhtenäistä Suomen Raja-Joosepin rajanylityspaikasta Espanjan Ceutan rajanylityspaikkaan Afrikassa. Ulkorajoilla suhteessa maahantulijoihin EU olisi kuin yksi valtio. Frontexilla olisi luonnollisesti koko EU:ta koskevat tietokannat käytössään mukaan lukien vaikkapa Eurodac-järjestelmä.

Normaalitilanteessa kunkin maan rajavartijat hoitaisivat rajavalvontatehtävänsä kuten nytkin, mutta Frontexin alaisuudessa. Sen sijaan, jos jollekin ulkoraja-alueelle kohdistuisi pakolaistulva tai muu vastaava sellainen tilanne, etteivät maan omat rajavartijat kykenisi enää hoitamaan rajavalvontatehtävänsä, siirtäisi Frontex rajavalvontaa EU:n muista maista siinä laajuudessa, mitä ulkorajan valvonta edellyttäisi.

Frontexille siis siirtyisivät kaikki ne tehtävät, jotka esimerkiksi Suomen Rajavartiolaitoksella on. Normaalioloissa näitä tehtäviä hoitaisivat edelleen suomalaiset rajavartijat, mutta poikkeustilanteissa heillä olisi velvollisuus mennä valvomaan vaikkapa Viron tai Kreikan ulkorajaa.

Henkilöstöä siis siirrettäisiin sinne, missä kulloinkin tarvetta on. Talven 2015-16 itärajan pakolaistulvan kaltaisessa tilanteessa Frontex olisi siirtänyt Suomen itärajalle sen verran rajavartijavoimaa, kuin mitä tilanne olisi vaatinut huomioiden myös Venäjän provokatiiviset päämäärät Suomea kohtaan.

Frontex olisi myös viranomainen, jolla olisi reaaliaikainen tieto Euroopan laajuisesti kaikista rajan ylittäneistä ja rajalla turvapaikkahakemuksen jättäneistä. Frontexin vastuulla olisi, ettei EU:n ulkorajaa kukaan ylitä luvatta sisään eikä ulos.

Frontex on kuitenkin vain osaratkaisu - mutta ehdoton - pakolais- ja siirtolaiskysymyksen saamiseksi hallintaan EU:n alueella.

                                                                                         ****

Saksa, Tanska, Itävalta ja Hollanti suunnittelevat nyt siis EU:n ulkopuolelle perustettavaa pakolaisleiriä, jonne unionin jäsenmaat voisivat palauttaa kielteisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat. Ensimmäisenä julkisuuteen pakolaisleirit lanseerasi Tanskan pääministeri Lars Løkke Rasmussen.

EU:n ei pidä perustaa mitään pakolaisleirejä tai pakolaiskeskuksia noilla nimillä.

Leiri-sanalla on niin huono kaiku pakolaisiin liitettynä, että sanaa ei pitäisi käyttää missään yhteydessä. Myös vastaanottokeskus-sanalla on huono maine, kun puhutaan suomen kielestä.

Turvapaikkakeskus saattaisi olla jo hyväksyttävä määrite.

EU:n jäsenmaiden tulisi järjestää koko turvapaikkapolitiikka ja turvapaikanhakijoiden prosessointi keskitetysti EU:n puitteissa, ei EU:n kunkin jäsenmaan puitteissa erikseen.

EU:n puitteissa järjestettävän prosessin tulisi käsittää koko viranomaisprosessi turvapaikanhakijoiden ensirekisteröinnistä ja turvapaikkahakemusten käsittelystä turvapaikan saaneiden toimittamiseen siihen EU-maahan, jolle vastaanotto on langetettu. Prosessin tulisi käsittää myös kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden asuttaminen turvapaikkakeskukseen ennen palauttamista takaisinottomaahan.

Turvapaikanhakijan sijainti olisi valvotussa turvapaikkakeskuksessa, kunnes hänen kohtalonsa olisi ratkaistu. Pääseminen ”kadoksiin” EU:n sisälle ei olisi mahdollista. Turvapaikanhakijan turvallisuus olisi myös taatumpi kuin olla luvattomana pitkin Eurooppaa uhkana tulla hyväksikäytetyksi niin työmarkkinoilla kuin mahdollisesti myös muutoin.

EU:n toimija viranomaisena olisi Euroopan unionin turvapaikkavirasto (European Union Agency for Asylum, EUAA). Turvapaikkapäätöksen valituskanava olisi EU:n oikeuselimiin, mikäli turvapaikanhakijoita ei olisi ”nimetty” EU-maille siinä suhteessa, mikä on kunkin EU-maan painoarvo vaikkapa bruttokansantuotteella tai väkiluvulla määriteltynä.

Suomen painoarvo bruttokansantuotteella mitattuna olisi noin 1,5 prosenttia (224 mrd./15 300 mrd.= ~1,5 prosenttia) ja väkiluvulla mitattuna noin 1,1 prosenttia (5,5 miljoonaa/508 miljoonaa= ~1,1 prosenttia). Suomen osuus olisi siis karkeasti 1,0-1,5 prosenttia koko EU:n osuudesta.

                                                                                         ****

Frontexin tulisi olla se rajaviranomainen koko Euroopassa ja Schengenin alueella, joka suorittasi turvapaikkaa hakevien ensirekisteröinnin. Tämän jälkeen kaikki hakijat ja ilman maahantuloasiakirjoja saapuvat siirtolaiset sijoitettaisiin heti eri turvapaikkakeskuksiin, jotka olisivat yhtä kuin vaikkapa Suomessa olevat nykyiset vastaanottokeskukset tai Lars Løkke Rasmussenin tarkoittamat pakolaisleirit.

Turvapaikkakeskuksessa pakolaisasioita hoitaisi päävastuullisena Euroopan unionin turvapaikkavirasto EUAA. Siitä käytännöstä luovuttaisiin, jossa turvapaikanhakijoiden on haettava turvapaikkaa ensimmäisestä valtiosta, johon he saapuvat, ellei heillä ole perhettä muualla. Se ensimmäinen valtio olisi siis jatkossa oikeustoimijana EU tai EU-maiden eräänlainen kollegio erikseen määrättävällä periaatteella, mikäli lainsäädännön muuttaminen tuottaisi ongelmia.

Turvapaikanhakija asetettaisiin siis heti ensirekisteröinnin jälkeen turvapaikkakeskukseen, jossa hänen turvapaikkahakemus käsitellään. Jos hakemus saa kielteisen päätöksen, jää hakija turvapaikkakeskukseen, josta hänet palautetaan takaisinottomaahan. Jos hakijalle myönnetään turvapaikka, sijoitetaan turvapaikan saanut johonkin EU-maahan erikseen määrättävällä periaatteella. Tuossa periaatteessa kukin maa vastaa turvapaikan saajien sijoittamisesta omalla painoarvollaan, Suomi siis noin 1,0-1,5 prosentin osuudella.

Kun turvapaikkaa haetaan vaikkapa Lapin Raja-Joosepin rajavartioasemalla, niin sitä ei siis haeta Suomesta vaan EU:sta ja ehkäpä myös Schengen-maista kollektiivisesti niin, että turvapaikanhakija ei tiedä tulevaa sijoitusmaataan, jos hän on oikeutettu turvapaikkaan ja turvapaikka myönnetään. EU:n ulkopuolisilla Schengen-mailla saataisi olla halukkuutta lähteä mukaan tällaiseen järjestelmään.

EU:lla tulisi olla lukuisia turvapaikkakeskuksia, joiden kapasiteetti olisi jopa satojatuhansia ihmisiä, mikäli siirtolais- ja pakolaisvirrat sitä edellyttäisivät. Keskuksien tulisi olla hyvin rakennettuja ollen turvallisia asuinpaikkoja palveluineen ja ajanvietemahdollisuuksineen eikä mitään telttaleirejä.

Turvapaikkakeskuksia voisi olla EU-maissa tai EU-maiden ulkopuolella, mutta oleellista olisi, että keskukset olisivat EU-maiden valtiollista aluetta, joissa noudatettaisiin EU-maiden lainsäädäntöä.

Jos keskus olisi vaikkapa Turkissa tai Marokossa, olisi se kuitenkin EU-maiden hallitsemaa aluetta, jossa ei päde Turkin tai Marokon lainsäädäntö. Kyse on siis tavallaan vastaavasta, kuin mitä kunkin maan suurlähetystö on alueena toisessa valtiossa.

Prosessi, jossa EU-jäsenmaat päättivät maksaa Turkille miljardikorjaukset Turkin maaperälle ja Turkin hallintaan perustetuista pakolaisleireistä, oli irvokas. Turkin kanssa solmittu pakolaisten luovutussopimus oli siis irvokas. Vastaavaan ei EU:n ei pidä enää koskaan alentua. Harkitsemattomalla toiminnallaan EU on mahdollistanut Turkille myös uhkauksen purkaa luovutussopimus. Vastaavan uhkailutilanteeseen ei suurvallan pidä enää koskaan alistua.

Turvapaikkakeskuksista EU luonnollisesti maksaisi vuokraa sijaintimaalle ja pitäisi muutenkin huolta keskuksista kaikin puolin. Kukin EU-maa vastaisi omalla suhteellisella osuudellaan - siis painoarvollaan - koko tästä prosessoinnista.

Turvapaikkakeskuksiin olisi ehkä luotava oma EU-lainsäädäntö, koska EU-maat kollegiaalisesti tuskin suostuisivat, että alueella noudatettaisiin esimerkiksi jonkin maan rikoslakia eikä alue olisi jonkin yksittäisen EU-maan aluetta. Turvapaikkakeskuksien siviilitoimintaa ohjaisi lainsäädäntö vastaavasti kuin muunkin yhteiskunnan toimintaa ohjaa lainsäädäntö.

                                                                                         ****

EU:n yhteisellä turvapaikkakeskuksien turvapaikanhakumenettelyllä EU siis kontrolloisi täysin maahanmuuttoprosessia alusta loppuun.

Olisi todennäköistä, että turvapaikanhakijoiden määrä vähenisi, kun hakijalla ei ole ennakkotietoa, mihin maahan joutuisi, jos turvapaikka heltiäisi. Haluttiin Saksaan, mutta jouduttiinkin Unkariin. Toisaalta turvapaikkakeskuksien sijoittamisella epähoukutteleville alueille voitaisiin osaltaan leikata aineellista etua havittelevien turvapaikanhakijoiden ja luvattomien siirtolaisten määrää.

Jos esimerkiksi Italiaan saapuisi Välimeren yli kerrallaan 10 000 pakolaiseksi pyrkivää ja turvapaikanhakijaa tai siirtolaista vailla virallisia matkustusasiakirjoja, Frontex ensirekisteröisi nämä ihmiset ja siirtäisi heidät vaikkapa Marokossa sijaitsevaan EU:n turvapaikkakeskukseen, jossa alkaisi turvapaikkahakemusten käsitelty EUAA:n vetämänä vastaavasti kuin vaikkapa Suomen maahanmuuttovirastossa.

EU:ssa yhteisesti sovitut hakemuskäsittelyn kriteerit luonnollisesti täyttäisivät kaikki kansainväliset sopimukset. Tämän jälkeen turvapaikan saaneet hakijat siirrettäisiin tulevaan sijoitusmaahan. Kielteisen päätöksen saaneet samoin kuin matkustusasiakirjattomat siirtolaiset palautettaisiin takaisinottomaahan suoraan turvapaikkakeskuksesta.

Jos 10 000 turvapaikanhakijasta 4 000 saisi turvapaikan ja Suomelle määrätty sijoitusosuus olisi turvapaikan saaneista vaikkapa 1,0-1,5 prosenttia, Suomeen siirrettäisiin 40-60 turvapaikan saanutta.

Päätöksiä turvapaikkakeskuksia tekisivät EU-maiden EUAA-virkamiehet, joista 1,0-1,5 prosenttia olisi suomalaisia. Jos joku maa ei haluaisi ottaa maaperälleen sille kuuluvaa osuutta turvapaikan saaneesta, se voisi ostaa sijoituksen toisesta EU-maasta näiden maiden keskenään sopimilla ehdoilla, käytännössä siis rahakorvauksella.

Kyse ei luonnollisesti ole mistään ihmiskaupasta. Unkarinkaan ei siis tarvitsi ottaa yhtään turvapaikan saanutta, mutta se joutuisi sopimaan rahallisella korvauksella jonkun toisen EU:n maan kanssa Unkarin vastuulle kuuluvien turvapaikan saaneiden kuluista.

Tämä ehdotus olisi pari vuotta sitten saanut täystyrmäyksen epäinhimillisenä, mutta nyt se olisi nykyeurooppalaisessa poliittisessa ilmapiirissä paras mahdollinen turva todellista turvaa tarvitseville.

EU:n rajavalvonta- ja turvapaikkapolitiikkaongelmat ovat ratkaistavissa koko EU:n kollektiivisuudella ja siirtämällä vastuuta jäsenmailta EU:lle.

]]>
15 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256848-pysyva-ratkaisu-eun-rajavalvonta-ja-turvapaikkapolitiikkaongelmiin#comments EU:n pakolaispolitiikka EU:n turvapaikkapolitiikka Euroopan pakolaiskriisi Turpo Wed, 13 Jun 2018 19:55:52 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256848-pysyva-ratkaisu-eun-rajavalvonta-ja-turvapaikkapolitiikkaongelmiin
Ruotsin vaalit - muuttuuko Suomi ulkopoliittiseksi vaihtorahaksi? http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255263-ruotsin-vaalit-muuttuuko-suomi-ulkopoliittiseksi-vaihtorahaksi <p>Ruotsin valtiopäivävaalit lähestyvät.</p><p>Ne pidetään tämän vuoden syyskuun 9.päivänä. Valtiopäiville valitaan yhteensä 349 edustajaa puoluelistojen mukaan. Näiden vaalien merkitys Suomelle on äärimmäisen tärkeä, sillä vaalien jälkeen Ruotsi tulee pohtimaan uudelleen omia turvallisuuspoliittisia valintojaan. Mennäänkö Natoon vai ei? Jatketaanko puolueettomana ja liitoutumattomana maana vai tartutaanko USA:n tarjoamaan: Ruotsi/Suomi/USA yhteistyöhön syvemmin? Tai lähdettäisiinkö peräti yksin Suomea kuhertelemaan? Ruotsihan ei enää väitä olevansa puolueeton, tätä nimitystä käyttää historiallisista syistä sitkeästi Itävalta EU-jäsenyyden faktisesta puolueettomuuden kumoamisesta huolimatta.</p><p>Vaalit tarjoavat myös mahdollisuuden puhua maan sisäisen turvallisuuden ongelmista. Äänestäjille on puhuttava suoraan: ovatko Ruotsin kansalaiset vaarassa? Voiko Ruotsi jatkaa ääriliberaalia suhdettaan maahanmuuttoon? Kohtaako ruotsalainen poliittinen eliitti todellisuuden?</p><p><strong>Ruotsi &ndash; Suomen esimerkki</strong></p><p>Ruotsi on meille tärkeä naapuri ja läheisin kumppani. Molemmat ovat EU:n jäseniä, sillä erotuksella, että Ruotsi säilytti oman valuuttansa ja kykeni suojautumaan globaaleja suhdannevaihteluja vastaan. Meillä on vanhojen historiallisten suhteiden lisäksi molemmissa maissa suuri kielellinen vähemmistö ja suomalaisperäisiä maahanmuuttajia elää Ruotsissa yli 600&nbsp;000 henkeä. Meidän ulkomaankaupassamme Ruotsi on usein ollut toisella sijalla.</p><p>Suomalais-ruotsalainen yhteistyö perustuu virkamies- ja kansalaisyhteiskuntayhteyden lisäksi myös poliittisiin suhteisiin. Me pidämme yhteyttä kaikkein korkeimmalla tasolla.</p><p>Suhteemme Ruotsiin on vanhastaan ollut sellainen, että me vertaamme itseämme ja saavutuksiamme läntiseen naapuriin. Puolustuspolitiikassa Suomen ja Ruotsin asema ovat toisistaan riippuvaisia: Ruotsi ei ole liittynyt Natoon ja sopi salaisesti USA:n kanssa siitä, että se takaa Ruotsin aseman sotilaallisesti.</p><p>Puolueettomuus taas mahdollisti aikoinaan sen, että Suomi pysyi itäisen puolustusyhteistyön ulkokehällä &ndash; YYA-sopimuksen kanssa. Ruotsi taas ei ole halunnut ottaa vastuuta Suomen puolustamisesta vaan on ollut tyytyväinen tilanteeseen, jossa Suomi toimii Venäjän aikeiden kannalta puskurina. Tämä tarkoittaa sitä, että kriisin sattuessa Ruotsi voisi rajoittua huolehtimaan itsestään ja vain itsestään &ndash; kauniista puheista ja myötätunnosta huolimatta.</p><p>Kylmän sodan loppuessa Ruotsi totesi, että se voi &rdquo;länsimaistaa puolustustaan&rdquo; ja luopui asevelvollisuudesta. Maavoimia heikennettiin myös 1990-luvulla lähes olemattomuuteen saakka. Venäjän paluu suurvallaksi Itämerellä merkitsi sille järkytystä ja puolueet sopivat, että asevelvollisuus tulee takaisin jossain muodossa ja että puolustusmenoja kasvatetaan 274 miljoonalla eurolla joka vuosi aina 2020 saakka. Erityisesti Krimin liittäminen Venäjään vuonna 2014 sai aikaan kauhureaktion Ruotsissa? Entä jos Venäjä toimisi sitä vastaan samalla tavalla? Olisiko mahdollista, että pienet kohteliaat ja vihreät miehet ottaisivat Gotlannin aivan kuin Krimin? Tälle tärkeälle saarelle sijoitettiin joukkoja ensimmäistä kertaa sitten kylmän sodan.</p><p>Eräs vaalien tärkeimmistä asioista on suhde Natoon. Onko maan puolueettomuus historiaa näiden vaalien jälkeen? Antavatko äänestäjät tukensa mikäli joku puolue ilmoittaa avoimesti haluavansa läntiseen puolustusliittoon?</p><p><strong>Nato vai ei? Entä mitä tekee Suomi?</strong></p><p>Pääministeri Stefan Löfvenin johtama vasemmistohallitus on vaikean paikan edessä, sillä sen &rdquo;hiljainen yhtiökumppani&rdquo; kokoomus on äänekkäästi vaatinut liittymistä Natoon. Kansallismieliset, todellista oppositiota edustavat ruotsidemokraatit torjuvat sen sijaan ehdottomasti Nato-hankkeet ja haluavat sen sijaan maksimaalista yhteistyötä Suomen kanssa.</p><p>Yhteistyötä toisaalta Naton, toisaalta Yhdysvaltain kanssa harjoitetaan ja USA:n paimentamana Ruotsin puolustusministeri on allekirjoittanut Suomen ja USA:n kanssa puolustusyhteistyötä tiivistävän kolmenvälisen aiejulistuksen Pentagonin juhlaseremoniassa. Suomen puolustusministeri Jussi Niinistö ja Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist yhdessä Yhdysvaltain puolustusministeri James Mattis&rsquo;in kanssa astuivat askeleen intiimimpää yhteistyötä. Tämä prosessi &rdquo;kolmen yhteistyöstä&rdquo; alkoi jo vuonna 2015 ja sai näin loogisen muotonsa 9. toukokuuta 2018 (venäläisten Voiton päivänä).</p><p>Puolustus onkin iso vaaliteema. Mikäli Ruotsi liittyy Natoon, tapahtuisi se suurimpien puolueiden kuten sosiaalidemokraattien ja kokoomuksen yhteisenä päätöksenä, jolla ruotsidemokraatit voidaan sivuuttaa.</p><p>Sosialidemokraatit eivät ole ilmaisseet halua tällaiseen, mutta onko heidän sanansa luotettava? Jos kuitenkin päätös tulisi, sillä tulisi olemaan iso vaikutus Suomeen &ndash; olisiko meidän pakko seurata mahdollista Nato-Ruotsia vai riittävätkö USA:n takeet, yhteiset harjoitukset ja tiivis yhteistyö Naton kanssa? Laukaiseeko se kriisin Venäjän ja Suomen välisissä suhteissa?&nbsp; Kuten Ukrainassa: Putin halusi vastapainoksi jotain itselleen kun Euromaidan karkotti Venäjä-mielisen Janukovitshin?</p><p><u>Muuttuko Suomi turvallisuuspoliittiseksi vaihtorahaksi, ei tosin heti Ruotsin vaalien jälkeen, mutta ehkä joitakin vuosia sen jälkeen?</u></p><p>Heti-vaihtoehtoa ei käytännössä ole. Ruotsidemokraatit ovat ilmoittaneet takaavansa, että Ruotsi ei joudu Natoon, niin kauan kuin sosialidemokraatit eivät muuta kantaansa. Vaaleihin demarit lähtevät ilmoituksella haluavansa pysyä toistaiseksi Naton ulkopuolella. Heti vaalien jälkeen tuskin kantaa voidaan muuttaa.</p><p>Huomattava myös on, että jos ruotsidemokraattien onnistuisi päästä suurimmaksi puolueeksi, niin Suomen asema saisi aivan uusia aspekteja. Suomea ihailevat ruotsidemokraatithan haluavat mahdollisimman läheistä liittoutumista Suomen kanssa kaikilla aloilla ilman kolmansia pyöriä suhteessa.</p><p><strong>Pakolaisuus taakkana &ndash; puolueet joutuvat myöntämään sen</strong></p><p>Toinen Ruotsin vaalien kuuma kysymys liittyy yleiseen turvallisuuteen ja kansalaisten fyysiseen koskemattomuuteen. Vuodesta 2015 alkanut siirtolaiskriisi merkitsi aluksi sitä, että läntinen naapurimme avasi - kuten Suomikin - Saksan vanavedessä anteliaasti ovensa kaikille humanitaarista turvapaikkaa haluaville.</p><p>Tosin Suomen vieraanvaraisuus oli vielä ehdottomampaa, Ruotsissa ainakin jonkin aikaa suoritettiin Tanskan rajalla tarkastuksia, mutta pyrky Ruotsiin oli Suomea suurempaa. Vuonna 2015 maahan saapui 160&nbsp;000 turvapaikanhakijaa. Näiden kuluiksi Ruotsin maahanmuuttovirasto arvioi vuonna 2016 massiivisiksi: vuosina 2016&ndash;2020 hinnaksi arvioitiin 43 miljardia euroa, mikäli turvapaikanhakijoiden määrä jäisi 140 000 tulijan vuositasolle. Mikäli tulijoita olisi 100&nbsp;000, laskisi silloinen hinta-arvio 34 miljardiin euroon. Meillä hinta on ollut paljon pienempi: vuosittaiseksi kuluksi on arvioitu 1,5 miljardia euroa.</p><p>Maahanmuuton hintaa ei voi laskea ainoastaan kruunuissa vaan myös yhteiskunnan perusrakenteiden muuttumisena. Ruotsalaiset ovat havahtuneet siihen, että tulijoiden suuri määrä on merkinnyt turvallisuuden järkkymistä.</p><p>Erityisesti väkivaltarikosten määrä on kasvanut ja Ruotsin oma poliisi kertoo, että maassa on 61 ongelmallista asuma-aluetta, joista 23 on poliisin mukaan &quot;erityisen ongelmallisia asuinalueita&quot; (särskilt utsatta områden). Asia on niin kipeä, että maan ylipoliisipäällikkö Dan Eliasson oli viime vuonna menettää virkansa, kun hän otti tämä asian esille.</p><p><strong>Ruotsi perussuomalaistuu&hellip; </strong></p><p>Ongelma on tunteen tasolla. Kukaan huomattava poliitikko, ruotsidemokraatteja lukuun ottamatta, ei oikein uskalla tuoda tätä kansalaisten kipeästi tuntemaa ongelmaa esille eivätkä mediat halua keskustella siitä &ndash; peläten leimautuvansa rasisteiksi.</p><p>Käytännön tasolla tämä keskustelukielto on merkinnyt sitä, että aihetta kaihdetaan kuin ruttoa.</p><p>Tämä &rdquo;virtahepo olohuoneessa, josta ei voi puhua&rdquo; on heijastunut myös suomalaiseen tiedonvälitykseen. On asioita, joista ei voi puhua ja sillä siisti.</p><p>Puolueiden kannatus heijastuu tässä asiassa erityisen paljon. Vaikeassa tilanteessa ruotsalaiset uskovat vanhaan: sosiaalidemokraattien kannatus on pysynyt korkealla. Tammikuussa 2018 Sosiaalidemokraatit johtavat 27,4 % osuudella ja moderaatit (eli paikallinen kokoomus) on n toisena 22,3 % osuudella. Sverigedemokraatit ovat tammikuun puoluemielipidemittausten keskiarvotuloksena tällä hetkellä kolmantena 18,6 % osuudella.</p><p>Käytännössä tämä on merkinnyt sitä, että mikäli tulos on tämän tyyppinen, sosiaalidemokraattien vähemmistöhallitus jatkaa. Vaikka turvallisuus askarruttaa ei Sverigedemokraateilla näytä olevan ratkaisevaa nostetta ohi kahden suuren. Vuoden 2015 maahanmuuttoaallon laantuminen pienemmäksi ja suurpuolueiden suuret suunnitelmat ja pienet teot maahanmuuton rajoittamiseksi ovat taltuttaneet Sverigedemokraattien nopean nousun.</p><p>Tällä hetkellä Ruotsin vähemmistöhallitus koostuu Sosiaalidemokraateista ja Ympäristöpuolueesta. Moderaatit äänestävät hallitusta silloin, kun se muuten uhkaisi kaatua. Vaalien jälkeen katsotaan kenen kanssa sosiaalidemokraatit haluavat jatkaa. Onko mahdollista, että isot turvallisuuspoliittiset ratkaisut vaativat moderaattien osallistumista &rdquo;aidosti&rdquo; yhteiseen hallitukseen?</p><p>Entä jos Sverigedemokraatit saavat jytkyn? Murtaakseen varmasti eristämisensä ja päästäkseen vaikuttamaan sen olisi saatava yli 30 % äänistä.</p><p>Vaalien isot ratkaisut tehdään senioriäänestäjien keskuudessa. Miten suuret ikäluokat &ndash; tai kuten Ruotsissa leikillisesti sanotaan &ndash; miten &rdquo;köttberget&rdquo; äänestää? Luottaako se demareihin vain haluaako se muutosta tässä vaarallisessa maailmassa?</p><p>Vastaus on ilmeisesti se, että pahoina aikoina luotetaan vanhaan.</p><p><strong>Ruotsin demarit &ndash; pää tiiviisti pensaassa</strong></p><p>Ensimmäisessä vaalikeskustelussa näkyi myös hyvin se, minkälaisen strategian eri puolueet ovat omaksuneet. Kukaan ei halua puhua Sverigedemokraattien kanssa &ndash; etenkään kun he esittelevät kaikille kansalaisille kipeitä ongelmia, joita on syntynyt siirtolaiskriisistä.</p><p>Ruotsin vallanpitäjien taktiikkana on jättää tämä puolue marginaaliin ja olla kuin sitä ei olisikaan. Paitsi silloin, kun se tekee jotain ikävää tai skandalöösiä. Tilanne on mielenkiintoinen: valtapuolueet elävät &rdquo;state of denial&rdquo; tilassa ja sverigedemokraatit yrittävät päästä siitä poliittisesta paitsiosta, johon heidät on ajettu.</p><p>Ruotsalainen demokratia elää nyt käymistilassa ja ainoa ulospääsy näyttää olevan se, että joko sosiaalidemokraatit ja kokoomus pääsevät yhteisymmärrykseen niin sisä- kuin ulkopolitiikasta tai sitten sverigedemokraatit otetaan politiikkaan mukaan.</p><p>Näyttää siltä, että ns. &rdquo;SUURI KOALITIO&rdquo; olisi äärimmäisen epäsuosittu. Ruotsin demarit ovat kuitenkin Saksan kollegoitaan historiallisesti paljon itsevarmempia! Todennäköisimmin vanha meno jatkuu, jossa näennäisesti vähän rajoitetaan siirtolaisuutta ja lähennytään vielä lisää USA:ta ja Natoa liittymättä kuitenkaan siihen.</p><p>Ruotsalaisen demokratian ja tulevien vaalien iso asia on: milloin tosiasiat tunnustetaan? Milloin pää otetaan pensaasta?</p><p>Ensimmäisten vaalikeskustelujen mukaan näyttää siltä, että sosiaalidemokraatit ovat vähitellen luopumassa &rdquo;hyvä-ihmis&rdquo;-linjauksistaan. &nbsp;Ideologisesti Ruotsin demareiden &quot;persuuntuminen&quot; olisi valtava muutos, vaikkei takaisikaan käytännön muutoksia.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ruotsin valtiopäivävaalit lähestyvät.

Ne pidetään tämän vuoden syyskuun 9.päivänä. Valtiopäiville valitaan yhteensä 349 edustajaa puoluelistojen mukaan. Näiden vaalien merkitys Suomelle on äärimmäisen tärkeä, sillä vaalien jälkeen Ruotsi tulee pohtimaan uudelleen omia turvallisuuspoliittisia valintojaan. Mennäänkö Natoon vai ei? Jatketaanko puolueettomana ja liitoutumattomana maana vai tartutaanko USA:n tarjoamaan: Ruotsi/Suomi/USA yhteistyöhön syvemmin? Tai lähdettäisiinkö peräti yksin Suomea kuhertelemaan? Ruotsihan ei enää väitä olevansa puolueeton, tätä nimitystä käyttää historiallisista syistä sitkeästi Itävalta EU-jäsenyyden faktisesta puolueettomuuden kumoamisesta huolimatta.

Vaalit tarjoavat myös mahdollisuuden puhua maan sisäisen turvallisuuden ongelmista. Äänestäjille on puhuttava suoraan: ovatko Ruotsin kansalaiset vaarassa? Voiko Ruotsi jatkaa ääriliberaalia suhdettaan maahanmuuttoon? Kohtaako ruotsalainen poliittinen eliitti todellisuuden?

Ruotsi – Suomen esimerkki

Ruotsi on meille tärkeä naapuri ja läheisin kumppani. Molemmat ovat EU:n jäseniä, sillä erotuksella, että Ruotsi säilytti oman valuuttansa ja kykeni suojautumaan globaaleja suhdannevaihteluja vastaan. Meillä on vanhojen historiallisten suhteiden lisäksi molemmissa maissa suuri kielellinen vähemmistö ja suomalaisperäisiä maahanmuuttajia elää Ruotsissa yli 600 000 henkeä. Meidän ulkomaankaupassamme Ruotsi on usein ollut toisella sijalla.

Suomalais-ruotsalainen yhteistyö perustuu virkamies- ja kansalaisyhteiskuntayhteyden lisäksi myös poliittisiin suhteisiin. Me pidämme yhteyttä kaikkein korkeimmalla tasolla.

Suhteemme Ruotsiin on vanhastaan ollut sellainen, että me vertaamme itseämme ja saavutuksiamme läntiseen naapuriin. Puolustuspolitiikassa Suomen ja Ruotsin asema ovat toisistaan riippuvaisia: Ruotsi ei ole liittynyt Natoon ja sopi salaisesti USA:n kanssa siitä, että se takaa Ruotsin aseman sotilaallisesti.

Puolueettomuus taas mahdollisti aikoinaan sen, että Suomi pysyi itäisen puolustusyhteistyön ulkokehällä – YYA-sopimuksen kanssa. Ruotsi taas ei ole halunnut ottaa vastuuta Suomen puolustamisesta vaan on ollut tyytyväinen tilanteeseen, jossa Suomi toimii Venäjän aikeiden kannalta puskurina. Tämä tarkoittaa sitä, että kriisin sattuessa Ruotsi voisi rajoittua huolehtimaan itsestään ja vain itsestään – kauniista puheista ja myötätunnosta huolimatta.

Kylmän sodan loppuessa Ruotsi totesi, että se voi ”länsimaistaa puolustustaan” ja luopui asevelvollisuudesta. Maavoimia heikennettiin myös 1990-luvulla lähes olemattomuuteen saakka. Venäjän paluu suurvallaksi Itämerellä merkitsi sille järkytystä ja puolueet sopivat, että asevelvollisuus tulee takaisin jossain muodossa ja että puolustusmenoja kasvatetaan 274 miljoonalla eurolla joka vuosi aina 2020 saakka. Erityisesti Krimin liittäminen Venäjään vuonna 2014 sai aikaan kauhureaktion Ruotsissa? Entä jos Venäjä toimisi sitä vastaan samalla tavalla? Olisiko mahdollista, että pienet kohteliaat ja vihreät miehet ottaisivat Gotlannin aivan kuin Krimin? Tälle tärkeälle saarelle sijoitettiin joukkoja ensimmäistä kertaa sitten kylmän sodan.

Eräs vaalien tärkeimmistä asioista on suhde Natoon. Onko maan puolueettomuus historiaa näiden vaalien jälkeen? Antavatko äänestäjät tukensa mikäli joku puolue ilmoittaa avoimesti haluavansa läntiseen puolustusliittoon?

Nato vai ei? Entä mitä tekee Suomi?

Pääministeri Stefan Löfvenin johtama vasemmistohallitus on vaikean paikan edessä, sillä sen ”hiljainen yhtiökumppani” kokoomus on äänekkäästi vaatinut liittymistä Natoon. Kansallismieliset, todellista oppositiota edustavat ruotsidemokraatit torjuvat sen sijaan ehdottomasti Nato-hankkeet ja haluavat sen sijaan maksimaalista yhteistyötä Suomen kanssa.

Yhteistyötä toisaalta Naton, toisaalta Yhdysvaltain kanssa harjoitetaan ja USA:n paimentamana Ruotsin puolustusministeri on allekirjoittanut Suomen ja USA:n kanssa puolustusyhteistyötä tiivistävän kolmenvälisen aiejulistuksen Pentagonin juhlaseremoniassa. Suomen puolustusministeri Jussi Niinistö ja Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist yhdessä Yhdysvaltain puolustusministeri James Mattis’in kanssa astuivat askeleen intiimimpää yhteistyötä. Tämä prosessi ”kolmen yhteistyöstä” alkoi jo vuonna 2015 ja sai näin loogisen muotonsa 9. toukokuuta 2018 (venäläisten Voiton päivänä).

Puolustus onkin iso vaaliteema. Mikäli Ruotsi liittyy Natoon, tapahtuisi se suurimpien puolueiden kuten sosiaalidemokraattien ja kokoomuksen yhteisenä päätöksenä, jolla ruotsidemokraatit voidaan sivuuttaa.

Sosialidemokraatit eivät ole ilmaisseet halua tällaiseen, mutta onko heidän sanansa luotettava? Jos kuitenkin päätös tulisi, sillä tulisi olemaan iso vaikutus Suomeen – olisiko meidän pakko seurata mahdollista Nato-Ruotsia vai riittävätkö USA:n takeet, yhteiset harjoitukset ja tiivis yhteistyö Naton kanssa? Laukaiseeko se kriisin Venäjän ja Suomen välisissä suhteissa?  Kuten Ukrainassa: Putin halusi vastapainoksi jotain itselleen kun Euromaidan karkotti Venäjä-mielisen Janukovitshin?

Muuttuko Suomi turvallisuuspoliittiseksi vaihtorahaksi, ei tosin heti Ruotsin vaalien jälkeen, mutta ehkä joitakin vuosia sen jälkeen?

Heti-vaihtoehtoa ei käytännössä ole. Ruotsidemokraatit ovat ilmoittaneet takaavansa, että Ruotsi ei joudu Natoon, niin kauan kuin sosialidemokraatit eivät muuta kantaansa. Vaaleihin demarit lähtevät ilmoituksella haluavansa pysyä toistaiseksi Naton ulkopuolella. Heti vaalien jälkeen tuskin kantaa voidaan muuttaa.

Huomattava myös on, että jos ruotsidemokraattien onnistuisi päästä suurimmaksi puolueeksi, niin Suomen asema saisi aivan uusia aspekteja. Suomea ihailevat ruotsidemokraatithan haluavat mahdollisimman läheistä liittoutumista Suomen kanssa kaikilla aloilla ilman kolmansia pyöriä suhteessa.

Pakolaisuus taakkana – puolueet joutuvat myöntämään sen

Toinen Ruotsin vaalien kuuma kysymys liittyy yleiseen turvallisuuteen ja kansalaisten fyysiseen koskemattomuuteen. Vuodesta 2015 alkanut siirtolaiskriisi merkitsi aluksi sitä, että läntinen naapurimme avasi - kuten Suomikin - Saksan vanavedessä anteliaasti ovensa kaikille humanitaarista turvapaikkaa haluaville.

Tosin Suomen vieraanvaraisuus oli vielä ehdottomampaa, Ruotsissa ainakin jonkin aikaa suoritettiin Tanskan rajalla tarkastuksia, mutta pyrky Ruotsiin oli Suomea suurempaa. Vuonna 2015 maahan saapui 160 000 turvapaikanhakijaa. Näiden kuluiksi Ruotsin maahanmuuttovirasto arvioi vuonna 2016 massiivisiksi: vuosina 2016–2020 hinnaksi arvioitiin 43 miljardia euroa, mikäli turvapaikanhakijoiden määrä jäisi 140 000 tulijan vuositasolle. Mikäli tulijoita olisi 100 000, laskisi silloinen hinta-arvio 34 miljardiin euroon. Meillä hinta on ollut paljon pienempi: vuosittaiseksi kuluksi on arvioitu 1,5 miljardia euroa.

Maahanmuuton hintaa ei voi laskea ainoastaan kruunuissa vaan myös yhteiskunnan perusrakenteiden muuttumisena. Ruotsalaiset ovat havahtuneet siihen, että tulijoiden suuri määrä on merkinnyt turvallisuuden järkkymistä.

Erityisesti väkivaltarikosten määrä on kasvanut ja Ruotsin oma poliisi kertoo, että maassa on 61 ongelmallista asuma-aluetta, joista 23 on poliisin mukaan "erityisen ongelmallisia asuinalueita" (särskilt utsatta områden). Asia on niin kipeä, että maan ylipoliisipäällikkö Dan Eliasson oli viime vuonna menettää virkansa, kun hän otti tämä asian esille.

Ruotsi perussuomalaistuu…

Ongelma on tunteen tasolla. Kukaan huomattava poliitikko, ruotsidemokraatteja lukuun ottamatta, ei oikein uskalla tuoda tätä kansalaisten kipeästi tuntemaa ongelmaa esille eivätkä mediat halua keskustella siitä – peläten leimautuvansa rasisteiksi.

Käytännön tasolla tämä keskustelukielto on merkinnyt sitä, että aihetta kaihdetaan kuin ruttoa.

Tämä ”virtahepo olohuoneessa, josta ei voi puhua” on heijastunut myös suomalaiseen tiedonvälitykseen. On asioita, joista ei voi puhua ja sillä siisti.

Puolueiden kannatus heijastuu tässä asiassa erityisen paljon. Vaikeassa tilanteessa ruotsalaiset uskovat vanhaan: sosiaalidemokraattien kannatus on pysynyt korkealla. Tammikuussa 2018 Sosiaalidemokraatit johtavat 27,4 % osuudella ja moderaatit (eli paikallinen kokoomus) on n toisena 22,3 % osuudella. Sverigedemokraatit ovat tammikuun puoluemielipidemittausten keskiarvotuloksena tällä hetkellä kolmantena 18,6 % osuudella.

Käytännössä tämä on merkinnyt sitä, että mikäli tulos on tämän tyyppinen, sosiaalidemokraattien vähemmistöhallitus jatkaa. Vaikka turvallisuus askarruttaa ei Sverigedemokraateilla näytä olevan ratkaisevaa nostetta ohi kahden suuren. Vuoden 2015 maahanmuuttoaallon laantuminen pienemmäksi ja suurpuolueiden suuret suunnitelmat ja pienet teot maahanmuuton rajoittamiseksi ovat taltuttaneet Sverigedemokraattien nopean nousun.

Tällä hetkellä Ruotsin vähemmistöhallitus koostuu Sosiaalidemokraateista ja Ympäristöpuolueesta. Moderaatit äänestävät hallitusta silloin, kun se muuten uhkaisi kaatua. Vaalien jälkeen katsotaan kenen kanssa sosiaalidemokraatit haluavat jatkaa. Onko mahdollista, että isot turvallisuuspoliittiset ratkaisut vaativat moderaattien osallistumista ”aidosti” yhteiseen hallitukseen?

Entä jos Sverigedemokraatit saavat jytkyn? Murtaakseen varmasti eristämisensä ja päästäkseen vaikuttamaan sen olisi saatava yli 30 % äänistä.

Vaalien isot ratkaisut tehdään senioriäänestäjien keskuudessa. Miten suuret ikäluokat – tai kuten Ruotsissa leikillisesti sanotaan – miten ”köttberget” äänestää? Luottaako se demareihin vain haluaako se muutosta tässä vaarallisessa maailmassa?

Vastaus on ilmeisesti se, että pahoina aikoina luotetaan vanhaan.

Ruotsin demarit – pää tiiviisti pensaassa

Ensimmäisessä vaalikeskustelussa näkyi myös hyvin se, minkälaisen strategian eri puolueet ovat omaksuneet. Kukaan ei halua puhua Sverigedemokraattien kanssa – etenkään kun he esittelevät kaikille kansalaisille kipeitä ongelmia, joita on syntynyt siirtolaiskriisistä.

Ruotsin vallanpitäjien taktiikkana on jättää tämä puolue marginaaliin ja olla kuin sitä ei olisikaan. Paitsi silloin, kun se tekee jotain ikävää tai skandalöösiä. Tilanne on mielenkiintoinen: valtapuolueet elävät ”state of denial” tilassa ja sverigedemokraatit yrittävät päästä siitä poliittisesta paitsiosta, johon heidät on ajettu.

Ruotsalainen demokratia elää nyt käymistilassa ja ainoa ulospääsy näyttää olevan se, että joko sosiaalidemokraatit ja kokoomus pääsevät yhteisymmärrykseen niin sisä- kuin ulkopolitiikasta tai sitten sverigedemokraatit otetaan politiikkaan mukaan.

Näyttää siltä, että ns. ”SUURI KOALITIO” olisi äärimmäisen epäsuosittu. Ruotsin demarit ovat kuitenkin Saksan kollegoitaan historiallisesti paljon itsevarmempia! Todennäköisimmin vanha meno jatkuu, jossa näennäisesti vähän rajoitetaan siirtolaisuutta ja lähennytään vielä lisää USA:ta ja Natoa liittymättä kuitenkaan siihen.

Ruotsalaisen demokratian ja tulevien vaalien iso asia on: milloin tosiasiat tunnustetaan? Milloin pää otetaan pensaasta?

Ensimmäisten vaalikeskustelujen mukaan näyttää siltä, että sosiaalidemokraatit ovat vähitellen luopumassa ”hyvä-ihmis”-linjauksistaan.  Ideologisesti Ruotsin demareiden "persuuntuminen" olisi valtava muutos, vaikkei takaisikaan käytännön muutoksia. 

]]>
6 http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255263-ruotsin-vaalit-muuttuuko-suomi-ulkopoliittiseksi-vaihtorahaksi#comments Euroopan pakolaiskriisi Ruotsin vaalit Stefan Löfven Mon, 14 May 2018 04:30:16 +0000 Arto Luukkanen http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255263-ruotsin-vaalit-muuttuuko-suomi-ulkopoliittiseksi-vaihtorahaksi
Mikä on vastuumme kiintiöpakolaisista? http://jussiwihonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250947-mika-on-vastuumme-kiintiopakolaisista <p>Joensuun kaupunki päätti nostaa<a href="https://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/kotimaa/item/172311-joensuu-sitoutuu-45-kiintiopakolaiseen-vuodessa"> kiintiöpakolaisten määrän</a> vuoden 2017 yhdeksästä henkilöstä 45:n vuosina 2018-2019. Määrä on 5-kertainen aiempaan nähden. Vuosina 2014-2016 heitä on tullut 30 henkilöa, siihenkin nähden kasvu on +50%. Onnistummeko kotouttamisessa? Vastuu on meidän, uusjoensuulaisista.</p><p>Päätöksentekijänä, yritin saada vastausta kysymykseen - miksi? Kuten niin usein, selitystä ei kotouttamispäälliköllä ollut antaa. Humanitäärinen apu, se on tärkeää, olemme parempia ihmisiä, ja se näyttää kaupungin kannalta paremmalta. Varmaan. En pitänyt tätä ollenkaan hyvänä ideana, koska meillä on aiemmatkin ongelmat vielä työnalla, siis koko Suomessa.</p><p>Esitin kaupunginhallituksen <a href="http://webdynasty.jns.fi/djulkaisu/cgi/DREQUEST.PHP?page=meeting_frames">henkilöstö- ja työllisyysjaostossa</a> että:</p><p>&quot;Kiintiöpakolaisten vastaanottamisesta luovutaan kokonaan, siihen saakka kunnes nykyinen pakolaiskriisi on ratkaistu ja kaikki oleskeluluvan saaneet ovat saaneet kuntapaikan.&quot; Näen niin, että meidän tulee huolehtia jo täällä olevista pakolaisista. Realiteetti on, että aiemman turvapaikkavyöryn jäljiltä tuhansia on edelleen vailla ratkaisua? Oleskeluluvan saaneille tarvitaan kuntapaikat, ja on vastuutonta ottaa juuri nyt ja tässä tilanteessa suoraan leireiltä, kun jo maassa olevien asioitakaan ei ole saatu ratkaistua.</p><p>Haasteet kotoutumisessa ovat valtavat: kieli, kulttuuri ja ilmasto vain esimerkkinä Lähi-idästä tulleille. Mitään tuttua ei ole tarjolla, paitsi ajanmyötä, tulkki. Pohjois-Karjalan työttömyysaste on valtakunnan suurin, ja Joensuun työllisyysaste nipinnapin 60%. Työtä ei ole tarjolla.</p><p>Peräänkuulutan tässä päättäjän vastuuta. Kun alkuperäinen päätös kiintiöpakolaisten vastaanottamisesta 2014 tehtiin kaupunginhallituksessa, olin silloinkin yksin. Ainoana, jätin kirjallisen eriävän mielipiteen:</p><p>&quot;Emme pysty kantamaan sitä vastuuta, joka päätöksestä meille lankeaa&quot;. Edelleen olen samaa mieltä. Kuriositeettina, kaupungin kotouttamisohjelma on neljän vuoden takaa, eikä sitä ole ehditty tähän päivään päivittää. Kunta ei tarjoa Suomen kielen koulutusta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Joensuun kaupunki päätti nostaa kiintiöpakolaisten määrän vuoden 2017 yhdeksästä henkilöstä 45:n vuosina 2018-2019. Määrä on 5-kertainen aiempaan nähden. Vuosina 2014-2016 heitä on tullut 30 henkilöa, siihenkin nähden kasvu on +50%. Onnistummeko kotouttamisessa? Vastuu on meidän, uusjoensuulaisista.

Päätöksentekijänä, yritin saada vastausta kysymykseen - miksi? Kuten niin usein, selitystä ei kotouttamispäälliköllä ollut antaa. Humanitäärinen apu, se on tärkeää, olemme parempia ihmisiä, ja se näyttää kaupungin kannalta paremmalta. Varmaan. En pitänyt tätä ollenkaan hyvänä ideana, koska meillä on aiemmatkin ongelmat vielä työnalla, siis koko Suomessa.

Esitin kaupunginhallituksen henkilöstö- ja työllisyysjaostossa että:

"Kiintiöpakolaisten vastaanottamisesta luovutaan kokonaan, siihen saakka kunnes nykyinen pakolaiskriisi on ratkaistu ja kaikki oleskeluluvan saaneet ovat saaneet kuntapaikan." Näen niin, että meidän tulee huolehtia jo täällä olevista pakolaisista. Realiteetti on, että aiemman turvapaikkavyöryn jäljiltä tuhansia on edelleen vailla ratkaisua? Oleskeluluvan saaneille tarvitaan kuntapaikat, ja on vastuutonta ottaa juuri nyt ja tässä tilanteessa suoraan leireiltä, kun jo maassa olevien asioitakaan ei ole saatu ratkaistua.

Haasteet kotoutumisessa ovat valtavat: kieli, kulttuuri ja ilmasto vain esimerkkinä Lähi-idästä tulleille. Mitään tuttua ei ole tarjolla, paitsi ajanmyötä, tulkki. Pohjois-Karjalan työttömyysaste on valtakunnan suurin, ja Joensuun työllisyysaste nipinnapin 60%. Työtä ei ole tarjolla.

Peräänkuulutan tässä päättäjän vastuuta. Kun alkuperäinen päätös kiintiöpakolaisten vastaanottamisesta 2014 tehtiin kaupunginhallituksessa, olin silloinkin yksin. Ainoana, jätin kirjallisen eriävän mielipiteen:

"Emme pysty kantamaan sitä vastuuta, joka päätöksestä meille lankeaa". Edelleen olen samaa mieltä. Kuriositeettina, kaupungin kotouttamisohjelma on neljän vuoden takaa, eikä sitä ole ehditty tähän päivään päivittää. Kunta ei tarjoa Suomen kielen koulutusta.

]]>
2 http://jussiwihonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250947-mika-on-vastuumme-kiintiopakolaisista#comments Euroopan pakolaiskriisi Joensuu Kiintiöpakolaiset Pohjois-Karjala Syyrian pakolaiset Wed, 14 Feb 2018 17:52:45 +0000 Jussi Wihonen http://jussiwihonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250947-mika-on-vastuumme-kiintiopakolaisista
Maahanmuuttoa Suomeen – miksi? http://jorikostiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249152-maahanmuuttoa-suomeen-miksi <p>Olen uskova. Olen myös maahanmuuttokriittinen. Älä kuitenkaan säikähdä, eivät kaikki uskovat sitä ole vaikka minä sitä olenkin.</p><p>Olen miettinyt sitä miksi Jumala sallii maahanmuuttoa Suomeen? Siksikö, että olemme vaeltaneet kurittomasti, ja se on ikäänkuin rangaistukseksi? Varmasti tätäkin.</p><p>Entä sitten se, että Hän haluaa tarjota turvapaikan arabikevään jälkiseurausten vaikuttamille ihmisille? Olen nähnyt tätäkin puolta, enkä voi kiistää sitä. Hänen silmissään myös muslimi on Hänelle rakas lapsi, jonka parasta Hän myös toivoo.</p><p>Entäpä se, että se on yksinkertaisesti testi meille miten suhtaudumme meidän silmissämme ulkopuolisiin ihmisiin? Enkä voi millään tavalla sanoa, että me täällä Suomessa selviäisimme tästä testistä kunnialla lävitse.</p><p>Uskon, että maahanmuutto on kaikkea tätä. Mitä sinä uskot?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olen uskova. Olen myös maahanmuuttokriittinen. Älä kuitenkaan säikähdä, eivät kaikki uskovat sitä ole vaikka minä sitä olenkin.

Olen miettinyt sitä miksi Jumala sallii maahanmuuttoa Suomeen? Siksikö, että olemme vaeltaneet kurittomasti, ja se on ikäänkuin rangaistukseksi? Varmasti tätäkin.

Entä sitten se, että Hän haluaa tarjota turvapaikan arabikevään jälkiseurausten vaikuttamille ihmisille? Olen nähnyt tätäkin puolta, enkä voi kiistää sitä. Hänen silmissään myös muslimi on Hänelle rakas lapsi, jonka parasta Hän myös toivoo.

Entäpä se, että se on yksinkertaisesti testi meille miten suhtaudumme meidän silmissämme ulkopuolisiin ihmisiin? Enkä voi millään tavalla sanoa, että me täällä Suomessa selviäisimme tästä testistä kunnialla lävitse.

Uskon, että maahanmuutto on kaikkea tätä. Mitä sinä uskot?

]]>
40 http://jorikostiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249152-maahanmuuttoa-suomeen-miksi#comments Euroopan pakolaiskriisi Maahanmuutto Mon, 15 Jan 2018 07:13:01 +0000 Jori Kostiainen http://jorikostiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249152-maahanmuuttoa-suomeen-miksi
Maahanmuuttokriittisiä juttuja http://havaintojamatkanvarrelta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233958-maahanmuuttokriisttisia-juttuja <p>&nbsp;</p><p>Ensin terminologiasta. En pidä lainkaan termistä &rdquo;maahanmuuttokriitikko&rdquo;. Mielestäni sillä on julkisessa keskustelussa selkeän negatiivinen konnotaatio. Maahanmuuttokriitikko on sellainen vähän yksinkertainen juntti, joka katselee taaksepäin ja haikailee johonkin perämetsäläiseen menneeseen maailmaan, jota ei edes ikinä ollut olemassa. Sellaiseen, jossa ei ollut EU:ta, euroa eikä ulkomaalaisia. Suomi oli vain suomalaisille ja kaikki oli paremmin. Sinivalkotaivas hohti turvaa alleen. Sellaisesta haaveilee maahanmuuttokriitikko.</p><p>Nyt se maahanmuuttokriitikko vastustaa pakolaisia ja turvapaikanhakijoita ja islamia. Se vastustaa niitä, koska se pelkää kaikkea outoa ja uutta. Ja koska se on pohjimmiltaan ennakkoluuloinen rasisti. Yksinkertaisuuttaan se ei oikein osaa eikä halua ottaa selvää asioista. Kaikki on mustavalkoista ja hyvä niin. Halki, poikki ja pinoon. Niin ajattelee maahanmuuttokriitikko.</p><p>Olen käynyt noin sadassa valtiossa. Joissain olen ollut lyhyemmän aikaa, joissain pidempään. Kaikista sen puutteista huolimatta olen EU:n kannalla. Ajatus siitä, että ihminen määrittyisi ensisijaisesti ihonvärin, sukupuolen, uskonnon, etnisyyden tai seksuaalisen suuntautumisen mukaan, on minulle hyvin vieras. Ihmiset ovat yksilöitä. Jokainen kohtaaminen on omansa, ja siinä tietenkin tapauskohtaisesti katsotaan, missä asennossa ne kunkin henkiset tossut ovat. Olisihan typerää toimia toisin. Turhat ennakkoluulot vain vaikeuttavat elämää, eritoten mitä erikoisemmassa ja multietnisessä ympäristöissä toimitaan. Käytännöllisenä ihmisenä pyrin vaikeuttamaan omaa elämääni mahdollisimman vähän.</p><p>Koska kuitenkin suhtaudun kriittisesti globaaliin vapaaseen liikkuvuuteen ja täysin avoimiin rajoihin, olen ilmeisesti kaikesta edellä kertomastani huolimatta maahanmuuttokriitikko. En pidä leimasta, enkä mielestäni sovi lainkaan muottiin, mutta minkäs teet. Näin ne termit näyttävät vain menevän. Jos et ole meidän &ndash; eli niin sanotun suvaitsevaisuuden &ndash; puolella, olet meitä vastaan. Nyansseille ei ole sijaa. Ne vain sotkevat selviä asioita.</p><p>Nyt joku voisi tietenkin kysyä, kuka oikeastaan onkaan se mustavalkoinen ehdottomuusajattelija. Mutta eipä suotta kysytä kysymyksiä, joihin ei kukaan vastaa. Mistä ei voi puhua, siitä täytyy vaieta, kuten Witgenstein aikanaan sanoi.</p><p>&nbsp;</p><p>Mutta asiaan. Entäs ne perusteet?</p><p>Pohdiskellaanpa hieman, mitä vaikka Euroopan Unionin ulkorajojen avaaminen kaikkien maailman kansojen vapaasti tulla tarkoittaisi käytännössä.</p><p>Maailman köyhissä kehittyvissä maissa on valtavasti ihmisiä, jotka haluaisivat parempaa elämää. Elintasokuilu Euroopan ja näiden maiden välillä on valtava, ja globaalin tiedonvälityksen aikana se myös tiedetään kolmannessa maailmassa. Käsitys elämästä läntisen maailman lihapatojen ääressä saattaa monesti olla liiankin positiivinen. Tämä saa ihmiset liikkeelle. Iluusio paremmasta elämästä on hyvin voimakas kannustin. Tämä nähtiin jo vuoden 2015 kansanvaelluksen aikaan. Kokonaisia perheitä hukkui matkalla Turkista Kreikkaan. Huomoitavaa on, että veneet lähtivät liikkeelle Turkista, maasta jossa suomalaiset lomailevat ja jossa kukaan ei tiettävästi ole akuutissa hengenvaarassa. Ainakin osamotiivi oli siis taloudellinen. Siis kaikilla, jotka veneisiin nousivat.</p><p>Ajatuskokeessamme rajat siis aukeaisivat ja kulku olisi vapaata. Kolmannesta maailmasta alkaisi virrata Eurooppaan siirtolaisia. Miljoona, Kymmenen miljoonaa, viisikymmentä miljoonaa. Kaksisataa miljoonaa. Lopulta hyvinvointiyhteiskuntien kantokyky pettäisi ja elintaso lähtisi talouskriisin seurauksena laskuun. Siirtolaisvirta loppuisi vasta kun Euroopan taloudellinen ja poliittinen tilanne ei enää juurikaan poikkeaisi lähtömaiden tilanteesta, eikä maksaisi vaivaa lähteä liikkeelle. Tyhjiöt täyttyvät ja pitoisuuserot tasaantuvat. Ja koska maailman varallisuuskeskiarvo ei ole kovin korkea, tarkoittaisi tämä merkittävää elintason laskua kehittyneissä maissa.</p><p>Entäpä mitä tapahtuisi yhteiskuntarauhalle? Vähistä työpaikoista matalapalkkaaloilla kilpailtaisiin yhä verisemmin, olisihan työmarkkinoilla oikeastaan rajaton määrä kouluttamatonta työvoimaa. Palkkoja poljettaisiin yhä alemmas. Kantaväestöön kuuluva työväenluokka ja alempi keskiluokka kokisi olevansa yhä ahtaammalla ja alkaisi ärtyä uusille tulokkaille yhä pahemmin. Todellinen muukalaisviha nostaisi päätään. Oikeistopopulismin ja suoranaisen äärioikeiston kannatus lisääntyisi, ja oikeastaan ihan aiheesta, olisihan tilanne huonojen poliittisten päätösten seurausta. Mikä tahansa vaihtoehto on parempi kuin tämä nykyinen, ajattelisi moni äänestäjä. Tähän tosin näyttää Euroopassa riittäneen jo muutama miljoona turvapaikanhakijaa.</p><p>Suhteettoman suuri osa siirtolaisista olisi todennäköisesti nuoria ja nuorehkoja miehiä, mikä sekään ei taida yleensä yhteiskuntia rauhoittaa. Tästäkin Eurooppa on jo saanut esimakua. Suuri määrä rauhattomia ja toimettomia nuoria miehiä johtaisi väistämättä rikollisuuden kasvuun ja epäilemättä myös suuren mittakaavan jengitymiseen. Kantaväestön jengit etnisiä jengejä vastaan. Etniset jengit keskenään.</p><p>Ne joilla olisi varaa, muuttaisivat pikku hiljaa vartioiduile ja aidatuille alueille. Jos jotain positiivista tästä skenaariosta hakee, niin turvallisuusalalla olisi varmaan paljon nykyistä enemmän töitä. Tällaista todellisuutta olen nähnyt ainakin Afrikassa ja Karibialla. Henkilökohtaisesti pidän sellaista yhteiskuntaa parempana, jossa omakotitalon ympärillä ei tarvita sähköaitaa ja alueen portilla pumppuhaulikkomiestä. Mutta makuasioitahan nämä ovat. Ja elelevät ne ihmiset tuossa toisessakin todellisuudessa, joten mahdollista se on. Olen sen itse nähnyt. Preferoin kuitenkin pohjoiseurooppalaista liberaalia demokratiaa, jota pidän parhaimpana mallina johon ihmiskunta on historiassaan pystynyt.</p><p>&nbsp;</p><p>Kulttuurierokysymykset ovat oma lukunsa, joihin en tässä tarkemmin paneudu. Tekstistä tulisi liian pitkä. Todettakoon kuitenkin, että monella vaikuttaa olevan kulttuurista kovin pintapuolinen käsitys. Ikään kuin siihen kuuluisi vain eksoottisia ruokia, pikantteja vaatekuoseja ja jänniä tanssiesityksiä. Siis kaikkea kivaa. Mutta sehän on vain pintaa, sitä kulttuurin ulointa kuorta. Kulttuurin ydintä ovat arvot, ajatukset ja asenteet. Ajatukset ja asenteet taas johtavat tekoihin, joilla puolestaan on reaalimailmassa seurauksia. Huonoilla ajatuksilla huonoja, paremmilla parempia.</p><p>Pohjoiseurooppalaisissa yhteiskunnissa ajatukset ovat selvästi parempia kuin Lähi-idän teokratioissa. Tämä näkyy yhteiskuntien hyvinvointieroissa. Huonoja ja takapajuisia ajatuksia pitää saada ja uskaltaa arvostella. Tälläkin saralla Euroopassa tekemistä. Tilanne, jossa vain oikeistopopulistit vaikuttavat puhuvan asioista ja ongelmista niiden todellisilla nimillä, kun taas muut puolueet puhuvat jonkinlaista poliittisesti korrektia orwelilaista uuskieltä, ei voine johtaa mihinkään hyvään. Maailman muuttamiseen on loppujen lopuksi vain kaksi väylää, keskustelu ja väkivalta. Itse olen ehdottomasti keskustelun kannalla. Siirtolaisuusasioiden saralla se vaan on ollut perin hankalaa, koska hyväksyttyjä totuuksia on ollut oikeastaan vain yksi. En ihmettele, miksi verkko on täynnä vihapuhetta.</p><p>&nbsp;</p><p>Tällaisia ovat omat perusteeni, eikä niillä ole mitään tekemistä pelon tai muukalaisvihan kanssa. Ne ovat käytännöllisen miehen näkemyksiä siitä, miten maailma toimii ja mihin mikäkin johtaa. Etnisyydet, kansallisuudet ja ihonvärit ovat tässä sivuseikka.&nbsp;</p><p>Halitsemattomat ilmiöt johtavat harvoin mihinkään hyvään. Turvapaikanhakijakriisin kelvoton hoito on jo nyt saanut Britannian eroamaan EU:sta ja oikeistopolpulistiset puolueet lähelle vallankahvaa. Välillisesti se auttoi Trumpinkin valtaan. Alkaa näyttää mahdolliselta, tai jopa todennäköiseltä, että EU nykyisessä muodossaan tulee kaatumaan. Kaikki tämä vain jonkin merkillisen poliittisesti korrektin suvaitsevaisuusideologian vuoksi, johon jopa Saksan johto haksahti. Nyt viimeisenä maailmanpolitiikan jäkevänä aikuisena pidetyn Merkelinkin palli on vaarassa. Sekään tuskin lisää maailman vakautta ja hyvinvointia.</p><p>Maailmasta ei toden totta tullut parempi paikka kun globaalia vapaata liikkuvuutta EU:n ulkorajalla hetki kokeiltiin.</p><p>&nbsp;</p>  

Ensin terminologiasta. En pidä lainkaan termistä ”maahanmuuttokriitikko”. Mielestäni sillä on julkisessa keskustelussa selkeän negatiivinen konnotaatio. Maahanmuuttokriitikko on sellainen vähän yksinkertainen juntti, joka katselee taaksepäin ja haikailee johonkin perämetsäläiseen menneeseen maailmaan, jota ei edes ikinä ollut olemassa. Sellaiseen, jossa ei ollut EU:ta, euroa eikä ulkomaalaisia. Suomi oli vain suomalaisille ja kaikki oli paremmin. Sinivalkotaivas hohti turvaa alleen. Sellaisesta haaveilee maahanmuuttokriitikko.

Nyt se maahanmuuttokriitikko vastustaa pakolaisia ja turvapaikanhakijoita ja islamia. Se vastustaa niitä, koska se pelkää kaikkea outoa ja uutta. Ja koska se on pohjimmiltaan ennakkoluuloinen rasisti. Yksinkertaisuuttaan se ei oikein osaa eikä halua ottaa selvää asioista. Kaikki on mustavalkoista ja hyvä niin. Halki, poikki ja pinoon. Niin ajattelee maahanmuuttokriitikko.

Olen käynyt noin sadassa valtiossa. Joissain olen ollut lyhyemmän aikaa, joissain pidempään. Kaikista sen puutteista huolimatta olen EU:n kannalla. Ajatus siitä, että ihminen määrittyisi ensisijaisesti ihonvärin, sukupuolen, uskonnon, etnisyyden tai seksuaalisen suuntautumisen mukaan, on minulle hyvin vieras. Ihmiset ovat yksilöitä. Jokainen kohtaaminen on omansa, ja siinä tietenkin tapauskohtaisesti katsotaan, missä asennossa ne kunkin henkiset tossut ovat. Olisihan typerää toimia toisin. Turhat ennakkoluulot vain vaikeuttavat elämää, eritoten mitä erikoisemmassa ja multietnisessä ympäristöissä toimitaan. Käytännöllisenä ihmisenä pyrin vaikeuttamaan omaa elämääni mahdollisimman vähän.

Koska kuitenkin suhtaudun kriittisesti globaaliin vapaaseen liikkuvuuteen ja täysin avoimiin rajoihin, olen ilmeisesti kaikesta edellä kertomastani huolimatta maahanmuuttokriitikko. En pidä leimasta, enkä mielestäni sovi lainkaan muottiin, mutta minkäs teet. Näin ne termit näyttävät vain menevän. Jos et ole meidän – eli niin sanotun suvaitsevaisuuden – puolella, olet meitä vastaan. Nyansseille ei ole sijaa. Ne vain sotkevat selviä asioita.

Nyt joku voisi tietenkin kysyä, kuka oikeastaan onkaan se mustavalkoinen ehdottomuusajattelija. Mutta eipä suotta kysytä kysymyksiä, joihin ei kukaan vastaa. Mistä ei voi puhua, siitä täytyy vaieta, kuten Witgenstein aikanaan sanoi.

 

Mutta asiaan. Entäs ne perusteet?

Pohdiskellaanpa hieman, mitä vaikka Euroopan Unionin ulkorajojen avaaminen kaikkien maailman kansojen vapaasti tulla tarkoittaisi käytännössä.

Maailman köyhissä kehittyvissä maissa on valtavasti ihmisiä, jotka haluaisivat parempaa elämää. Elintasokuilu Euroopan ja näiden maiden välillä on valtava, ja globaalin tiedonvälityksen aikana se myös tiedetään kolmannessa maailmassa. Käsitys elämästä läntisen maailman lihapatojen ääressä saattaa monesti olla liiankin positiivinen. Tämä saa ihmiset liikkeelle. Iluusio paremmasta elämästä on hyvin voimakas kannustin. Tämä nähtiin jo vuoden 2015 kansanvaelluksen aikaan. Kokonaisia perheitä hukkui matkalla Turkista Kreikkaan. Huomoitavaa on, että veneet lähtivät liikkeelle Turkista, maasta jossa suomalaiset lomailevat ja jossa kukaan ei tiettävästi ole akuutissa hengenvaarassa. Ainakin osamotiivi oli siis taloudellinen. Siis kaikilla, jotka veneisiin nousivat.

Ajatuskokeessamme rajat siis aukeaisivat ja kulku olisi vapaata. Kolmannesta maailmasta alkaisi virrata Eurooppaan siirtolaisia. Miljoona, Kymmenen miljoonaa, viisikymmentä miljoonaa. Kaksisataa miljoonaa. Lopulta hyvinvointiyhteiskuntien kantokyky pettäisi ja elintaso lähtisi talouskriisin seurauksena laskuun. Siirtolaisvirta loppuisi vasta kun Euroopan taloudellinen ja poliittinen tilanne ei enää juurikaan poikkeaisi lähtömaiden tilanteesta, eikä maksaisi vaivaa lähteä liikkeelle. Tyhjiöt täyttyvät ja pitoisuuserot tasaantuvat. Ja koska maailman varallisuuskeskiarvo ei ole kovin korkea, tarkoittaisi tämä merkittävää elintason laskua kehittyneissä maissa.

Entäpä mitä tapahtuisi yhteiskuntarauhalle? Vähistä työpaikoista matalapalkkaaloilla kilpailtaisiin yhä verisemmin, olisihan työmarkkinoilla oikeastaan rajaton määrä kouluttamatonta työvoimaa. Palkkoja poljettaisiin yhä alemmas. Kantaväestöön kuuluva työväenluokka ja alempi keskiluokka kokisi olevansa yhä ahtaammalla ja alkaisi ärtyä uusille tulokkaille yhä pahemmin. Todellinen muukalaisviha nostaisi päätään. Oikeistopopulismin ja suoranaisen äärioikeiston kannatus lisääntyisi, ja oikeastaan ihan aiheesta, olisihan tilanne huonojen poliittisten päätösten seurausta. Mikä tahansa vaihtoehto on parempi kuin tämä nykyinen, ajattelisi moni äänestäjä. Tähän tosin näyttää Euroopassa riittäneen jo muutama miljoona turvapaikanhakijaa.

Suhteettoman suuri osa siirtolaisista olisi todennäköisesti nuoria ja nuorehkoja miehiä, mikä sekään ei taida yleensä yhteiskuntia rauhoittaa. Tästäkin Eurooppa on jo saanut esimakua. Suuri määrä rauhattomia ja toimettomia nuoria miehiä johtaisi väistämättä rikollisuuden kasvuun ja epäilemättä myös suuren mittakaavan jengitymiseen. Kantaväestön jengit etnisiä jengejä vastaan. Etniset jengit keskenään.

Ne joilla olisi varaa, muuttaisivat pikku hiljaa vartioiduile ja aidatuille alueille. Jos jotain positiivista tästä skenaariosta hakee, niin turvallisuusalalla olisi varmaan paljon nykyistä enemmän töitä. Tällaista todellisuutta olen nähnyt ainakin Afrikassa ja Karibialla. Henkilökohtaisesti pidän sellaista yhteiskuntaa parempana, jossa omakotitalon ympärillä ei tarvita sähköaitaa ja alueen portilla pumppuhaulikkomiestä. Mutta makuasioitahan nämä ovat. Ja elelevät ne ihmiset tuossa toisessakin todellisuudessa, joten mahdollista se on. Olen sen itse nähnyt. Preferoin kuitenkin pohjoiseurooppalaista liberaalia demokratiaa, jota pidän parhaimpana mallina johon ihmiskunta on historiassaan pystynyt.

 

Kulttuurierokysymykset ovat oma lukunsa, joihin en tässä tarkemmin paneudu. Tekstistä tulisi liian pitkä. Todettakoon kuitenkin, että monella vaikuttaa olevan kulttuurista kovin pintapuolinen käsitys. Ikään kuin siihen kuuluisi vain eksoottisia ruokia, pikantteja vaatekuoseja ja jänniä tanssiesityksiä. Siis kaikkea kivaa. Mutta sehän on vain pintaa, sitä kulttuurin ulointa kuorta. Kulttuurin ydintä ovat arvot, ajatukset ja asenteet. Ajatukset ja asenteet taas johtavat tekoihin, joilla puolestaan on reaalimailmassa seurauksia. Huonoilla ajatuksilla huonoja, paremmilla parempia.

Pohjoiseurooppalaisissa yhteiskunnissa ajatukset ovat selvästi parempia kuin Lähi-idän teokratioissa. Tämä näkyy yhteiskuntien hyvinvointieroissa. Huonoja ja takapajuisia ajatuksia pitää saada ja uskaltaa arvostella. Tälläkin saralla Euroopassa tekemistä. Tilanne, jossa vain oikeistopopulistit vaikuttavat puhuvan asioista ja ongelmista niiden todellisilla nimillä, kun taas muut puolueet puhuvat jonkinlaista poliittisesti korrektia orwelilaista uuskieltä, ei voine johtaa mihinkään hyvään. Maailman muuttamiseen on loppujen lopuksi vain kaksi väylää, keskustelu ja väkivalta. Itse olen ehdottomasti keskustelun kannalla. Siirtolaisuusasioiden saralla se vaan on ollut perin hankalaa, koska hyväksyttyjä totuuksia on ollut oikeastaan vain yksi. En ihmettele, miksi verkko on täynnä vihapuhetta.

 

Tällaisia ovat omat perusteeni, eikä niillä ole mitään tekemistä pelon tai muukalaisvihan kanssa. Ne ovat käytännöllisen miehen näkemyksiä siitä, miten maailma toimii ja mihin mikäkin johtaa. Etnisyydet, kansallisuudet ja ihonvärit ovat tässä sivuseikka. 

Halitsemattomat ilmiöt johtavat harvoin mihinkään hyvään. Turvapaikanhakijakriisin kelvoton hoito on jo nyt saanut Britannian eroamaan EU:sta ja oikeistopolpulistiset puolueet lähelle vallankahvaa. Välillisesti se auttoi Trumpinkin valtaan. Alkaa näyttää mahdolliselta, tai jopa todennäköiseltä, että EU nykyisessä muodossaan tulee kaatumaan. Kaikki tämä vain jonkin merkillisen poliittisesti korrektin suvaitsevaisuusideologian vuoksi, johon jopa Saksan johto haksahti. Nyt viimeisenä maailmanpolitiikan jäkevänä aikuisena pidetyn Merkelinkin palli on vaarassa. Sekään tuskin lisää maailman vakautta ja hyvinvointia.

Maailmasta ei toden totta tullut parempi paikka kun globaalia vapaata liikkuvuutta EU:n ulkorajalla hetki kokeiltiin.

 

]]>
56 http://havaintojamatkanvarrelta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233958-maahanmuuttokriisttisia-juttuja#comments Kotimaa Euroopan pakolaiskriisi Euroopan unioini Maahanmuutto Maahanmuuttokritiikki Populistit Wed, 22 Mar 2017 11:28:32 +0000 Tomi Tölli http://havaintojamatkanvarrelta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233958-maahanmuuttokriisttisia-juttuja
Monikulttuurisuus tanssituttaa? http://tuulakomsi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233510-monikulttuurisuus-tanssituttaa <p>Viime aikojen asetelmat mm. Helsingin rautatientorilla toivat mieleeni lukioaikaisen ystäväni O:n. Hän harrasti afrikkalaista tanssia jo 80-luvulla, seurusteli ja avioitui afrikkalaisen kanssa ja aloitteli uraansa tanssin ammattilaisena ja opettajana.</p><p>O:sta ja hänen elämänvalinnoistaan ei minulla ole muuta kuin hyvää sanottavaa. Mieleeni on jäänyt kuitenkin yksi merkillinen asia, jonka hän kertoi omista silloisista tanssikurssilaisistaan. Se meni jotenkin näin: &rdquo;Jotkut keski-ikäiset virkanaiset ovat eksoottisista tanssirytmeistä&nbsp; hurmioon joutuessaan vähän&hellip; kummallisia. Holtittomuudessaan jopa pelottavia. Kun rytmit saavat heidät oikein heittäytymään, he jotenkin kadottavat arvostelukykynsä&rdquo;.</p><p>En tarkalleen tiedä, mitä ystäväni O. tarkoitti, koska en itse ollut noissa ryhmissä silloin mukana. Mutta siitä lähtien, kun turvapaikanhakijoita alkoi toissa syksynä tulla suurin määrin maahamme, on netissä alkanut näkyä lukemattomia &rdquo;tanssivideoita&rdquo;, joissa suomalaiset Refugees welcome &ndash;henkiset suomalaisnaiset tanssivat ja tanssivat suojattiensa kanssa ja ympärillä. Kiihkeitä rytmejä on myös ahkerasti rummuteltu kansallismielisten vastaisissa vasemmistoryhmien mielenosoituksissa.</p><p>Mutta mikä vika on tanssimisessa? Olen kyllä kristillisdemokraattien kanssa samalla listalla, mutta en sentään usko heidänkään olevan sitä mieltä, että tanssiminen on syntiä. Kuitenkin jokin tässä &rdquo;tanssibuumissa&rdquo; arveluttaa. Ja se, mikä arveluttaa, on euforia, joka ei käänny edes heidän oman asiansa eduksi.</p><p>Mikäli ystäväni O. oli lainkaan oikeassa tanssiasiakkaidensa suhteen, mukaansatempaavien rytmien valtaan heittäytyvät turvapaikanhakijoiden ystävät kadottavat todellisuudentajunsa, tai ainakin siihen alkaa liian paljon vaikuttaa oma euforian tunne.</p><p>Tämä myös näkyy ulospäin, ja saattaa aiheuttaa sivullisissa (eli suurimmassa osassa kansaa) aivan yhtä suurta ihmetystä kuin joidenkin natsihenkisten älämölö.</p><p>Pakolais- ja siirtolaiskriisi ovat sekä paikallisella, eurooppalaisella että globaalilla tasolla aivan valtavan suuri kohtalonkysymys. Tässä megaluokan ongelmassa on monia puolia, ja osa niistä keskenään vastakkaisia. Inhimillinen kärsimys on paikoin mittaamattoman suurta, mutta yhtä valtavia ovat paikallisille ihmisille koituvat kustannukset ja haasteet sekä taloudellisessa mielessä että yhteiskuntarauhan nimissä, mikäli kriisiä ei saada tolkullisesti ratkaistua.</p><p>Tällaisessa tilanteessa ei mielestäni ole kenelläkään varaa heittäytyä omien euforioidensa vietäväksi, asemoipa itsensä pakolaiskysymyksessä mihin leiriin tahansa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viime aikojen asetelmat mm. Helsingin rautatientorilla toivat mieleeni lukioaikaisen ystäväni O:n. Hän harrasti afrikkalaista tanssia jo 80-luvulla, seurusteli ja avioitui afrikkalaisen kanssa ja aloitteli uraansa tanssin ammattilaisena ja opettajana.

O:sta ja hänen elämänvalinnoistaan ei minulla ole muuta kuin hyvää sanottavaa. Mieleeni on jäänyt kuitenkin yksi merkillinen asia, jonka hän kertoi omista silloisista tanssikurssilaisistaan. Se meni jotenkin näin: ”Jotkut keski-ikäiset virkanaiset ovat eksoottisista tanssirytmeistä  hurmioon joutuessaan vähän… kummallisia. Holtittomuudessaan jopa pelottavia. Kun rytmit saavat heidät oikein heittäytymään, he jotenkin kadottavat arvostelukykynsä”.

En tarkalleen tiedä, mitä ystäväni O. tarkoitti, koska en itse ollut noissa ryhmissä silloin mukana. Mutta siitä lähtien, kun turvapaikanhakijoita alkoi toissa syksynä tulla suurin määrin maahamme, on netissä alkanut näkyä lukemattomia ”tanssivideoita”, joissa suomalaiset Refugees welcome –henkiset suomalaisnaiset tanssivat ja tanssivat suojattiensa kanssa ja ympärillä. Kiihkeitä rytmejä on myös ahkerasti rummuteltu kansallismielisten vastaisissa vasemmistoryhmien mielenosoituksissa.

Mutta mikä vika on tanssimisessa? Olen kyllä kristillisdemokraattien kanssa samalla listalla, mutta en sentään usko heidänkään olevan sitä mieltä, että tanssiminen on syntiä. Kuitenkin jokin tässä ”tanssibuumissa” arveluttaa. Ja se, mikä arveluttaa, on euforia, joka ei käänny edes heidän oman asiansa eduksi.

Mikäli ystäväni O. oli lainkaan oikeassa tanssiasiakkaidensa suhteen, mukaansatempaavien rytmien valtaan heittäytyvät turvapaikanhakijoiden ystävät kadottavat todellisuudentajunsa, tai ainakin siihen alkaa liian paljon vaikuttaa oma euforian tunne.

Tämä myös näkyy ulospäin, ja saattaa aiheuttaa sivullisissa (eli suurimmassa osassa kansaa) aivan yhtä suurta ihmetystä kuin joidenkin natsihenkisten älämölö.

Pakolais- ja siirtolaiskriisi ovat sekä paikallisella, eurooppalaisella että globaalilla tasolla aivan valtavan suuri kohtalonkysymys. Tässä megaluokan ongelmassa on monia puolia, ja osa niistä keskenään vastakkaisia. Inhimillinen kärsimys on paikoin mittaamattoman suurta, mutta yhtä valtavia ovat paikallisille ihmisille koituvat kustannukset ja haasteet sekä taloudellisessa mielessä että yhteiskuntarauhan nimissä, mikäli kriisiä ei saada tolkullisesti ratkaistua.

Tällaisessa tilanteessa ei mielestäni ole kenelläkään varaa heittäytyä omien euforioidensa vietäväksi, asemoipa itsensä pakolaiskysymyksessä mihin leiriin tahansa.

]]>
27 http://tuulakomsi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233510-monikulttuurisuus-tanssituttaa#comments Euroopan pakolaiskriisi mielenosoitus Rautatientori Suvaisevaisuus Turvapaikahakijat Wed, 15 Mar 2017 14:54:06 +0000 Tuula Komsi http://tuulakomsi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233510-monikulttuurisuus-tanssituttaa
Merkelistä kunniatohtori. Ansaitusti? http://kreiviolaf.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232901-merkelista-kunniatohtori-ansaitusti <p>Merkel vihitään Helsingin yliopiston kunniatohtoriksi.</p><p>Euroopan turvallisuus -seminaarista kummunnut idea, kun Merkel on ollut niin kivasti &quot;rakentamassa Eurooppaan yhteisöllisyyttä.&quot;</p><p>&nbsp;</p><p>Tässä kohtaa pitäisi lätkäistä kämmen aika hemmetin kovaa otsaan pahki.</p><p>&nbsp;</p><p>Vaikka Merkelin tarkoitukset olisi ikinä olleet kuinka hyvät tahansa, vaikutukset ovat olleet täysin päinvastaiset.</p><p>Esimerkiksi Saksassa on nähty tilanteita, kuinka (vielä tyhjiin) vastaanottokeskuksiin on nakeltu polttopulloja ja kun palomiehiä on tullut paikalle, väkijoukot ovat käyneet palomiesten kimpppuun, etteivät he pääse sammuttamaan paloa, ja naapurusto on hurrannut sivussa.</p><p>Että jos ajatuksena oli kuinka lähi-idän raahaaminen Eurooppaan lisää suvaitsevaisuutta ja tuhoaa ennakkoluulot ja jotain sellaista, niin Saksassa tulos on ollut täysin päinvastainen. Esimerkiksi Kölnin uudenvuoden joukkoahdistelujen jälkeen Saksan &quot;paikalliset Odinit&quot; lähtivät kaduille hakkaamaan vastaantulijoita ulkonäön perusteella, sekä tuhoamaan pitserioita.</p><p>&nbsp;</p><p>Miten sitten muu Eurooppa? Ensinäkin kaikki valtiot (paitsi Suomi) ovat laittaneet rajat kiinni. Norjan päättäjät ovat ilmoittaneet, että kun Ruotsi tuhoutuu monikulttuurisuuteensa, Norja ei tule päästämään ruotsalaisia turvapaikanhakijoina maahan. Ympäri Eurooppaa on armeijat kaduilla, joko maahan pyrkivien muslimien takia, terrorismiuhan vuoksi tai mellakoiden pakottamana. Jokainen Euroopan maa (paitsi Suomi) pyrkii tekemään paljon itsekkäämpää politiikkaa kuin vaikka viisi vuotta sitten. Esimerkiksi tätä taakanjakomekanismia ei ole mikään EU:n valtio noudattanut säntillisesti (paitsi Suomi.)</p><p>&nbsp;</p><p>Merkel on ollut erittäin iso tekijä rasismin ja vihan levittäjänä, turvattomuuden aiheuttajana, terrorismin tukijana, sekä Euroopan yhtenäisyyden romuttajana.</p><p>Vain idiootti palkitsee tuosta työstä sillä perusteella, että &quot;noh, tarkoitus ainakin oli hyvä.&quot;</p><p>&nbsp;</p><p>En ole koskaan ennen käyttänyt sanaa &quot;mädätys.&quot; Mutta on tämä aika vahva todiste siitä, että Helsingin yliopisto on mädätetty pilalle. Ideologisempaa arvonimen myöntämistä saisi hakea kissojen ja koirien kanssa.</p><p>&nbsp;</p><p>Uutinen aiheesta:&nbsp;http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005117749.html</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Merkel vihitään Helsingin yliopiston kunniatohtoriksi.

Euroopan turvallisuus -seminaarista kummunnut idea, kun Merkel on ollut niin kivasti "rakentamassa Eurooppaan yhteisöllisyyttä."

 

Tässä kohtaa pitäisi lätkäistä kämmen aika hemmetin kovaa otsaan pahki.

 

Vaikka Merkelin tarkoitukset olisi ikinä olleet kuinka hyvät tahansa, vaikutukset ovat olleet täysin päinvastaiset.

Esimerkiksi Saksassa on nähty tilanteita, kuinka (vielä tyhjiin) vastaanottokeskuksiin on nakeltu polttopulloja ja kun palomiehiä on tullut paikalle, väkijoukot ovat käyneet palomiesten kimpppuun, etteivät he pääse sammuttamaan paloa, ja naapurusto on hurrannut sivussa.

Että jos ajatuksena oli kuinka lähi-idän raahaaminen Eurooppaan lisää suvaitsevaisuutta ja tuhoaa ennakkoluulot ja jotain sellaista, niin Saksassa tulos on ollut täysin päinvastainen. Esimerkiksi Kölnin uudenvuoden joukkoahdistelujen jälkeen Saksan "paikalliset Odinit" lähtivät kaduille hakkaamaan vastaantulijoita ulkonäön perusteella, sekä tuhoamaan pitserioita.

 

Miten sitten muu Eurooppa? Ensinäkin kaikki valtiot (paitsi Suomi) ovat laittaneet rajat kiinni. Norjan päättäjät ovat ilmoittaneet, että kun Ruotsi tuhoutuu monikulttuurisuuteensa, Norja ei tule päästämään ruotsalaisia turvapaikanhakijoina maahan. Ympäri Eurooppaa on armeijat kaduilla, joko maahan pyrkivien muslimien takia, terrorismiuhan vuoksi tai mellakoiden pakottamana. Jokainen Euroopan maa (paitsi Suomi) pyrkii tekemään paljon itsekkäämpää politiikkaa kuin vaikka viisi vuotta sitten. Esimerkiksi tätä taakanjakomekanismia ei ole mikään EU:n valtio noudattanut säntillisesti (paitsi Suomi.)

 

Merkel on ollut erittäin iso tekijä rasismin ja vihan levittäjänä, turvattomuuden aiheuttajana, terrorismin tukijana, sekä Euroopan yhtenäisyyden romuttajana.

Vain idiootti palkitsee tuosta työstä sillä perusteella, että "noh, tarkoitus ainakin oli hyvä."

 

En ole koskaan ennen käyttänyt sanaa "mädätys." Mutta on tämä aika vahva todiste siitä, että Helsingin yliopisto on mädätetty pilalle. Ideologisempaa arvonimen myöntämistä saisi hakea kissojen ja koirien kanssa.

 

Uutinen aiheesta: http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005117749.html

 

 

]]>
3 http://kreiviolaf.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232901-merkelista-kunniatohtori-ansaitusti#comments Angela Merkel Euroopan pakolaiskriisi Islam Wed, 08 Mar 2017 05:52:35 +0000 Tommi O. Pälve http://kreiviolaf.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232901-merkelista-kunniatohtori-ansaitusti
Niinistö ja Henriksson irrallaan todellisuudesta http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227995-niinisto-ja-henriksson-irrallaan-todellisuudesta <p>Vihreiden puheenjohtaja <strong>Ville Niinistö</strong>&nbsp;ja RKP:n puheenjohtaja <strong>Anna-Maja Henriksson</strong> kritisoivat eilen Suomen Kuvalehdessä <a href="http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/mielipide-kotimaa/ville-niinisto-anna-maja-henriksson-suomi-alkanut-nayttaytya-maana-vaikea-tunnistaa-omakseen/?shared=948924-ee73a37c-4">julkaistussa</a> mielipidekirjoituksessaan Suomen turvapaikkapolitiikkaa ja väittävät, että Suomi on kääntänyt hädänalaisille selkänsä. Niinistön ja Henrikssonin väite ei pidä paikkaansa. Juha Sipilän hallituksen turvapaikkapolitiikan keskiössä on nimenomaan hädänalaisten auttaminen.</p><p>Niinistö ja Henriksson unohtavat, että vain noin 30% Eurooppaan saapuvista ihmisistä täyttää kansainvälisen suojelun kriteerit. Valtaosa saapuu tänne ainoastaan paremman elintason perässä etsimään parempaa elämää. Tällaisessa siirtolaisuudessa ei sinällään ole mitään pahaa, mutta vastaanottavien yhteiskuntien on voitava itsenäisesti määritellä, millaisilla kriteereillä paremman elintason perässä saapuvia otetaan vastaan. Suomi on päättänyt kohdentaa vähäiset resurssinsa todella hädänalaisten auttamiseen ja pidän tätä linjausta todella tärkeänä. Meidän on autettava niitä jotka eivät voi itse itseään auttaa, mutta kannustettava omatoimisuuteen niitä, joiden kohtalo on heidän omissa käsissään.</p><p>Niinistö ja Henriksson voivat olla huoleti, sillä Suomi tullaan edelleen muistamaan kansakuntana, joka auttoi ja auttaa sotaa sekä hätää pakenevia. Suomi tullaan myös muistamaan kansakuntana, jossa kohdennettiin resurssit oikein. On myös erikoista, että RKP:n ja Vihreiden puheenjohtajat eivät puutu kirjoituksessaan sanallakaan Eurooppaa piinaavaan vastenmieliseen ilmiöön nimeltään ihmissalakuljetus. Niin kauan kuin tältä modernilta orjakaupalta ummistetaan silmät ja hyväksytään se, aiheutetaan valtavasti inhimillistä kärsimystä ja kuolemaa. Mikä on puheenjohtajien vastaus tähän kysymykseen ja miten he haluavat, että tilanteeseen Libyassa puututaan?</p><p>Oleellisin unohdettu asia on kuitenkin yhteispohjoismainen linja. Sitä me nimittäin nyt yhdessä toteutamme. Haluaisinkin tietää, onko Ville Niinistö antanut vastaavaa kritiikkiä Ruotsin Vihreille, jotka seisovat tämän linjan takana? Jotkut tekevät tässä maassa päätöksiä ja ratkaisuja, toiset taas näyttävät keskittyvän hurskasteluun. Jokainen voi itse päätellä, mihin joukkoon Niinistö ja Henriksson kuuluvat. Tällaisen vastuuttoman lehtikirjoittelun sijaan voisi kuitenkin olla parempi pohtia yhdessä keinoja, joilla auttaisimme Syyrian kansaa sen valtavan inhimillisen hädän keskellä. Ihmisyyden kriisi Syyriassa on saatava loppumaan ja sen lopettamisesta kantaa suuren vastuun myös itänaapurimme Venäjä, jonka toimet Syyriassa ovat olleet erittäin tuomittavia.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö ja RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson kritisoivat eilen Suomen Kuvalehdessä julkaistussa mielipidekirjoituksessaan Suomen turvapaikkapolitiikkaa ja väittävät, että Suomi on kääntänyt hädänalaisille selkänsä. Niinistön ja Henrikssonin väite ei pidä paikkaansa. Juha Sipilän hallituksen turvapaikkapolitiikan keskiössä on nimenomaan hädänalaisten auttaminen.

Niinistö ja Henriksson unohtavat, että vain noin 30% Eurooppaan saapuvista ihmisistä täyttää kansainvälisen suojelun kriteerit. Valtaosa saapuu tänne ainoastaan paremman elintason perässä etsimään parempaa elämää. Tällaisessa siirtolaisuudessa ei sinällään ole mitään pahaa, mutta vastaanottavien yhteiskuntien on voitava itsenäisesti määritellä, millaisilla kriteereillä paremman elintason perässä saapuvia otetaan vastaan. Suomi on päättänyt kohdentaa vähäiset resurssinsa todella hädänalaisten auttamiseen ja pidän tätä linjausta todella tärkeänä. Meidän on autettava niitä jotka eivät voi itse itseään auttaa, mutta kannustettava omatoimisuuteen niitä, joiden kohtalo on heidän omissa käsissään.

Niinistö ja Henriksson voivat olla huoleti, sillä Suomi tullaan edelleen muistamaan kansakuntana, joka auttoi ja auttaa sotaa sekä hätää pakenevia. Suomi tullaan myös muistamaan kansakuntana, jossa kohdennettiin resurssit oikein. On myös erikoista, että RKP:n ja Vihreiden puheenjohtajat eivät puutu kirjoituksessaan sanallakaan Eurooppaa piinaavaan vastenmieliseen ilmiöön nimeltään ihmissalakuljetus. Niin kauan kuin tältä modernilta orjakaupalta ummistetaan silmät ja hyväksytään se, aiheutetaan valtavasti inhimillistä kärsimystä ja kuolemaa. Mikä on puheenjohtajien vastaus tähän kysymykseen ja miten he haluavat, että tilanteeseen Libyassa puututaan?

Oleellisin unohdettu asia on kuitenkin yhteispohjoismainen linja. Sitä me nimittäin nyt yhdessä toteutamme. Haluaisinkin tietää, onko Ville Niinistö antanut vastaavaa kritiikkiä Ruotsin Vihreille, jotka seisovat tämän linjan takana? Jotkut tekevät tässä maassa päätöksiä ja ratkaisuja, toiset taas näyttävät keskittyvän hurskasteluun. Jokainen voi itse päätellä, mihin joukkoon Niinistö ja Henriksson kuuluvat. Tällaisen vastuuttoman lehtikirjoittelun sijaan voisi kuitenkin olla parempi pohtia yhdessä keinoja, joilla auttaisimme Syyrian kansaa sen valtavan inhimillisen hädän keskellä. Ihmisyyden kriisi Syyriassa on saatava loppumaan ja sen lopettamisesta kantaa suuren vastuun myös itänaapurimme Venäjä, jonka toimet Syyriassa ovat olleet erittäin tuomittavia.

]]>
4 http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227995-niinisto-ja-henriksson-irrallaan-todellisuudesta#comments Euroopan pakolaiskriisi RKP Siirtolaiskriisi Syyria Vihreät Fri, 16 Dec 2016 13:28:21 +0000 Mikko Kärnä http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227995-niinisto-ja-henriksson-irrallaan-todellisuudesta
Turvapaikkahakemukset vähentyneet yli 80% http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225694-turvapaikkahakemukset-vahentyneet-yli-80 <p>Kas kummaa, kun tätä otsikkoa ei näe Suomen Uutisissa, MV-sivustolla eikä edes Uuden Suomen Puheenvuorossa. On aika korjata laiminlyönti.</p><p>Migrin tilaston mukaan vuoden 2016 yhdeksän ensimmäisen kuukauden aikana turvapaikkaa haki Suomesta vain 4 680 henkilöä. Eikös niitä pitänyt tulla tähän mennessä jo melkein 30 000 tänäkin vuonna?</p><p>Ei niin hirveitä yllätyksiä lähtömaiden kärjessä: Irak 1 015, Afganistan 669, Syyria 472, Somalia 385. Suosittelen talvilomapaikoiksi kaikille nuiville.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kas kummaa, kun tätä otsikkoa ei näe Suomen Uutisissa, MV-sivustolla eikä edes Uuden Suomen Puheenvuorossa. On aika korjata laiminlyönti.

Migrin tilaston mukaan vuoden 2016 yhdeksän ensimmäisen kuukauden aikana turvapaikkaa haki Suomesta vain 4 680 henkilöä. Eikös niitä pitänyt tulla tähän mennessä jo melkein 30 000 tänäkin vuonna?

Ei niin hirveitä yllätyksiä lähtömaiden kärjessä: Irak 1 015, Afganistan 669, Syyria 472, Somalia 385. Suosittelen talvilomapaikoiksi kaikille nuiville.

]]>
68 http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225694-turvapaikkahakemukset-vahentyneet-yli-80#comments Euroopan pakolaiskriisi Turvapaikanhakijakriisi Mon, 07 Nov 2016 22:24:18 +0000 Jari-Pekka Vuorela http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225694-turvapaikkahakemukset-vahentyneet-yli-80
Miksi rauhanrakentaminen on niin vaikeaa? http://tkuusiol.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224955-miksi-rauhanrakentaminen-on-niin-vaikeaa <p>Tänään vietettiin YK:n päivää, jossa osallistuin Syyrian rauhaa vaativaan mielenosoitukseen. Mielenosoituksen hengessä ajattelin herättää keskustelua, miksi YK:n ponnistelut rauhanrakentamisessa ovat epäonnistuneet niin pahasti. Yhtenä syynä saattaa olla oman edun tavoittelun kytkeytyminen osaksi ulkomaanpolitiikkaa, mikä on merkittävä syy konfliktien pitkittymiselle. Tämän kirjoituksen tarkoitus on herättää keskustelua aiheista, joista ei mielestäni hirveästi keskustelu. En ole rauhanturvaamisen tai ulkopolitiikan asiantuntija, joten juttu saattaa sisältää virheitä ja tarkoitukseni onkin saada lisää omakohtaista ymmärrystä tälle asialle.</p><p>&nbsp;</p><p>Länsimaiden rauhanturvaamisessa on aina oman edun ajaminen edellä, minkä takia ei voida puhua todellisesta rauhanturvaamisesta. Siksi on vastuutonta väittää sotivien maiden olevan itse syyllisiä ongelmiinsa. Länsimaat valitsevat aina puolen sen mukaan, mikä sopii parhaiten heidän intresseilleen. Syyrian sota voisi olla hyvinkin ratkaistavissa, jos ulkomaat poistuisivat sieltä ja antaisivat rauhanrakentamisen siihen erikoistuneiden järjestöjen käsiin. &nbsp;</p><p>Länsimaissa perusteellaan Syyrian sotaan osallistumista terrorismin torjumisella sekä Syyrian hallinnon ja heidän tukijoiden ihmisoikeusrikkomusten torjumisella. Keskeisenä keinona on nähty liittoutuminen kapinallisten kanssa. Kapinalliset eivät ole mikään selkeä yhtenäinen ryhmä vaan kapinallisten ja terroristijärjestöjen ero on hyvin häilyvä. &nbsp;Syyrian hallinnolla on myös paljon kannatusta kansalaisten parissa, minkä takia kapinallisten tukeminen aiheuttaa osassa Syyrialaisissa katkeruutta länsimaita kohtaan.</p><p>Lisäksi monella katkeruus johtuu länsimaiden kaksinaismoralismista. Tässä on joitakin esimerkkejä länsimaiden kaksinaismoralismista, joista olen kuvannut tässä muutamilla esimerkeillä. Esimerkkien tarkoitus on vain herättää keskustelua ei ole tarkoitus pyrkiä saamaan oikeutusta jonkin maan aiheuttamille ihmisoikeusrikkomuksille. Itse toivoisin, että länsimaissa tuomittaisiin kaikki&nbsp;alla esitettyjen esimerkkien&nbsp;teot riippumatta siitä kenen tekemiä ne ovat. Samoin pitäisi käyttää samoja painostuskeinoja kaikkia kohtaan eikä vain valikoida painostuskeinot&nbsp;aina omat intressit edellä.</p><p>Yhtenä esimerkkinä Saudi-Arabian erityiskohtelu.</p><ol><li><p>Saudi-Arabiassa käytössä oleva julkinen teloitus, jossa teloituksen kohteeksi saattaa joutua poliittisten mielipiteiden tai seksuaalisen suuntautumisen takia.&nbsp;Teloituksia saatetaan hieman paheksua, mutta se ei estä käymästä kauppaa Saudi-Arabian kanssa.</p></li><li><p>ISIS:n harjoittama teloitus, jossa teloituksen kohteeksi valikoituu yleensä summittainen länsimaalainen. ISIS:n harjoittamat teloitukset tuomitaan länsimaissa jyrkästi ja se on yksi syy länsimaiden sotaan ISISiä vastaan.</p></li></ol><p>Samanlainen erityiskohtelu on myös eri maiden sotatoimissa.</p><ol><li><p>Saudi-Arabian sairaalapommitus Jemenissä <a href="http://www.hs.fi/ulkomaat/a1471242968126"><u>http://www.hs.fi/ulkomaat/a1471242968126</u></a></p><ul><li><p>Kuolleita 30 siviiliä. Pommittamista hieman paheksuttiin, mutta se ei ole aiheuttanut suurta mielenkiintoa päättäjissä rajoittaa aseiden vientiä Saudi-Arabiaan tai keskustelua sotarikoksesta tuomitsemiseksi.</p></li></ul></li><li><p>Venäläisten tekemä sairaalapommitus Syyriassa. <a href="http://www.hs.fi/ulkomaat/a1455506837504"><u>http://www.hs.fi/ulkomaat/a1455506837504</u></a></p><ul><li><p>Kuolleita ainakin 50. Pommitus aiheutti hyvin suuren reaktion ja vaaditaan Venäläisille kohdistuvien pakotteiden kiristämistä sekä sotarikoksesta tuomitsemista. Pakotteet koskevat tällä hetkellä myös sotilaalliseen tarkoitukseen tarkoitettujen tuotteiden vientiä. Pakotteiden ulottamista energiaan ei kuitenkaan ole edes keskusteltu. Suomessa on rakenteilla Venäläinen ydinvoimala.</p></li></ul></li><li><p>Yhdysvaltojen sairaalapommitus Afganistanissa. <a href="http://www.hs.fi/ulkomaat/a1443835426723"><u>http://www.hs.fi/ulkomaat/a1443835426723</u></a></p><ul><li><p>Kuolleita 33. Pommitusta paheksuttiin jonkin verran, mutta mistään vastatoimista ei ollut edes puhetta. Sotarikoksesta oli puhetta joissain piireissä, mutta ne puheet laantuivat äkkiä.</p></li></ul></li></ol><p>Näiden eroja on joissain medioissa selitetty sillä, että Venäjän ja Syyrian hallinnon pommituksissa on kuollut moninkertainen määrä ihmisiä muiden maiden pommituksiin verrattuna. Varmasti pitää paikkaansa, mutta mielellään en näkisi länsimaiden moraalikäsityksen mukaisena ruveta vertailemaan siviiliuhrien määriä ja pyrkiä sillä tuomaan oikeutusta länsimaiden liittolaisille. Ei voida määritellä, että siviilien tappaminen on ihan ok, kunhan sitä ei tehdä liian suuressa mittakaavassa. &nbsp;</p><p>Pakolaisten tulvaan on syynä länsimaiden välinpitämättömyys ongelman hoitamisessa. Näiden esimerkkien valossa toivon, että länsimaissa herättäisiin hieman vaatimaan kärkkäämmin toimia myös omalta hallitukselta sekä Suomen liittolaisilta. Toivon myös näiden tuovan hieman ymmärrystä pakolaisia kohtaan, jotta Suomessa lievennettäisiin pakolaisten vastaanottoon ja heidän oikeuksiin kohdistuvia vaatimuksia.</p><p>Rauhanrakentamisessa ja terrorismin torjumisessa käsittääkseni tärkeää on luottamuksen rakentaminen eri osapuolten välille. Miten kuvitellaan tällaisen toiminnan edistävän luottamusta?</p><p>Tässä olen listannut aiheita, mistä toivoisin enemmän keskustelua. :</p><ol><li><p>Länsimaiden harjoittama erityiskohtelu joillekin ihmisoikeusrikkomuksia tekeville sekä sotaa käyville maille. (vrt pakotteet, asevienti ja kaupankäynti Iran, Venäjä vs Saudi-Arabia, Yhdysvallat, Turkki).</p><ol><li><p>Miten kuvitellaan tällaisen toiminnan näyttävän arabimaissa sekä euroopassa asuvien pakolaisten keskuudessa, joilla osalla saattaa olla sukulaisia länsimaiden liittolaisten määrittämällä vihollisella.</p></li><li><p>Miten toiminnan ajatellaan vaikuttavan Venäjän suhtautumiseen länsimaita kohtaan?</p></li></ol></li><li><p>Miten länsimaisessa rauhanturvaamisessa on sekoitettu sotiminen ja rauhanturvaaminen keskenään niin, että valitaan aina jokin sodan osapuoli liittolaiseksi ja samanaikaisesti pyritään välittämään rauhaa?<br /><br />Tämä on ehkä perusteltua silloin, kun on selkeää vaaraa kansanmurhasta, jolloin siviilien turvaaminen on välttämätöntä. Näissäkin tapauksissa pitäisi harkita kummalla tavalla on realistisempaa saavuttaa nopeampia tuloksia? Länsimaiden tapa ei ole viimeiseen 15 vuoteen aiheuttanut kovin mairittelevia tuloksia.</p></li></ol><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tänään vietettiin YK:n päivää, jossa osallistuin Syyrian rauhaa vaativaan mielenosoitukseen. Mielenosoituksen hengessä ajattelin herättää keskustelua, miksi YK:n ponnistelut rauhanrakentamisessa ovat epäonnistuneet niin pahasti. Yhtenä syynä saattaa olla oman edun tavoittelun kytkeytyminen osaksi ulkomaanpolitiikkaa, mikä on merkittävä syy konfliktien pitkittymiselle. Tämän kirjoituksen tarkoitus on herättää keskustelua aiheista, joista ei mielestäni hirveästi keskustelu. En ole rauhanturvaamisen tai ulkopolitiikan asiantuntija, joten juttu saattaa sisältää virheitä ja tarkoitukseni onkin saada lisää omakohtaista ymmärrystä tälle asialle.

 

Länsimaiden rauhanturvaamisessa on aina oman edun ajaminen edellä, minkä takia ei voida puhua todellisesta rauhanturvaamisesta. Siksi on vastuutonta väittää sotivien maiden olevan itse syyllisiä ongelmiinsa. Länsimaat valitsevat aina puolen sen mukaan, mikä sopii parhaiten heidän intresseilleen. Syyrian sota voisi olla hyvinkin ratkaistavissa, jos ulkomaat poistuisivat sieltä ja antaisivat rauhanrakentamisen siihen erikoistuneiden järjestöjen käsiin.  

Länsimaissa perusteellaan Syyrian sotaan osallistumista terrorismin torjumisella sekä Syyrian hallinnon ja heidän tukijoiden ihmisoikeusrikkomusten torjumisella. Keskeisenä keinona on nähty liittoutuminen kapinallisten kanssa. Kapinalliset eivät ole mikään selkeä yhtenäinen ryhmä vaan kapinallisten ja terroristijärjestöjen ero on hyvin häilyvä.  Syyrian hallinnolla on myös paljon kannatusta kansalaisten parissa, minkä takia kapinallisten tukeminen aiheuttaa osassa Syyrialaisissa katkeruutta länsimaita kohtaan.

Lisäksi monella katkeruus johtuu länsimaiden kaksinaismoralismista. Tässä on joitakin esimerkkejä länsimaiden kaksinaismoralismista, joista olen kuvannut tässä muutamilla esimerkeillä. Esimerkkien tarkoitus on vain herättää keskustelua ei ole tarkoitus pyrkiä saamaan oikeutusta jonkin maan aiheuttamille ihmisoikeusrikkomuksille. Itse toivoisin, että länsimaissa tuomittaisiin kaikki alla esitettyjen esimerkkien teot riippumatta siitä kenen tekemiä ne ovat. Samoin pitäisi käyttää samoja painostuskeinoja kaikkia kohtaan eikä vain valikoida painostuskeinot aina omat intressit edellä.

Yhtenä esimerkkinä Saudi-Arabian erityiskohtelu.

  1. Saudi-Arabiassa käytössä oleva julkinen teloitus, jossa teloituksen kohteeksi saattaa joutua poliittisten mielipiteiden tai seksuaalisen suuntautumisen takia. Teloituksia saatetaan hieman paheksua, mutta se ei estä käymästä kauppaa Saudi-Arabian kanssa.

  2. ISIS:n harjoittama teloitus, jossa teloituksen kohteeksi valikoituu yleensä summittainen länsimaalainen. ISIS:n harjoittamat teloitukset tuomitaan länsimaissa jyrkästi ja se on yksi syy länsimaiden sotaan ISISiä vastaan.

Samanlainen erityiskohtelu on myös eri maiden sotatoimissa.

  1. Saudi-Arabian sairaalapommitus Jemenissä http://www.hs.fi/ulkomaat/a1471242968126

    • Kuolleita 30 siviiliä. Pommittamista hieman paheksuttiin, mutta se ei ole aiheuttanut suurta mielenkiintoa päättäjissä rajoittaa aseiden vientiä Saudi-Arabiaan tai keskustelua sotarikoksesta tuomitsemiseksi.

  2. Venäläisten tekemä sairaalapommitus Syyriassa. http://www.hs.fi/ulkomaat/a1455506837504

    • Kuolleita ainakin 50. Pommitus aiheutti hyvin suuren reaktion ja vaaditaan Venäläisille kohdistuvien pakotteiden kiristämistä sekä sotarikoksesta tuomitsemista. Pakotteet koskevat tällä hetkellä myös sotilaalliseen tarkoitukseen tarkoitettujen tuotteiden vientiä. Pakotteiden ulottamista energiaan ei kuitenkaan ole edes keskusteltu. Suomessa on rakenteilla Venäläinen ydinvoimala.

  3. Yhdysvaltojen sairaalapommitus Afganistanissa. http://www.hs.fi/ulkomaat/a1443835426723

    • Kuolleita 33. Pommitusta paheksuttiin jonkin verran, mutta mistään vastatoimista ei ollut edes puhetta. Sotarikoksesta oli puhetta joissain piireissä, mutta ne puheet laantuivat äkkiä.

Näiden eroja on joissain medioissa selitetty sillä, että Venäjän ja Syyrian hallinnon pommituksissa on kuollut moninkertainen määrä ihmisiä muiden maiden pommituksiin verrattuna. Varmasti pitää paikkaansa, mutta mielellään en näkisi länsimaiden moraalikäsityksen mukaisena ruveta vertailemaan siviiliuhrien määriä ja pyrkiä sillä tuomaan oikeutusta länsimaiden liittolaisille. Ei voida määritellä, että siviilien tappaminen on ihan ok, kunhan sitä ei tehdä liian suuressa mittakaavassa.  

Pakolaisten tulvaan on syynä länsimaiden välinpitämättömyys ongelman hoitamisessa. Näiden esimerkkien valossa toivon, että länsimaissa herättäisiin hieman vaatimaan kärkkäämmin toimia myös omalta hallitukselta sekä Suomen liittolaisilta. Toivon myös näiden tuovan hieman ymmärrystä pakolaisia kohtaan, jotta Suomessa lievennettäisiin pakolaisten vastaanottoon ja heidän oikeuksiin kohdistuvia vaatimuksia.

Rauhanrakentamisessa ja terrorismin torjumisessa käsittääkseni tärkeää on luottamuksen rakentaminen eri osapuolten välille. Miten kuvitellaan tällaisen toiminnan edistävän luottamusta?

Tässä olen listannut aiheita, mistä toivoisin enemmän keskustelua. :

  1. Länsimaiden harjoittama erityiskohtelu joillekin ihmisoikeusrikkomuksia tekeville sekä sotaa käyville maille. (vrt pakotteet, asevienti ja kaupankäynti Iran, Venäjä vs Saudi-Arabia, Yhdysvallat, Turkki).

    1. Miten kuvitellaan tällaisen toiminnan näyttävän arabimaissa sekä euroopassa asuvien pakolaisten keskuudessa, joilla osalla saattaa olla sukulaisia länsimaiden liittolaisten määrittämällä vihollisella.

    2. Miten toiminnan ajatellaan vaikuttavan Venäjän suhtautumiseen länsimaita kohtaan?

  2. Miten länsimaisessa rauhanturvaamisessa on sekoitettu sotiminen ja rauhanturvaaminen keskenään niin, että valitaan aina jokin sodan osapuoli liittolaiseksi ja samanaikaisesti pyritään välittämään rauhaa?

    Tämä on ehkä perusteltua silloin, kun on selkeää vaaraa kansanmurhasta, jolloin siviilien turvaaminen on välttämätöntä. Näissäkin tapauksissa pitäisi harkita kummalla tavalla on realistisempaa saavuttaa nopeampia tuloksia? Länsimaiden tapa ei ole viimeiseen 15 vuoteen aiheuttanut kovin mairittelevia tuloksia.

]]>
1 http://tkuusiol.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224955-miksi-rauhanrakentaminen-on-niin-vaikeaa#comments Asekauppa EU:n Venäjäpakotteet Euroopan pakolaiskriisi Lähi-Idän sodat Mon, 24 Oct 2016 20:16:27 +0000 Timo Kuusiola http://tkuusiol.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224955-miksi-rauhanrakentaminen-on-niin-vaikeaa
Parasta puhua kuin pitää sisällään vaikka ei ole mitään sanottavaa http://lassipensikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222268-parasta-puhua-kuin-pitaa-sisallaan-vaikka-ei-ole-mitaan-sanottavaa <p>Mamut, maahantunkeutuneet, ulkomaalaiset, tummat, suvakit, rasistit, natsit, kantasuomalaiset ja lukemattomia muita käsitteitä käytetään lehtikirjoituksissa, uutisissa ja varsinkin kirjoittajien kommenteissa. Mikä rakas lapsi on näiden monien nimien takana? Vaiko mikään? Löytyykö näille yhteistä nimittäjää?&nbsp;</p> <p>Jos asiaa tutkitaan pakolaisongelman pohjalta asiaa paisuu kuin pullataikina, mikä on objektiivista ja mistä alkaa lukijan tai kirjoittajan oma subjektiivinen todellisuus, jota usein tarjotaan muodossa &quot;sanoin vain mikä on totta&quot;. Asiaan sekoittuu raiskaukset, ahdistelut, väkivalta, sosiaalituen hyväksikäyttö, vähäosaisille ja vanhoille kantasuomalaisille ei jää mitään, olette rasisteja tai suvakkeja. Tässä on pieni osa siitä mitä tämänhetkiseen pakolaisongelmaan liitetään. Rakennetaan lentokone ja tehdään siitä samalla helikopteri, sukellusvene, auto, paloauto ja kirkko. Vaikeaselkoista ja käsittämätöntä. Onko taustalla monta eri ongelmaa, tulkintaa ja ratkaisuehdotusta?</p> <p>Toimittajien ja lukijoiden kirjoitusten seasta on turha yrittää löytää nk. punaista lankaa. Sama koskee tätä kirjoitusta. Riippuen puolueesta, urheiluseurasta, uskonnosta, iästä, ammatista, koulutuksesta ja vaikkapa siviilisäädystä kirjoitetaan jopa tilastot ja tieteelliset tutkimukset erittäin pienestä ja suppeasta näkövinkkelistä. Miksi? Alkaako tietomäärä murtaa inhimillisen älyn ja käsityskykymme rajoja? Miten yksinkertaistaa suuret kokonaisuudet pieniksi ymmärrettäviksi paloiksi tai koota miljoonista tietohiukkasista yksi suuri kokonaisuus? Jopa internetin kristallipallo Google pettää odotukset tässä tehtävässä.&nbsp;</p> <p>Tiedontuskaan on tullut lisäksi kirjoittamisen ja sanomisen tuska. Kun kirjoittaja yrittää sanoa näkemyksensä esimerkiksi pakolaisongelmasta yksinkertaistettuna hän joutuu kuulemaan kritiikkiä rasisti tai natsi. Miksi? Siksi että harva perustaa näkemyksensä faktaan, numeroihin, tilastoihin ja henkilökohtaiseen pohdintaan mikä vastuu minulla kirjoittajana on yleistämisessä ja syyttämisessä. Löydätkö kirjoituksista sanoja aina, joka paikassa, ei epäilyä, kaikki...? Tuskin kovin moni on eri mieltä asiasta, että rikolliset on pantava vastuuseen. Kaikki, jotka kritisoivat pakolaisia eivät ole natseja eikä pakolaisia puolustavat suvakkeja. Tuskallista on kuitenkin, että sanot ja kirjoitat mielipiteesi, kaikki totta ja siitä huolimatta löytyy ihmisiä, jotka eivät ole samaa mieltä. Raivostuttavaa ja uskomatonta.</p> <p>Onko vain niin, että yksinkertainen ongelma kuin pakolaiskysymys onkin monimuotoisempi? Eikö helpointa ole, että laitetaan kaikki ei-suomenkansalaiset takaisin mistä ovat tulleet, varmuuden vuoksi myös Suomessa ulkomaalaisille syntyneet lapset? Parasta lähettää kaikki kotiinsa uskonnosta, ihonväristä ja kansalaisuudesta riippumatta, jotta meitä ei voida pitää rasisteina. Kuinka, ei voida tehdä radikaaleja päätöksiä? Miksi? Siitä syystä, että se ei ole mahdollista. Tarkoittaako tämä sitä, että ulkomaalaiset saavat tehdä mitä haluavat? Eivät saa ja vielä vähemmän, jos sen on lakia vastaan.</p> <p>Mikä tarkoitus tällä kirjoituksella oli? Parasta puhua kuin pitää sisällään vaikka ei ole mitään sanottavaa. Vai oliko asiat ennen sittenkin paremmin kun suomalainen ei puhunut eikä pukahtanut, ei puhunut tuntikausia kännykässä eikä kirjoitellut päättömyyksiä someen?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Mamut, maahantunkeutuneet, ulkomaalaiset, tummat, suvakit, rasistit, natsit, kantasuomalaiset ja lukemattomia muita käsitteitä käytetään lehtikirjoituksissa, uutisissa ja varsinkin kirjoittajien kommenteissa. Mikä rakas lapsi on näiden monien nimien takana? Vaiko mikään? Löytyykö näille yhteistä nimittäjää? 

Jos asiaa tutkitaan pakolaisongelman pohjalta asiaa paisuu kuin pullataikina, mikä on objektiivista ja mistä alkaa lukijan tai kirjoittajan oma subjektiivinen todellisuus, jota usein tarjotaan muodossa "sanoin vain mikä on totta". Asiaan sekoittuu raiskaukset, ahdistelut, väkivalta, sosiaalituen hyväksikäyttö, vähäosaisille ja vanhoille kantasuomalaisille ei jää mitään, olette rasisteja tai suvakkeja. Tässä on pieni osa siitä mitä tämänhetkiseen pakolaisongelmaan liitetään. Rakennetaan lentokone ja tehdään siitä samalla helikopteri, sukellusvene, auto, paloauto ja kirkko. Vaikeaselkoista ja käsittämätöntä. Onko taustalla monta eri ongelmaa, tulkintaa ja ratkaisuehdotusta?

Toimittajien ja lukijoiden kirjoitusten seasta on turha yrittää löytää nk. punaista lankaa. Sama koskee tätä kirjoitusta. Riippuen puolueesta, urheiluseurasta, uskonnosta, iästä, ammatista, koulutuksesta ja vaikkapa siviilisäädystä kirjoitetaan jopa tilastot ja tieteelliset tutkimukset erittäin pienestä ja suppeasta näkövinkkelistä. Miksi? Alkaako tietomäärä murtaa inhimillisen älyn ja käsityskykymme rajoja? Miten yksinkertaistaa suuret kokonaisuudet pieniksi ymmärrettäviksi paloiksi tai koota miljoonista tietohiukkasista yksi suuri kokonaisuus? Jopa internetin kristallipallo Google pettää odotukset tässä tehtävässä. 

Tiedontuskaan on tullut lisäksi kirjoittamisen ja sanomisen tuska. Kun kirjoittaja yrittää sanoa näkemyksensä esimerkiksi pakolaisongelmasta yksinkertaistettuna hän joutuu kuulemaan kritiikkiä rasisti tai natsi. Miksi? Siksi että harva perustaa näkemyksensä faktaan, numeroihin, tilastoihin ja henkilökohtaiseen pohdintaan mikä vastuu minulla kirjoittajana on yleistämisessä ja syyttämisessä. Löydätkö kirjoituksista sanoja aina, joka paikassa, ei epäilyä, kaikki...? Tuskin kovin moni on eri mieltä asiasta, että rikolliset on pantava vastuuseen. Kaikki, jotka kritisoivat pakolaisia eivät ole natseja eikä pakolaisia puolustavat suvakkeja. Tuskallista on kuitenkin, että sanot ja kirjoitat mielipiteesi, kaikki totta ja siitä huolimatta löytyy ihmisiä, jotka eivät ole samaa mieltä. Raivostuttavaa ja uskomatonta.

Onko vain niin, että yksinkertainen ongelma kuin pakolaiskysymys onkin monimuotoisempi? Eikö helpointa ole, että laitetaan kaikki ei-suomenkansalaiset takaisin mistä ovat tulleet, varmuuden vuoksi myös Suomessa ulkomaalaisille syntyneet lapset? Parasta lähettää kaikki kotiinsa uskonnosta, ihonväristä ja kansalaisuudesta riippumatta, jotta meitä ei voida pitää rasisteina. Kuinka, ei voida tehdä radikaaleja päätöksiä? Miksi? Siitä syystä, että se ei ole mahdollista. Tarkoittaako tämä sitä, että ulkomaalaiset saavat tehdä mitä haluavat? Eivät saa ja vielä vähemmän, jos sen on lakia vastaan.

Mikä tarkoitus tällä kirjoituksella oli? Parasta puhua kuin pitää sisällään vaikka ei ole mitään sanottavaa. Vai oliko asiat ennen sittenkin paremmin kun suomalainen ei puhunut eikä pukahtanut, ei puhunut tuntikausia kännykässä eikä kirjoitellut päättömyyksiä someen?

]]>
2 http://lassipensikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222268-parasta-puhua-kuin-pitaa-sisallaan-vaikka-ei-ole-mitaan-sanottavaa#comments Euroopan pakolaiskriisi Mututieto Sananvapaus ja oikeus olla erimieltä Sun, 04 Sep 2016 03:50:59 +0000 Lassi J Pensikkala http://lassipensikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222268-parasta-puhua-kuin-pitaa-sisallaan-vaikka-ei-ole-mitaan-sanottavaa
Levittääkö Ulkopoliittinen instituutti disinformaatiota? http://kimmokautio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222058-ulkopoliittinen-instituutti-levittaa-disinformaatiota <p>Ulkopoliittinen instituutti julkaisi tänään tiistaina selvityksensä Venäjän uhkakuvista, joita se maalaileekin antaumuksella. YLE:n uutisen raportista <strong>Marja Mannisen</strong> koostamana voi lukea tästä: <a href="http://yle.fi/uutiset/venaja_on_suomelle_entista_suurempi_riski_ulkopoliittinen_instituutti_varoittaa/9120188">http://yle.fi/uutiset/venaja_on_suomelle_entista_suurempi_riski_ulkopoliittinen_instituutti_varoittaa/9120188 </a></p><p>Keskustan kansanedustaja <strong>Sirkka-Liisa Anttila </strong>ennätti heti tuoreeltaan kommentoimaan raporttia, eikä suinkaan aiheetta:</p><p><em>&rdquo;Tämän päivän ulostulot eivät ainakaan edistä Suomen ja Venäjän välisten suhteiden suotuisaa kehitystä. Venäjä on ollut ja on jatkossakin meidän naapurimme. Siksi ei ole suinkaan yhdentekevää millaisin argumentein ja asentein rakennamme tulevaisuuttamme. Siinä rakennustyössä tiedekin voi olla proaktiivisesti mukana eikä pelkkiä uhkakuvia yksipuolisesti maalaamalla.&rdquo; </em></p><p>Anttila myös kyseenalaistaa UPI:n raportin näkemyksen siitä, että Suomen ei tulisi pitää yllä kahdenvälistä keskusteluyhteyttä Venäjään kuin EU:n kanssa koordinoiden:</p><p><em>&rdquo;Mihin tieteelliseen faktaan perustuu instituutin esitys siitä, että Suomen pitäisi välttää omin päin Venäjän kanssa tapahtuvaa kahdenvälistä politiikkaa ilman eurooppalaista ankkuria? Miksi se on muka Suomelle riski? Suomen ulkopolitiikan perusteisiin kuuluu nimenomaan kahdenväliset suorat ja hyvät suhteet Venäjään.&rdquo;</em></p><p>Olen Anttilan kanssa samaa mieltä. Anttila myös muistuttaa Ulkopoliittista instituuttia siitä, että ilman suoraa yhteydenpitoa Venäjän kanssa, <em>&rdquo; emme olisi kyenneet lopettamaan Pohjois-Suomen kautta kulkevaa pakolaisvirtaa&rdquo;.</em></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Itärajan pakolaisvirta ei ollut Venäjän juoni </strong></p><p>Tähän itärajan pakolaisvirtaan liittyen sattuikin niin somasti, että samana päivänä uutisoitiin myös toisesta aiheeseen liittyvästä tutkimusraportista. Fridtjof Nansenin instituutin tutkijoiden mukaan pakolaisvirta ei ollut Venäjän hybridisotaa Suomeen. YLE:n uutinen aiheesta: <a href="http://yle.fi/uutiset/norjalaistutkijat_itarajan_pakolaiset_eivat_olleet_venajan_juoni/9128359">http://yle.fi/uutiset/norjalaistutkijat_itarajan_pakolaiset_eivat_olleet_venajan_juoni/9128359 </a></p><p>Norjalaisraportti tekeekin UPI:n raportista kiusallisella tavalla virheellisen heti sen julkaisupäivänä&nbsp;saattaen outoon valoon&nbsp;raportin kohdassa 4.3.4 (s.53-54) esitetyt väittämät.</p><p>---</p><p>Saanen tässä yhteydessä muistuttaa siitä, miten Suomen Kuvalehti (SK 27/2016) riepotteli Aleksanteri-instituuttia <strong>Markku Kangaspuron </strong>medialle esittämistä Krim-arvioista ja Venäjän ymmärtämisestä. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että arvioissa itärajan pakolaisvirrasta nimenomaan Kangaspuro osui oikeaan Ulkopoliittisen instituutin tekohengittäessä jo kumottuja hihasta ravistettuja foliohattuteorioita: <a href="http://www.iltalehti.fi/pakolaiskriisi/2016012220996628_cm.shtml">http://www.iltalehti.fi/pakolaiskriisi/2016012220996628_cm.shtml </a></p><p>UPI:n ja Fridtjof Nansenin instituutin tutkimukset osoittavat osaltaan sen, miten tärkeää on, että asioita tutkitaan monipuolisesti ja kunnolla, eikä vain yhdestä rajatusta näkökulmasta, jolloin pahimmassa tapauksessa suoranaiset valheet ja disinformaatio jäävät tutkimuksissakin elämään totuutena, kuten nytkin ilman norjalaistutkimusta olisi ehkä käynyt.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ulkopoliittinen instituutti julkaisi tänään tiistaina selvityksensä Venäjän uhkakuvista, joita se maalaileekin antaumuksella. YLE:n uutisen raportista Marja Mannisen koostamana voi lukea tästä: http://yle.fi/uutiset/venaja_on_suomelle_entista_suurempi_riski_ulkopoliittinen_instituutti_varoittaa/9120188

Keskustan kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila ennätti heti tuoreeltaan kommentoimaan raporttia, eikä suinkaan aiheetta:

”Tämän päivän ulostulot eivät ainakaan edistä Suomen ja Venäjän välisten suhteiden suotuisaa kehitystä. Venäjä on ollut ja on jatkossakin meidän naapurimme. Siksi ei ole suinkaan yhdentekevää millaisin argumentein ja asentein rakennamme tulevaisuuttamme. Siinä rakennustyössä tiedekin voi olla proaktiivisesti mukana eikä pelkkiä uhkakuvia yksipuolisesti maalaamalla.”

Anttila myös kyseenalaistaa UPI:n raportin näkemyksen siitä, että Suomen ei tulisi pitää yllä kahdenvälistä keskusteluyhteyttä Venäjään kuin EU:n kanssa koordinoiden:

”Mihin tieteelliseen faktaan perustuu instituutin esitys siitä, että Suomen pitäisi välttää omin päin Venäjän kanssa tapahtuvaa kahdenvälistä politiikkaa ilman eurooppalaista ankkuria? Miksi se on muka Suomelle riski? Suomen ulkopolitiikan perusteisiin kuuluu nimenomaan kahdenväliset suorat ja hyvät suhteet Venäjään.”

Olen Anttilan kanssa samaa mieltä. Anttila myös muistuttaa Ulkopoliittista instituuttia siitä, että ilman suoraa yhteydenpitoa Venäjän kanssa, ” emme olisi kyenneet lopettamaan Pohjois-Suomen kautta kulkevaa pakolaisvirtaa”.

 

Itärajan pakolaisvirta ei ollut Venäjän juoni

Tähän itärajan pakolaisvirtaan liittyen sattuikin niin somasti, että samana päivänä uutisoitiin myös toisesta aiheeseen liittyvästä tutkimusraportista. Fridtjof Nansenin instituutin tutkijoiden mukaan pakolaisvirta ei ollut Venäjän hybridisotaa Suomeen. YLE:n uutinen aiheesta: http://yle.fi/uutiset/norjalaistutkijat_itarajan_pakolaiset_eivat_olleet_venajan_juoni/9128359

Norjalaisraportti tekeekin UPI:n raportista kiusallisella tavalla virheellisen heti sen julkaisupäivänä saattaen outoon valoon raportin kohdassa 4.3.4 (s.53-54) esitetyt väittämät.

---

Saanen tässä yhteydessä muistuttaa siitä, miten Suomen Kuvalehti (SK 27/2016) riepotteli Aleksanteri-instituuttia Markku Kangaspuron medialle esittämistä Krim-arvioista ja Venäjän ymmärtämisestä. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että arvioissa itärajan pakolaisvirrasta nimenomaan Kangaspuro osui oikeaan Ulkopoliittisen instituutin tekohengittäessä jo kumottuja hihasta ravistettuja foliohattuteorioita: http://www.iltalehti.fi/pakolaiskriisi/2016012220996628_cm.shtml

UPI:n ja Fridtjof Nansenin instituutin tutkimukset osoittavat osaltaan sen, miten tärkeää on, että asioita tutkitaan monipuolisesti ja kunnolla, eikä vain yhdestä rajatusta näkökulmasta, jolloin pahimmassa tapauksessa suoranaiset valheet ja disinformaatio jäävät tutkimuksissakin elämään totuutena, kuten nytkin ilman norjalaistutkimusta olisi ehkä käynyt.

]]>
73 http://kimmokautio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222058-ulkopoliittinen-instituutti-levittaa-disinformaatiota#comments Kotimaa Euroopan pakolaiskriisi Hybridisota Suomen ja Venäjän suhteet Turpo Ulkopoliittinen Instituutti Tue, 30 Aug 2016 20:16:24 +0000 Kimmo Kautio http://kimmokautio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222058-ulkopoliittinen-instituutti-levittaa-disinformaatiota
Irakilaisia lennätetään "massiivisen ilmasillan" voimin http://jannemuhonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/220477-irakilaisia-lennatetaan-massiivisen-ilmasillan-voimin <p align="justify"><strong>Historiaa kirjoitetaan </strong>parhaillaan uusiksi. Helsingin Sanomat&nbsp;<a href="http://www.hs.fi/kotimaa/a1469418713626?jako=24a05e5b41896b440c9b6903a2fc22e3&amp;ref=fb-share">uutisoi</a>, kuinka ...</p><ul align="justify">&quot;... <strong>[M]assiivinen</strong> ilmasilta kuljettaa irakilaisia pois Suomesta ...&quot;</ul><p align="justify">... ja aprikoi otsikon jatkoksi, mitä mahtaa tapahtua, kun ...</p><ul align="justify">&quot;... tulee palautusta vastustavien vuoro?&quot;</ul><p align="justify">Hieman täsmentäen tämän &quot;massiivisen ilmasillan&quot; voimin toimeenpannaan kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden irakilaisten maastapoistamisia. Tilanteessa, jossa riittämättömin perustein turvapaikkahakemuksen jättänyt henkilö on erimielinen lainsäätäjän kanssa, lienee Helsingin Sanomien toimittajan mielestä ristiriita vallitsevan lainsäädännön ja käytännön todellisuuden välillä.</p><p align="justify">Ansiokkaasti koottuja faktoja kyseisistä palautuslennoista:</p><ul align="justify">&quot;Viime helmikuusta lähtien yhteensä 12 lentokoneellista pääasiassa nuoria miehiä on lähetetty takaisin Irakiin. Näillä palautuslennoilla kaikkiaan 1143 irakilaista turvapaikanhakijaa on matkustanut kotimaahansa.</ul><ul align="justify">Seuraava lento lähtee vielä heinäkuun puolella, ja puolet koneen paikoista on jo täytetty.</ul><ul align="justify">Kuluvan kesän aikana <strong>on annettu runsaasti</strong> kielteisiä turvapaikkapäätöksiä. Tällä hetkellä irakilaiset saavat <strong>jo useammin kielteisen kuin myönteisen</strong> päätöksen. Se tarkoittaa sitä, että lentoja <strong>tarvitaan vielä monta</strong>.&quot;</ul><p align="justify">Hienoa, että edes joku toimittajista on ollut hereillä matematiikan tunneilla. Ketään tuskin yllättää se, että mitä suurempi määrä kielteisiä turvapaikkapäätöksiä annetaan, sitä enemmän pannaan toimeen kielteisen päätöksen saaneiden palautuksia.</p><p align="justify"><strong>Jos tämä on Helsingin Sanomien</strong> toimittajan näkemys &quot;massiivisesta ilmasillasta&quot;, olisi suunnattoman mielenkiintoista tietää, millaisilla magnitudeilla määritellään historian tosiasiallisesti merkittävin ilmasilta <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Berliinin_saarto">Berliinin saarron</a> aikana:</p><ul align="justify">&quot;Tämä operaatio Vittlesiksi kutsuttu ilmasilta toteutettiin Yhdysvaltain ilmavoimien kuljetuskoneilla <strong>Lucius D. Clayn</strong> johdolla. Näiden suojaksi siirrettiin Saksaan ja Isoon-Britanniaan 50 B-29-pommikonetta. Heinäkuussa <strong>pystyttiin kuljettamaan 3 000 tonnia elintarvikkeita päivää kohti</strong>. Vilkkaimpina aikoina Länsi-Berliiniin <strong>laskeutui lentokoneita puolentoista minuutin välein</strong>.&quot;</ul><p align="justify">Itse asiassa se, että joko kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita tai hakuprosessin kesken jättäneitä henkilöitä lennätetään takaisin lähtömaihinsa Suomen valtion kustannuksella, on vastenmielinen ajatus. Sen, että vastaanotosta kieltäytynyt valtio järjestää lentokyydin takaisin lähtömaahan, voisi kuitenkin sietää siinä kuvitteellisessa tilanteessa, että kukaan ei vastustaisi kyseistä käytäntöä.</p><p align="justify">Sen sijaan Helsingin Sanomien toimittaja lähtee hakemaan yhtäläisyyttä jatkosodan jälkeisiin inkeriläisten palautuksiin:</p><ul align="justify">&quot;Vuosina 1944&ndash;45 Suomi palautti Neuvostoliittoon yli 56 000 inkeriläistä osana Neuvostoliiton kanssa tehtyä rauhansopimusta.&quot;</ul><p align="justify">Eikä edes tässä muuten mitään, mutta Helsingin Sanomien toimittajalla on vertauksensa takuuksi jotain sellaista tietoa Irakin nykyisestä turvallisuustilanteesta, josta Maahanmuuttovirasto olisi kiitollinen:</p><ul align="justify">&quot;<strong>Yhteistä</strong> irakilaisten ja inkeriläisten palautuksille on se, että moni inkerinsuomalainen lähti takaisin omasta halustaan. Myös tähän mennessä palautetut irakilaiset ovat lähteneet poliisin mukaan vapaaehtoisesti.</ul><ul align="justify">Inkeriläiset <strong>luulivat</strong> pääsevänsä takaisin koteihinsa. <strong>Todellisuudessa</strong> matka vei Neuvostoliiton sisämaahan tai pohjoiseen karuihin olosuhteisiin, jossa moni joutui pakkotyöhön tai kuoli.&quot;</ul><p align="justify">En usko toimittajan esittäneen näitä sangen rajuja vertauksia muussa kuin siinä tarkoituksessa, että hän epäilee kotimaahansa palautettavien irakilaisten päätyvän pakkotyöhön tai kuolemaan siinä, missä inkeriläisten epäiltiin kokeneen yhtä karun kohtalon jatkosodan jälkimainingeissa.</p><p align="justify"><strong>Jos jokin todiste tällaisesta</strong> on jäänyt Maahanmuuttovirastolta huomioimatta silloin, kun se arvioi Irakin turvallisuustilannetta turvapaikkahakemusten käsittelyn pohjaksi, kehotan toimittajaa nyt aivan viimeistään astumaan esiin ja luovuttamaan tietonsa ao. viranomaisille.</p><p align="justify">Toimittajalla, joka voitaneen oikein nimeltäkin esitellä, <strong>Ville Vaarnella</strong>, lienee tiedossaan jotain muutakin koskien irakilaisturvapaikanhakijoiden palautusta:</p><ul align="justify">&quot;Osa inkeriläisistä painostettiin lähtemään. Kohta myös irakilaisia <strong>joudutaan painostamaan</strong>. Viimeistään syksyyn mennessä vapaaehtoisesti palautettavat loppuvat ja <strong>lentokone pitäisi täyttää</strong> vastentahtoisilla palaajilla.&quot;</ul><p align="justify">Mihin ihmeeseen perustuu väittämä siitä, että Suomesta haluttaisiin palauttaa Irakiin takaisin jokin x-määrä turvapaikanhakijoita, joita joudutaan <strong>painostamaan</strong> paluumatkaan siksi, ettei lentokoneeseen jää vapaita paikkoja?</p><p align="justify">Tämä perustuu mahdollisesti siihen, että palautuspäätöksiä on tehty tietty määrä ja näitä palautuksia varten on varattu tarvittava määrä lentokalustoa.</p><p align="justify">Tätä massiivista ilmasiltaa, kuten toimittaja Ville Vaarne &quot;suuroperaatiota&quot; nimittää.</p><p align="justify">Mikä on oikea ongelma? Se, että kielteisiä päätöksiä on ylipäätään annettu tietty määrä, vai se, että joko kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita tai vapaaehtoisesti turvapaikanhakuprosessin kesken jättäneitä henkilöitä on vähemmän kuin näiden perusteella varattuja lentopaikkoja?</p><p align="justify"><strong>Loppuosa artikkelista</strong> on luvalla sanoen melkoista paatosta ja huttua:</p><ul align="justify">&quot;Toistaiseksi palautuksia ei ole pysähdytty pohtimaan kansallisen omantunnon näkökulmasta.&quot;</ul><p align="justify">Eikö? Juurihan sinä itse niin teit. Missä tätä asiaa ei muka olla pohdittu? &quot;Kansallinen omatunto&quot; käsitteenä on abstraktio. Mitä &quot;kansallinen omatunto&quot; tarkoittaa, kuka sellaisen määrittelee ja kuka määrää sen, kuinka tulee sellaisen nimissä toimia, jos lainsäädäntö on pielessä?</p><ul align="justify">&quot;Tietysti on selvää, että lain mukaan oleskeluluvan puuttuessa ihminen poistetaan maasta.&quot;</ul><p align="justify">Näin on. Se on täysin selvää. Miksi siis koko turhanpäiväinen jankuttaminen tätä itsestäänselvyyttä vastaan? Siitähän koko asiassa on kysymys. Ville Vaarne onnistuu kirjoittamaan pitkän artikkelin, johon sisällyttää asiapitoisuuttakin, mutta lausumaan yhdessä ainoassa lauseessa sen, mikä on kaikkein olennaisinta palautuskäytännössä.</p><p align="justify">Ne palautetaan, jotka eivät täytä turvapaikkakriteereitä.</p><ul align="justify">&quot;Julkinen keskustelu palautuksista on jäänyt vähäiseksi. Se kertoo siitä, että emme koe kiusallisena sitä, että joudumme lähettämään täältä ihmisiä pois.&quot;</ul><p align="justify">Miksi käännytyspäätökset pitäisi kokea kiusallisina, jos ne ovat lainvoimaisia? Miksi olisi tärkeää potea moraalista huonoa omaatuntoa siitä, että turvapaikanhakijakysymyksissä noudatetaan valtion lakeja ja käytänteitä?</p><ul align="justify">&quot;Yksi selitys julkisen keskustelun puuttumiselle on se, että mediaa ei ole päästetty lentokentille seuraamaan palautuslentoja. Poliisin mukaan kyse on taktisista operaatioista, joihin medialla ei turvallisuussyistä ole asiaa. Jos palautettavien henkilöllisyydet paljastuisivat, siitä voisi poliisin mukaan aiheutua heille ongelmia.</ul><ul align="justify">Miksi palautuksista muka aiheutuisi ongelmia, jos Irakin piti olla turvallinen maa.&quot;</ul><p align="justify">Haiskahtaa salaliittoteorialta!</p><p align="justify">Eli siis irakilaisia ei tulisi palauttaa. Miksei tätä voinut sanoa suoraan vaikka Twitterissä vaan piti sydän väpättäen vuodattaa legendaa inkeriläisistä, massiivisista ilmasilloista ja kuolemanvaarasta?</p><p align="justify">Helsingin Sanomien karva alkaa olla kammattu.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Historiaa kirjoitetaan parhaillaan uusiksi. Helsingin Sanomat uutisoi, kuinka ...

    "... [M]assiivinen ilmasilta kuljettaa irakilaisia pois Suomesta ..."

... ja aprikoi otsikon jatkoksi, mitä mahtaa tapahtua, kun ...

    "... tulee palautusta vastustavien vuoro?"

Hieman täsmentäen tämän "massiivisen ilmasillan" voimin toimeenpannaan kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden irakilaisten maastapoistamisia. Tilanteessa, jossa riittämättömin perustein turvapaikkahakemuksen jättänyt henkilö on erimielinen lainsäätäjän kanssa, lienee Helsingin Sanomien toimittajan mielestä ristiriita vallitsevan lainsäädännön ja käytännön todellisuuden välillä.

Ansiokkaasti koottuja faktoja kyseisistä palautuslennoista:

    "Viime helmikuusta lähtien yhteensä 12 lentokoneellista pääasiassa nuoria miehiä on lähetetty takaisin Irakiin. Näillä palautuslennoilla kaikkiaan 1143 irakilaista turvapaikanhakijaa on matkustanut kotimaahansa.
    Seuraava lento lähtee vielä heinäkuun puolella, ja puolet koneen paikoista on jo täytetty.
    Kuluvan kesän aikana on annettu runsaasti kielteisiä turvapaikkapäätöksiä. Tällä hetkellä irakilaiset saavat jo useammin kielteisen kuin myönteisen päätöksen. Se tarkoittaa sitä, että lentoja tarvitaan vielä monta."

Hienoa, että edes joku toimittajista on ollut hereillä matematiikan tunneilla. Ketään tuskin yllättää se, että mitä suurempi määrä kielteisiä turvapaikkapäätöksiä annetaan, sitä enemmän pannaan toimeen kielteisen päätöksen saaneiden palautuksia.

Jos tämä on Helsingin Sanomien toimittajan näkemys "massiivisesta ilmasillasta", olisi suunnattoman mielenkiintoista tietää, millaisilla magnitudeilla määritellään historian tosiasiallisesti merkittävin ilmasilta Berliinin saarron aikana:

    "Tämä operaatio Vittlesiksi kutsuttu ilmasilta toteutettiin Yhdysvaltain ilmavoimien kuljetuskoneilla Lucius D. Clayn johdolla. Näiden suojaksi siirrettiin Saksaan ja Isoon-Britanniaan 50 B-29-pommikonetta. Heinäkuussa pystyttiin kuljettamaan 3 000 tonnia elintarvikkeita päivää kohti. Vilkkaimpina aikoina Länsi-Berliiniin laskeutui lentokoneita puolentoista minuutin välein."

Itse asiassa se, että joko kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita tai hakuprosessin kesken jättäneitä henkilöitä lennätetään takaisin lähtömaihinsa Suomen valtion kustannuksella, on vastenmielinen ajatus. Sen, että vastaanotosta kieltäytynyt valtio järjestää lentokyydin takaisin lähtömaahan, voisi kuitenkin sietää siinä kuvitteellisessa tilanteessa, että kukaan ei vastustaisi kyseistä käytäntöä.

Sen sijaan Helsingin Sanomien toimittaja lähtee hakemaan yhtäläisyyttä jatkosodan jälkeisiin inkeriläisten palautuksiin:

    "Vuosina 1944–45 Suomi palautti Neuvostoliittoon yli 56 000 inkeriläistä osana Neuvostoliiton kanssa tehtyä rauhansopimusta."

Eikä edes tässä muuten mitään, mutta Helsingin Sanomien toimittajalla on vertauksensa takuuksi jotain sellaista tietoa Irakin nykyisestä turvallisuustilanteesta, josta Maahanmuuttovirasto olisi kiitollinen:

    "Yhteistä irakilaisten ja inkeriläisten palautuksille on se, että moni inkerinsuomalainen lähti takaisin omasta halustaan. Myös tähän mennessä palautetut irakilaiset ovat lähteneet poliisin mukaan vapaaehtoisesti.
    Inkeriläiset luulivat pääsevänsä takaisin koteihinsa. Todellisuudessa matka vei Neuvostoliiton sisämaahan tai pohjoiseen karuihin olosuhteisiin, jossa moni joutui pakkotyöhön tai kuoli."

En usko toimittajan esittäneen näitä sangen rajuja vertauksia muussa kuin siinä tarkoituksessa, että hän epäilee kotimaahansa palautettavien irakilaisten päätyvän pakkotyöhön tai kuolemaan siinä, missä inkeriläisten epäiltiin kokeneen yhtä karun kohtalon jatkosodan jälkimainingeissa.

Jos jokin todiste tällaisesta on jäänyt Maahanmuuttovirastolta huomioimatta silloin, kun se arvioi Irakin turvallisuustilannetta turvapaikkahakemusten käsittelyn pohjaksi, kehotan toimittajaa nyt aivan viimeistään astumaan esiin ja luovuttamaan tietonsa ao. viranomaisille.

Toimittajalla, joka voitaneen oikein nimeltäkin esitellä, Ville Vaarnella, lienee tiedossaan jotain muutakin koskien irakilaisturvapaikanhakijoiden palautusta:

    "Osa inkeriläisistä painostettiin lähtemään. Kohta myös irakilaisia joudutaan painostamaan. Viimeistään syksyyn mennessä vapaaehtoisesti palautettavat loppuvat ja lentokone pitäisi täyttää vastentahtoisilla palaajilla."

Mihin ihmeeseen perustuu väittämä siitä, että Suomesta haluttaisiin palauttaa Irakiin takaisin jokin x-määrä turvapaikanhakijoita, joita joudutaan painostamaan paluumatkaan siksi, ettei lentokoneeseen jää vapaita paikkoja?

Tämä perustuu mahdollisesti siihen, että palautuspäätöksiä on tehty tietty määrä ja näitä palautuksia varten on varattu tarvittava määrä lentokalustoa.

Tätä massiivista ilmasiltaa, kuten toimittaja Ville Vaarne "suuroperaatiota" nimittää.

Mikä on oikea ongelma? Se, että kielteisiä päätöksiä on ylipäätään annettu tietty määrä, vai se, että joko kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita tai vapaaehtoisesti turvapaikanhakuprosessin kesken jättäneitä henkilöitä on vähemmän kuin näiden perusteella varattuja lentopaikkoja?

Loppuosa artikkelista on luvalla sanoen melkoista paatosta ja huttua:

    "Toistaiseksi palautuksia ei ole pysähdytty pohtimaan kansallisen omantunnon näkökulmasta."

Eikö? Juurihan sinä itse niin teit. Missä tätä asiaa ei muka olla pohdittu? "Kansallinen omatunto" käsitteenä on abstraktio. Mitä "kansallinen omatunto" tarkoittaa, kuka sellaisen määrittelee ja kuka määrää sen, kuinka tulee sellaisen nimissä toimia, jos lainsäädäntö on pielessä?

    "Tietysti on selvää, että lain mukaan oleskeluluvan puuttuessa ihminen poistetaan maasta."

Näin on. Se on täysin selvää. Miksi siis koko turhanpäiväinen jankuttaminen tätä itsestäänselvyyttä vastaan? Siitähän koko asiassa on kysymys. Ville Vaarne onnistuu kirjoittamaan pitkän artikkelin, johon sisällyttää asiapitoisuuttakin, mutta lausumaan yhdessä ainoassa lauseessa sen, mikä on kaikkein olennaisinta palautuskäytännössä.

Ne palautetaan, jotka eivät täytä turvapaikkakriteereitä.

    "Julkinen keskustelu palautuksista on jäänyt vähäiseksi. Se kertoo siitä, että emme koe kiusallisena sitä, että joudumme lähettämään täältä ihmisiä pois."

Miksi käännytyspäätökset pitäisi kokea kiusallisina, jos ne ovat lainvoimaisia? Miksi olisi tärkeää potea moraalista huonoa omaatuntoa siitä, että turvapaikanhakijakysymyksissä noudatetaan valtion lakeja ja käytänteitä?

    "Yksi selitys julkisen keskustelun puuttumiselle on se, että mediaa ei ole päästetty lentokentille seuraamaan palautuslentoja. Poliisin mukaan kyse on taktisista operaatioista, joihin medialla ei turvallisuussyistä ole asiaa. Jos palautettavien henkilöllisyydet paljastuisivat, siitä voisi poliisin mukaan aiheutua heille ongelmia.
    Miksi palautuksista muka aiheutuisi ongelmia, jos Irakin piti olla turvallinen maa."

Haiskahtaa salaliittoteorialta!

Eli siis irakilaisia ei tulisi palauttaa. Miksei tätä voinut sanoa suoraan vaikka Twitterissä vaan piti sydän väpättäen vuodattaa legendaa inkeriläisistä, massiivisista ilmasilloista ja kuolemanvaarasta?

Helsingin Sanomien karva alkaa olla kammattu.

]]>
4 http://jannemuhonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/220477-irakilaisia-lennatetaan-massiivisen-ilmasillan-voimin#comments Euroopan pakolaiskriisi Irakilaiset pakolaiset Monikultturismi Suomen turvapaikanhakijapolitiikka Turvapaikanhakijakriisi Tue, 26 Jul 2016 18:24:19 +0000 Janne J. M. Muhonen http://jannemuhonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/220477-irakilaisia-lennatetaan-massiivisen-ilmasillan-voimin
Ilman perhettä on vaikea kotiutua http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/215728-ilman-perhetta-on-vaikea-kotiutua <p>Vuonna 1994 tulin Suomeen alaikäisenä tuntemattoman miehen kanssa. Tämä mies oli kertonut perheelleni vievänsä minut turvalliseen maahan jossain Euroopassa. Toisen aikuisen miehen kyseenalaistaminen oli kiellettyä ja käytännön asiat hoitaneiden setien kanssa oli sovittu, ettei lapselle (tässä tapauksessa minulle) kerrottaisi mitään muuta kuin se, että minun olisi pakko totella miestä. Jaan tämän tarinan kanssanne osoittaakseni, että hengen hädässä ja turvallisen elämän etsinnässä kuka tahansa meistä on valmis tekemän mitä tahansa. Maahan saapuessani en tiennyt, että perheeni tänne saaminen olisi edes mahdollista, vaan ajatukseni oli silloin se, että minä pelastun, opettelen maan kielen, menen töihin ja autan elättämään perheeni. Vasta Suomeen päästyäni kuulin oikeudestani hakea perheellenikin mahdollisuutta tulla tänne. Olin täällä kolme pitkää vuotta ilman perhettäni ennenkuin sain heidätkin tänne perheenyhdistämisprosessin kautta. Tämä tapahtui vasta olosuhdeselvitysten ja DNA-testien jälkeen.</p><p>Jostain syystä ensimmäinen päätös oli kielteinen ja siinä välissä jouduin odottamaan kaksi vuotta kunnes valitusvaiheen jälkeen sain heidät tänne. Mikäli olisin ehtinyt täyttää 18 ja saavuttaa täysi-ikäisyyden, olisi tilanne kohdallani nyt hyvin erilainen. En olisi onnistunut saamaan perhettäni tänne enkä todellakaan usko elämäni olleen yhtä täyttävää kuin se, millaiseksi se muodostui. En usko, että olisin se &rdquo;ympäröivää yhteiskuntaa hyödyttävä jäsen&rdquo; joka olen tänä päivänä. En tällä väitä, etteivät ne, jotka eivät ole onnistuneet perhettään tänne saamaan, olisi yhteiskuntaa hyödyttäviä, vaan yritän vain arvioida, miten asiat omalla kohdallani olisivat menneet.</p><p>Uskon vahvasti, että perheeni tänne saaminen on vaikuttanut koko elämääni. Ihan niinkuin kenelle tahansa meistä perheeni toi minulle turvaa ja pysyvyyttä ja olen koko sydämestäni kiitollinen suomalaiselle yhteiskunnalle mahdollisuudesta tähän. Suomessa on viime vuosina kiristetty perheenyhdistämisprosessin ehtoja. Edellisten, vuonna 2010 tehtyjen kiristysten vaikutuksia ei ole vielä edes selvitetty, mutta nyt niitä ollaan tiukentamassa entisestään. Tiedetään kuitenkin, että edellisten kiristysten seurauksena prosessista tuli niin hankala, että pelkästään vireille laitettujen hakemusten määrä putosi 70 prosenttia.</p><p>Kaltaisteni alaikäisenä ja yksin maahantulleiden kohdalla tilanne on kaikista vaikein. Esimerkiksi vuonna 2013 156 hakijaa sai kielteisen päätöksen, ja ainoastaan yksi lapsi sai perheenyhdistämisessä myönteisen päätöksen. Yksi. Vuonna 2014 kielteisiä päätöksiä oli 33 kappaletta ja myönteisiä kymmenen. Vuonna 2015 kielteisiä päätöksiä annettiin viisitoista ja myönteisiä 5.</p><p>On käsittämätöntä, miten voidaan odottaa lapsen kotoutuvan uuteen kotimaahansa kaikkine haasteineen (uusi maa, kulttuuri, kieli...) ilman perheen läsnäolon tuomaa tukea ja turvaa. On jo tiedossa, että erityisen haavoittuvaisen asemansa johdosta heidät on otettu tiettyjen terroristijärjestöjenkin värväyskohteiksi.</p><p>Nyt ollaan tilanteessa, jossa kritisoidaan laittomiin ja hengenvaarallisiin reitteihin turvautumista, mutta silti halutaan katkaista ne viimeisetkin turvalliset ja säädellyt keinot päästä turvaan. Tilanteessa, jossa valitetaan maahan saapuneiden miesten määrää, mutta pyritään estämään niiden erityistä huolta herättävien naisten ja lasten pääsy läheistensä luo. Tilanteessa, jossa korostetaan onnistuneen kotoutumisen tärkeyttä, mutta halutaan karsia ne prosessin tärkeimmiksi työkaluiksi tunnustetut tekijät. Tilanteessa, jossa ne perustavaa laatua olevat ihmisoikeudet, joille yhteiskuntamme on rakennettu, eivät enää merkitsekään mitään.</p><p>Se, missä inhimillisyys mitataan, on kyky asettua toisen asemaan; empatia. Entä jos kyseessä olisitkin sinä ja sinun perheesi? Mitä sinä olisit valmis tekemään? Itse isänä ja vanhempana tiedän vastauksen kyllä. Ihan kaikkeni.</p> Vuonna 1994 tulin Suomeen alaikäisenä tuntemattoman miehen kanssa. Tämä mies oli kertonut perheelleni vievänsä minut turvalliseen maahan jossain Euroopassa. Toisen aikuisen miehen kyseenalaistaminen oli kiellettyä ja käytännön asiat hoitaneiden setien kanssa oli sovittu, ettei lapselle (tässä tapauksessa minulle) kerrottaisi mitään muuta kuin se, että minun olisi pakko totella miestä. Jaan tämän tarinan kanssanne osoittaakseni, että hengen hädässä ja turvallisen elämän etsinnässä kuka tahansa meistä on valmis tekemän mitä tahansa. Maahan saapuessani en tiennyt, että perheeni tänne saaminen olisi edes mahdollista, vaan ajatukseni oli silloin se, että minä pelastun, opettelen maan kielen, menen töihin ja autan elättämään perheeni. Vasta Suomeen päästyäni kuulin oikeudestani hakea perheellenikin mahdollisuutta tulla tänne. Olin täällä kolme pitkää vuotta ilman perhettäni ennenkuin sain heidätkin tänne perheenyhdistämisprosessin kautta. Tämä tapahtui vasta olosuhdeselvitysten ja DNA-testien jälkeen.

Jostain syystä ensimmäinen päätös oli kielteinen ja siinä välissä jouduin odottamaan kaksi vuotta kunnes valitusvaiheen jälkeen sain heidät tänne. Mikäli olisin ehtinyt täyttää 18 ja saavuttaa täysi-ikäisyyden, olisi tilanne kohdallani nyt hyvin erilainen. En olisi onnistunut saamaan perhettäni tänne enkä todellakaan usko elämäni olleen yhtä täyttävää kuin se, millaiseksi se muodostui. En usko, että olisin se ”ympäröivää yhteiskuntaa hyödyttävä jäsen” joka olen tänä päivänä. En tällä väitä, etteivät ne, jotka eivät ole onnistuneet perhettään tänne saamaan, olisi yhteiskuntaa hyödyttäviä, vaan yritän vain arvioida, miten asiat omalla kohdallani olisivat menneet.

Uskon vahvasti, että perheeni tänne saaminen on vaikuttanut koko elämääni. Ihan niinkuin kenelle tahansa meistä perheeni toi minulle turvaa ja pysyvyyttä ja olen koko sydämestäni kiitollinen suomalaiselle yhteiskunnalle mahdollisuudesta tähän. Suomessa on viime vuosina kiristetty perheenyhdistämisprosessin ehtoja. Edellisten, vuonna 2010 tehtyjen kiristysten vaikutuksia ei ole vielä edes selvitetty, mutta nyt niitä ollaan tiukentamassa entisestään. Tiedetään kuitenkin, että edellisten kiristysten seurauksena prosessista tuli niin hankala, että pelkästään vireille laitettujen hakemusten määrä putosi 70 prosenttia.

Kaltaisteni alaikäisenä ja yksin maahantulleiden kohdalla tilanne on kaikista vaikein. Esimerkiksi vuonna 2013 156 hakijaa sai kielteisen päätöksen, ja ainoastaan yksi lapsi sai perheenyhdistämisessä myönteisen päätöksen. Yksi. Vuonna 2014 kielteisiä päätöksiä oli 33 kappaletta ja myönteisiä kymmenen. Vuonna 2015 kielteisiä päätöksiä annettiin viisitoista ja myönteisiä 5.

On käsittämätöntä, miten voidaan odottaa lapsen kotoutuvan uuteen kotimaahansa kaikkine haasteineen (uusi maa, kulttuuri, kieli...) ilman perheen läsnäolon tuomaa tukea ja turvaa. On jo tiedossa, että erityisen haavoittuvaisen asemansa johdosta heidät on otettu tiettyjen terroristijärjestöjenkin värväyskohteiksi.

Nyt ollaan tilanteessa, jossa kritisoidaan laittomiin ja hengenvaarallisiin reitteihin turvautumista, mutta silti halutaan katkaista ne viimeisetkin turvalliset ja säädellyt keinot päästä turvaan. Tilanteessa, jossa valitetaan maahan saapuneiden miesten määrää, mutta pyritään estämään niiden erityistä huolta herättävien naisten ja lasten pääsy läheistensä luo. Tilanteessa, jossa korostetaan onnistuneen kotoutumisen tärkeyttä, mutta halutaan karsia ne prosessin tärkeimmiksi työkaluiksi tunnustetut tekijät. Tilanteessa, jossa ne perustavaa laatua olevat ihmisoikeudet, joille yhteiskuntamme on rakennettu, eivät enää merkitsekään mitään.

Se, missä inhimillisyys mitataan, on kyky asettua toisen asemaan; empatia. Entä jos kyseessä olisitkin sinä ja sinun perheesi? Mitä sinä olisit valmis tekemään? Itse isänä ja vanhempana tiedän vastauksen kyllä. Ihan kaikkeni.

]]>
94 http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/215728-ilman-perhetta-on-vaikea-kotiutua#comments Kotimaa Euroopan pakolaiskriisi Kotouttaminen Lapset ja nuoret Perheen yhdistäminen Wed, 20 Apr 2016 17:40:03 +0000 Abdirahim HUSU Hussein . http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/215728-ilman-perhetta-on-vaikea-kotiutua
Kristinusko on todellinen mahdollisuus pakolaisillemme http://ilponurmenniemi1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/214268-kristinusko-on-todellinen-mahdollisuus-pakolaisillemme <p>&nbsp;Islamin keskellä vallitsee viha ja rymittymät taistelevat keskenään. Kun sieltä tulevat pakolaiset kohtaavatkin Euroopassa lähimmäisen rakkautta osoittavia kristittyjä ja kristinuskon arvojen pohjalle rakentuneen yhteiskunnan toiminnan, heissä herää luonnollisesti&nbsp; kiinnostus mm. kristinuskoa kohtaan! Mikä on tämä kulttuuri ja uskonto, jossa halutaan elää rauhassa ja sovussa keskenään?&nbsp; Pakolaisten auttamiseen kuuluu ilman muuta heidän hyvä vastaan ottaminen myös seurakuntien elämään! Näin on tapahtunutkin. Me kristillisten seurakuntien uskovaiset haluamme auttaa kaikin keinoin muukalaisia ja siunata heitä. Muukalainen saa olla keskellämme vaikka tiukasti omaan uskontoonsa sitoutuvana! Käännytys ja auttaminen ovat kokonaan eri asioita, vaikkakin niillä on yhteytensä.</p><p>Se ymmärtämättömyys, joka vallitsee laajasti maassamme tässä asiassa, ihmetyttää minua. Meidän hyvinvointi perustuu kristillisille arvoille! Sen merkitys on ilmiselvä! Tässä on aivan turhaa kenenkään ruveta kielteisten asenteidensa kanssa meuhkaamaan. Jos nämä maamme perinteiset kristillis-isänmaalliset arvot ovat nostaneet meidät elintason huipulle, niin&nbsp; sama voi tapahtua myös pakolaisten keskuudessa.&nbsp;Tässä tarvitaan vain kokonaan uudenlaista asennoitumista usean suomalaisen taholta.</p><p>Vihakirjoittelu ja jatkuva epäkohtien korostaminen ei auta ketään. Asennemuutos on tarpeen, jotta jokainen avuntarvitsija saisi avun. Myöntenen suhtautuminen pakolaisiin ja myös heitä auttaviin suomalaisiin olisi tervetullut juttu koko&nbsp; Suomelle!</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  Islamin keskellä vallitsee viha ja rymittymät taistelevat keskenään. Kun sieltä tulevat pakolaiset kohtaavatkin Euroopassa lähimmäisen rakkautta osoittavia kristittyjä ja kristinuskon arvojen pohjalle rakentuneen yhteiskunnan toiminnan, heissä herää luonnollisesti  kiinnostus mm. kristinuskoa kohtaan! Mikä on tämä kulttuuri ja uskonto, jossa halutaan elää rauhassa ja sovussa keskenään?  Pakolaisten auttamiseen kuuluu ilman muuta heidän hyvä vastaan ottaminen myös seurakuntien elämään! Näin on tapahtunutkin. Me kristillisten seurakuntien uskovaiset haluamme auttaa kaikin keinoin muukalaisia ja siunata heitä. Muukalainen saa olla keskellämme vaikka tiukasti omaan uskontoonsa sitoutuvana! Käännytys ja auttaminen ovat kokonaan eri asioita, vaikkakin niillä on yhteytensä.

Se ymmärtämättömyys, joka vallitsee laajasti maassamme tässä asiassa, ihmetyttää minua. Meidän hyvinvointi perustuu kristillisille arvoille! Sen merkitys on ilmiselvä! Tässä on aivan turhaa kenenkään ruveta kielteisten asenteidensa kanssa meuhkaamaan. Jos nämä maamme perinteiset kristillis-isänmaalliset arvot ovat nostaneet meidät elintason huipulle, niin  sama voi tapahtua myös pakolaisten keskuudessa. Tässä tarvitaan vain kokonaan uudenlaista asennoitumista usean suomalaisen taholta.

Vihakirjoittelu ja jatkuva epäkohtien korostaminen ei auta ketään. Asennemuutos on tarpeen, jotta jokainen avuntarvitsija saisi avun. Myöntenen suhtautuminen pakolaisiin ja myös heitä auttaviin suomalaisiin olisi tervetullut juttu koko  Suomelle!

 

]]>
0 http://ilponurmenniemi1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/214268-kristinusko-on-todellinen-mahdollisuus-pakolaisillemme#comments Euroopan pakolaiskriisi Fri, 25 Mar 2016 08:12:45 +0000 Ilpo Nurmenniemi http://ilponurmenniemi1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/214268-kristinusko-on-todellinen-mahdollisuus-pakolaisillemme